Hartnupin tauti

Hartnupin tauti on aineenvaihduntasairaus, jossa kehoon syntyy tiettyjen aminohappojen puutos siihen liittyvine yksilöllisine oireineen. Mahdollisimman varhainen diagnoosi on erittäin tärkeää, jotta mm. ravitsemus ja mahdollinen lääkitys osataan huomioida paremmin.

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 22.1.2021

ORPHA:2116
ICD-10: E72.0
OMIM: 234500

Avainsanat: Hartnup disorder, Hartnup disease, Aminoaciduria, Hartnup type, Neutral amio acid transport defect

Lyhyesti

Hartnupin tauti on harvinainen ja lapsella syntymästään saakka oleva aineenvaihduntasairaus, aminoasiduria. Taudin oireet johtuvat tiettyjen aminohappojen estyneestä kuljetuksesta ohutsuolesta ja munuaisista verenkiertoon. Tämän seurauksena kehoon syntyy tiettyjen aminohappojen puutos siihen liittyvine seurannaisvaikutuksineen. Hartnupin taudin oireina ovat mm. ihon herkkyys valolle, mahdolliset silmäongelmat ja toisinaan myös neuropsykiatriset oireet ja/tai lievä kehitysvammaisuus. Oikean diagnoosin perusteella aloitettu hoito mahdollistaa normaalin eliniän odotteen ja hyvän elämänlaadun.

Oireet ja löydökset

Useimmilla vastasyntyneillä ei esiinny minkäänlaisia oireita. Joskus harvinaisissa tapauksissa ensioireet tulevat näkyviin jo kymmenen päivän ikäisessä lapsessa. Tavallisesti ensioireet ilmenevät 3-9 vuoden iässä.

Hartnupin iho-oireille tyypillistä on punoittava ihottuma, joka ilmestyy etenkin valolle helposti altistuville alueille, kuten kasvoihin, kaulaan, käsiin ja jalkoihin. Toistuva auringon valolle altistuminen voi muuttaa ihottuman ekseematyyppiseksi ja tuhota pysyvästi ihon pigmenttejä, jotka määrittävät ihon värin. Mahdollisiin silmäoireisiin lukeutuvat mm. nystagmus eli silmävärve, diplopia eli kahtena näkeminen, silmien valonarkuus ja karsastus.

Monet Hartnupin taudin oireista voimistuvat valon lisäännyttyä, yleensä keväisin tai alkukesästä. Valolle altistumisen lisäksi oireita voivat laukaista myös heikko ravitsemus, kuume, valoherkkyyttä lisäävät lääkeaineet sekä tunnepitoinen tai fyysinen stressi. Oireita voi edeltää ripuli. Lisäksi oireet saattavat kehittyä useiden päivien ajan ja kestää 1-4 viikkoa ennen kuin ne itsestään jälleen katoavat. Ripulia voi esiintyä myös oireiden jälkeen. Oireiden puhkeamisherkkyys ja vaikeusasteet vähentyvät iän myötä. Oirekirjo vaihtelee huomattavasti eri henkilöiden välillä.

Joskus harvoin Hartnupin oireyhtymän yhteydessä todetaan neurologisia ja psykiatrisia oireita ja/tai lievää kehitysvammaisuutta. Toistaiseksi ei tiedetä, liittyykö kehitysvammaisuus Hartnupin oireyhtymään. Toisin sanoen onko kehitysvammaisuus esiintynyt omana kokonaisuutenaan henkilöllä, jolla on ollut myös Hartnupin oireyhtymä.

Mahdollisina neurologisina oireina voi ilmetä mm. ajoittaista isoaivojen ataksiaa eli liikkeiden koordinaatiohäiriöitä, epävakaata kävelytyyliä, käsien ja kielen vapinaa sekä artikulointivaikeuksia. Oireyhtymään voi liittyä hypotoniaa eli alentunutta lihasjänteyttä ja/tai spastisuutta eli lisääntynyttä lihasjänteyttä, joka ilmenee etenkin jaloissa. Psyykkisiä oireita voivat olla mm. levottomuus, mielialan vaihtelu, harhaluulot ja hallusinaatiot, masennus tai psykoosi.

Osalla henkilöistä, joilla on Hartnupin oireyhtymä, on ollut myös epilepsiaa, huimausta ja päänsärkyä. Myös motoristen eli liikkeiden hallintaan liittyvien perustaitojen omaksuminen on voinut olla tavallista hitaampaa. On toistaiseksi epäselvää, ovatko nämä oireet osa Hartnupin tautia, vai ovatko ne siihen kuulumattomia löydöksiä.

Syy ja perinnöllisyys

Hartnupin oireyhtymän aiheuttaa mutaatio SLC6A19-geenissä, joka sijaitsee kromosomissa 5 (5p15.33). Geenistä tuotetaan kuljettajaproteiinia, joka kuljettaa solujen sisään kemialliselta varaukseltaan neutraaleja aminohappoja. Neutraaleja aminohappoja ovat esimerkiksi tryptofaani, alaniini, aspargiini, glutamiini, histidiini, isoleusiini, leusiini, fenyylialaniini, seriini, treoniini, tyrosiini ja valiini.

Ravinnosta saadut proteiinit pilkkoutuvat ruuansulatuselimistössä yksittäisiksi aminohapoiksi, jotka kulkeutuvat eri puolille kehoa verenkierron mukana. Hartnupin oireyhtymässä neutraalisti varautuneet aminohapot eivät pysty imeytymään kuljettajaproteiinin toimintahäiriön vuoksi ohutsuolesta verenkiertoon. Munuaiset suodattavat verenkierrosta tarpeettomia aineita virtsaan ja palauttavat tarpeelliset aineet takaisin verenkiertoon. Hartnupin oireyhtymässä munuaiset eivät pysty ottamaan neutraaleja aminohappoja talteen munuaisten läpi virtaavasta verisuodoksesta, vaan ne menevät virtsan mukana hukkaan. Näiden syiden vuoksi kehoon syntyy neutraaleista aminohapoista pulaa. Ohutsuolen ja munuaisten toiminta on muuten normaalia.

Aminohapoilla on tärkeä merkitys yksittäisten proteiinien rakentamiseksi. Tämän lisäksi aminohapot toimivat myös monien muiden tärkeiden aineiden lähtöaineina. Esimerkiksi solut valmistavat tryptofaanista mm. nikotiiniamidia eli B3-vitamiinia. Elimistön B3-vitamiinin tarve lisääntyy etenkin stressin yhteydessä.

Hartnupin oireyhtymä periytyy autosomissa resessiivisesti. Toisin sanoen henkilöllä, jolla on Hartnupin tauti, on molemmissa SLC6A19-geeneissään oireyhtymään johtavat mutaatiot. Useimmissa tapauksissa potilaan molemmat vanhemmat kantavat perimässään yhtä SLC6A19-geenin mutaatiota, ja ovat siten geenimutaation oireettomia kantajia. Tällöin lapsi on perinyt sekä isältään että äidiltään SLC6A19-geenin mutaation. Perheen todennäköisyys saada toinen lapsi, jolla on Hartnupin oireyhtymä, on kaikissa seuraavissa raskauksissa 25 %. Perheellä on 50 %:n todennäköisyys saada lapsi, joka perii vain toiselta vanhemmaltaan SLC6A19-geenin mutaation, ja 25 %:n todennäköisyydellä lapsi perii molemmilta vanhemmiltaan SLC6A19-geenit, joissa ei ole mutaatioita. Nämä perheen periytymistodennäköisyydet ovat samat raskaudesta toiseen.

Yleisyys

Oireyhtymän yleisyydeksi on arvioitu 1:15 000 – 1:30 000. Hartnupin tauti on yhtä yleinen sekä miehillä että naisilla, koska oireyhtymän aiheuttava geeni sijaitsee autosomaalisessa kromosomissa eli ei-sukupuolikromosomissa, ja siten sen periytyminen ei ole sukupuolikromosomeihin sidottua. Lisää aiheesta voi halutessaan lukea Syventävää tietoa ihmisen perimästä ja perinnöllisyydestä – 70 kysymystä ja vastausta -osiosta mm. kohdasta Periytymisen periaatteet.

Diagnoosi ja hoito

Erotusdiagnoosissa on huomioitava mm. ihottumat pityriasis alba (valkohilse), valorokko (hydroa vacciniforme) ja Pellagra dermatitis. Pellagra on nikotiinihapon (niasiini) tai nikotiiniamidin (niasiiniamidin) puutoksesta johtuva sairaus. Sille tyypillistä on valoherkkyysihottuma, ripuli, dementia ja ääreishermoston häiriöt. Myös ataksia-teleangiektasia, familiaalinen hyperkalsemia (tai nk. Blue diaper syndrome) ja xeroderma pigmentosum on syytä ottaa huomioon potilaan oireita tutkittaessa.

Diagnoosi perustuu virtsan aminohappoanalyysiin. Hartnupin oireyhtymädiagnoosi vahvistetaan tai poissuljetaan perimäntutkimuksen avulla. Joissakin maissa vastasyntyneet testataan Hartnupin taudin osalta jo vastasyntyneiden aineenvaihduntasairauksien seulonnoissa synnytyssairaalassa.

Hoito on moniammatillista. Se perustuu mm. auringonvalon ja valoherkkyyttä lisäävien lääkkeiden käytön välttämiseen sekä ruokavalioon, jossa on paljon proteiinia. Vuorokausittaisesta nikotiiniamidilisästä (40-200 mg) on ollut hyötyä niille potilaille, joilla on ollut puutetta B3-vitamiinista. Joillakin ruokavaliohoito, jossa on paljon etenkin tryptofaani-aminohappoa, on toiminut. Useimmat pysyvät oireettomina riittävän ja monipuolisen ravitsemuksen avulla. Kun lapsi/nuori vanhenee proteiinitarve vähenee ja toistuvasti esiintyviä oireita on siksi yhä vähemmän. Terveyden pitkäaikaisseuranta on tärkeää.

Potilaat, joilla on vakavia keskushermosto oireita, tarvitsevat neurologista ja/tai psykiatrista hoitoa.

Ennuste

Oireiden esiintymistiheys ja vaikeusasteet vaihtelevat potilaiden välillä. Oireet myös lieventyvän iän myötä. Eliniän ennuste on useimmiten normaali, ja henkilöt, joilla on Hartnupin tauti, voivat elää normaalia elämää. Äidin Hartupin oireyhtymä ei tiettävästi hankaloita raskautta tai kehittyvää sikiötä. Tämä viittaa siihen, ettei neutraalien aminohappojen kuljetus istukassa ole häiriintynyt, toisin kuin äidin suolistossa ja munuaisissa.

Historia

Oireyhtymän kuvasi ensikerran D. N. Baron tutkimusryhmineen vuonna 1956. Oireyhtymän aiheuttama geenimutaatio paikallistettiin 2000-luvun alussa kromosomiin 5. Oireyhtymän geneettisen perustan, SLC6A19-geenin mutaation, selvitti Kleta tutkimusryhmineen vuonna 2004. Oireyhtymä on saanut nimensä englantilaisen Hartnupin perheen mukaan, jossa oireyhtymä ensi kerran todettiin.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Aiheesta muualla

Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Hartnup disease 
MedlinePlus: Hartnup disease
National Organization for Rare Disorders (NORD): Hartnup disease
Mydah S., Hashmi; Viktas Gupta. Hartnup Disease. StatePearls (2020)

Lähteet

Orphanet: Hartnup disease
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Hartnup disorder; HND

Bissonnette, Bruno. Syndromes: Rapid Recognition and Perioperative Implications, 2nd edition. McGraw-Hill Education (2019).

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 12.8.2020.