FOXP1-oireyhtymä

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 24.7.2025

ORPHA: 391372
ICD-10: Q87.0
OMIM: 613670

Avainsanat: FOXP1-related neurodevelopmental disorder, FOXP1 syndrome, Intellectual disability severe speech delay mild dysmorphism syndrome

Lyhyesti

FOXP1-oireyhtymä on harvinainen kehitysvammaoireyhtymä. Lapsella ilmenee kehitysviive, joka ilmenee motoristen perustaitojen ja puheen omaksumisessa riippumatta siitä millaisia kognitiivisia eli tiedonkäsittelypulmia lapsella on. Puhumisen vaikeudet ovat yleisin FOXP1-oireyhtymän piirre. Useimmilla todetaan kehitysvamma ja sen aste vaihtelee lievästä vaikeaan. FOXP1-oireyhtymän oirekuvaan liittyy autistisia piirteitä tai autismikirjon häiriö, ADHD tai muita käyttäytymishaasteita. Myös erilaiset rakennepoikkeavuudet esimerkiksi sydämessä, virtsateissä ja aivoissa ovat tyypillisiä. Koska oirekuva vaihtelee huomattavasti yksilöllisesti, kaikkia tässä kuvattuja oireita ei välttämättä löydy kaikilta, joilla tämä oireyhtymä on. Vastaavasti FOXP1-oireyhtymään voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita tässä diagnoosikuvauksessa ei ole mainittu.

Oireet ja löydökset

Vastasyntyneellä voi ilmetä hypotoniaa eli alentunutta lihasjänteyttä, joka voi vaikeuttaa mm. nielemistä ja syömistä. Osalla todetaan yleistynyt hypotoniaa tai velttoutta, osalla se todetaan vain keskivartalossa. Refluksi eli ruokasulan nousu takaisin ruokatorveen ja/tai suuhun on yleinen vaiva, joka kuitenkin monilta poistuu varhaislapsuuden jälkeen. Noin kolmasosalla (30 %) todetaan runsasta kuolaamista myöhäislapsuudessakin, mikä johtuu suun motoriikan hallinnan vaikeuksista. Myöhemmin lapsen varttuessa hypertonia eli lisääntynyt lihasjänteys tai lihasspasmit ovat mahdollisia.

FOXP1-oireyhtymän ulkonäköpiirteinä on mainittu tavanomaista suurempi pää kehon muuhun kokoon nähden. Otsa voi olla leveä ja korostunut. Silmät voivat sijaita kaukana toisistaan, silmäluomiraot voivat olla suuntautuneet alaspäin ja yläluomen asento voi olla matala. Nenä voi olla lyhyt ja nenänpää leveä. Lisäksi suu voi olla leveä ja avoin, ja suupielet ovat suuntautuneet usein alaspäin. Raajoissa olevina piirteinä mainitaan vinot sormet ja varpaat, joissa voi olla jäykät nivelet. Myös yhdyssormisuus ja -varpaisuus on mahdollista. Kämmentä voi halkoa vain yksi uurre tavanomaisen kahden sijaan.

Motoristen eli liikkeiden perushallintaan liittyvien taitojen ja hienomotoriikan kehitys on tavanomaista hitaampaa. FOXP1-oireyhtymässä kaikki oppivat kävelemään. Toisinaan kävelytasapainoissa ja liikkeiden koordinaatiossa tai näkökyvyn yhdistämisessä liikkeiden suorittamiseen voi olla haasteita.

Suun motoriikan hallinta on yli puolella haasteellista. Kaikilla todetaan kehitysviive puheessa ja kielenkehityksessä. Osa ei osaa käyttää sanoja itsensä ilmaisuun, mutta kommunikoivat muilla tavoin, kuten ilmein, elein ja ääntein. Osa kommunikoi monimutkaisin lausein. Yksilölliset erot ovat siis suuria. Useimmat oppivat kuitenkin käyttämään kielellisiä keinoja itsensä ilmaisuun. Monilla on dysartria eli puhelihasten poikkeavasta toiminnasta johtuva puhe- ja ääntämishäiriö. Tällöin sanoista voi olla vaikea saada selvää, koska artikulaatio on vaikeaa. FOXP1-oireyhtymässä puhutun kielen ymmärtäminen on kuitenkin läpi elämän helpompaa. Puhe- ja kielivaikeuksien aste eivät riipu henkilön kognitiivisista taidoista.

Kehitysvammaisuuden aste vaihtelee lievästä vaikeaan. Kehitysvamman aste on noin kolmasosalla (33 %) vaikea. Lääketieteellisissä julkaisuissa on kuitenkin mainintoja heistä, joilla on lähes tavanomaiset tiedonkäsittelytaidot. Tästä huolimatta heillä on todettu oppimisvaikeuksia, pulmia liikkumisessa sekä puheessa ja kielellisissä taidoissa.

Käyttäytymiselle on tunnusomaista autistiset piirteet tai varsinainen autismikirjon häiriö ja ADHD eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö. Autismikirjon häiriölle ominaista ovat vaikeudet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa, todennäköisyys levottomuuteen, jäykkään ja toistavaan käyttäytymiseen sekä rajoittuneisiin mielenkiinnon kohteisiin. ADHD:lle on puolestaan tyypillistä tarkkaamattomuus, ylivilkkaus, keskittymisvaikeudet ja impulsiivisuus, jotka voivat haitata lapsen kehitystä ja toimintakykyä arjessa. Muita käyttäytymispiirteitä voivat olla ahdistuneisuus tai levottomuus, mielialan vaihtelut sekä aistitiedon säätelyn pulmat. Aistitiedon säätelyn vaikeuksiin voi liittyä aistiyliherkkyys ja –aliherkkyys sekä aistimushakuisuus, esimerkiksi korkea kipukynnys sekä ääniyliherkkyys. Lisäksi univaikeudet ovat mahdollisia. Aggressiivinen käyttäytyminen on yleistä ja se ilmenee usein varhain lapsuudessa. Se liittyy usein alhaisen turhautumisen sietokykyyn ja kommunikaatiovaikeuksiin. Useimmilla ylivilkkaus ja aggressiivinen käyttäytyminen lievittyvät lapsen varttuessa. Toisaalta jotkut perheet ovat maininneet aggressiivisen käyttäytymisen lisääntyneen murrosiässä. Kaverisuhteiden luominen ja ylläpitäminen ilman tukea on monille hankalaa.

Synnynnäisiä elinten rakennepoikkeavuuksia voi löytyä sydämestä (30 %) ja munuaisista (7 %) sekä aivoista, mutta niitä ei ole kaikilla. Pojilla voi olla laskeutumattomat kivekset. Aivojen rakennepoikkeavuuksia todetaan noin puolella (50 %). Niihin voivat lukeutua mm. muutokset valkeassa aineessa, lukinkalvon kystat, muutokset vasenta ja oikeaa aivopuoliskoa yhdistävässä aivokurkiaisessa sekä rakennemuutokset pikkuaivoissa. Myös Chiarin tyypin I epämuodostuma voi olla mahdollinen. Sillä tarkoitetaan pikkuaivojen alaosan työntymistä kallonpohjan suuresta aukosta (Foramen magnumista) luiseen selkäydinkanavaan.

Näkö- ja kuuloaistissa voi olla myös muutoksia. Esimerkiksi taittovirheet (50 %) ja karsastus (20 %) ovat yleisiä. Lähes viidesosalla (17 %) on kuulovika. Toistuvat korvainfektiot voivat olla mahdolliset.

Toisinaan FOXP1-oireyhtymän oirekuvaan lukeutuu epilepsia. Lääketieteellisissä julkaisuissa on mainintoja muutoksista immuunipuolustuksen ja endokriinisen järjestelmän eli umpierityselimistön toiminnassa. Jälkimmäinen elinjärjestelmä vastaa homonien erityksestä ja hormonivasteista.

FOXP1-oireyhtymän oirekuva tarkentuu uusien tutkimusten myötä.

Syy ja perinnöllisyys

Oireyhtymän aiheuttaa FOXP1 (forkhead box protein P1)-geenin mutaatio eli muutos kromosomissa 3 (3p13). Geenistä valmistuu transkriptiotekijää, joka osallistuu geenien ilmentymisen säätelyyn hermostossa ja muualla kehossa. FOXP1-geenin muutos vaikuttaa monien tavanomaisesta kehityksestä vastaavien geenien säätelyyn. Lisäksi viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että FOXP1-oireyhtymässä mitokondrioiden toiminta on muuttunut ja soluissa vallitsee oksidatiivinen stressi. Mitokondriot huolehtivat solujen monista energia- ja aineenvaihduntatehtävistä. Oksidatiivinen stressi voi vaurioittaa mm. solunsisäisiä kalvoja ja proteiineja ja siten niiden toimintaa. Kun FOXP1-geeni ei toimi normaalisti, lapselle kehittyy jo kohdussa erilaisia kehityshäiriöitä, jotka johtavat oireyhtymässä ilmeneviin moninaisiin oireisiin.

Koska FOXP1-oireyhtymä noudattaa autosomissa dominoivaa eli vallitsevaa periytymistapaa, FOXp1-geeniparin toisessa geenissä oleva mutaatio eli muutos riittää aikaan saamaan FOXP1-oireyhtymän. Täten pariskunnalla, jonka toisella vanhemmalla on FOXP1-geenin muutos perimässään, on 50 % todennäköisyys saada lapsi, jolla on FOXP1-oireyhtymä. Toisaalta 50 %:n todennäköisyydellä lapsi on oireyhtymän suhteen terve. Tämä periytymistodennäköisyys on sama raskaudesta toiseen. Lapsen oirekuva voi olla kuitenkin erilainen kuin se on hänellä itsellään.

Pääsääntöisesti FOXP1-oireyhtymä on kuitenkin seurausta uudesta geenimuutoksesta eli niin kutsutusta de novo-muutoksesta. Tällöin vanhempien perimäntutkimuksista ei löydy FOXP1-geenin muutosta, vaan se on ainutlaatuinen lapsen perimässä. De novo-muutos syntyy hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä sukupuolirauhasissa tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-muutosten syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne johdu mistään asiasta, jonka vanhemmat ovat tehneet tai jättäneet tekemättä. De novo-muutoksen toistumistodennäköisyys perheessä on useimmilla yhtä suuri tai suurempi kuin yhden prosentin (1 %) eli yhden sadasosan. Tämä todennäköisyys selittyy mahdollisella sukusolumosaikismilla (katso alta).

On mahdollista, että oireyhtymä on seurausta sukusolumosaikismista. Silloin osassa vanhemman sukusoluja on FOXP1-geenin muutos ja osassa ei. Nykyiset verikokeeseen perustuvat perimäntutkimukset eivät voi poissulkea tai vahvistaa sukusolumosaikismin mahdollisuutta. Sukusolumosaikismi nostaa jonkin verran, muttei merkittävästi, perheen todennäköisyyttä saada toinen lapsi, jolla on FOXP1-oireyhtymä. Usein sukusolumosaikismista johtuvan oireyhtymän toistumistodennäköisyydeksi annetaan noin 1 % eli yksi lapsi sadasta. Sukusolumosaikismista voit halutessasi lukea Harvinaiskeskuksen sivuilta kohdasta Syventävää tietoa perimästä ja perinnöllisyydestä: 70 kysymystä ja vastausta: Mosaikismi.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä ennen mahdollisen seuraavaa raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta

Yleisyys

Vuoteen 2023 mennessä, FOXP1-oireyhtymä oli todettu yli 200 henkilöllä maailmassa. Tarkempaa tietoa oireyhtymän yleisyydestä ei ole saatavilla. On erittäin todennäköistä, että FOXP1-oireyhtymä on alidiagnosoitu maailmalla.

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosiepäily kehitysvammaoireyhtymästä voi herätä, kun pikkulapsella todetaan kehityksen poikkeavuutta ja samanaikaisesti jokin erityinen ulkonäkö- tai rakennepiirre. Tällöin lapsi saa lähetteen erikoissairaanhoitoon, jossa hänen oireitaan selvitetään tarkemmin. Useimmiten FOXP1- oireyhtymän diagnoosia ei pysty päättelemään pelkkien oireiden perusteella, jolloin diagnostiikkaan lähdetään jollain laajemmalla geenitestipaketilla tai -paneelilla tai tutkimalla eksomisenvenssoinnilla kaikki tunnetut geenit. Geenitutkimus tehdään verinäytteestä, ja vastausten saaminen kestää yleensä pari kuukautta.

Diagnoosin saaminen lopettaa oireiden syiden etsimisen erilaisin tutkimuksin, selkiyttää ennustetta ja antaa tietoa mahdollisen perhesuunnittelun tueksi. Nykyisin tiedetään, että FOXP1-oireyhtymän taustalla on uusi mutaatio, jolloin vanhemmat eivät ole kyseisen mutaation kantajia ja siksi sisaruksien riski sairastua on hyvin pieni. Tämä on tärkeänä pidetty tieto perhesuunnittelun kannalta.

FOXP1-oireyhtymää ei voida parantaa, mutta sen yksittäisiä oireita pystytään hoitamaan. Hoito on yksilöllistä ja moniammatillista. Fysio-, puhe- ja toimintaterapia tukevat lapsen kehitystä. Fysioterapia auttaa lasta saavuttamaan oman liikkumiseen liittyvän kehityskapasiteettinsa. Puheterapiassa voidaan tarkastella ja harjoittaa mm. lapsen syömistä ja myöhemmin puheentuottamista. Toimintaterapiasta tuetaan arjen perustaitojen omaksumista. Autismikirjon häiriön ja ADHD:n varhainen tunnistaminen ja kuntoutus tukee ja ylläpitää henkilön toimintakykyä. Mahdollisen epilepsian hoito pyrkii kohtauksettomuuteen, kohtaustiheyden harventamiseen tai kohtauksien lievittymiseen. Arjen toistuva rakenne voi lieventää käyttäytymisongelmia lisäämällä turvallisuuden tunnetta ja mahdollisuutta ennakoida arkipäiväisiä tilanteita ja tapahtumia. Usein lapsi yrittää tehdä parhaansa niillä taidoilla ja ymmärryksellä, jotka hänellä on juuri siinä elämänvaiheessa.

Ennuste

FOXP1-oireyhtymän eliniän odote on olemassa olevan tutkimustiedon valossa normaali.

Historia

Pariani M. J. kollegoineen kuvasi ensimmäisenä oireyhtymän lääketieteellisessä julkaisussa vuonna 2009.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Facebookista löytyy hakusanalla ”FOXP1” englanninkielisiä keskusteluryhmä läheisille, joita oireyhtymä koskettaa. Jäseneksi ryhmään pääsee pyytämällä ryhmän jäsenyyttä. International FOXP1-järjestön sivuiltä löytyy luettelo yhteisöistä, kuten facebook-ryhmistä, joissa keskitytään FOXP1-oireyhtymään.

International FOXP1 Foundation
International FOXP1 Foundation; communities
RareConnect: FOXP1 Official Community

Aiheesta muualla

Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Intellectual disability-severe speech delay-mild dysmorphism syndrome
Simons Searchlight: FOXP1

Lähteet

Orphanet: Intellectual disability severe speech delay mild dysmorphism syndrome

Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Intellectual developmental disorder with language impairment and with or without autistic features

GeneReviews®: FOXP1 Syndrome

Simons searchlight: FOXP1-related syndrome

Lozano R, Gbekie C, Siper PM, Srivastava S, Saland JM, Sethuram S, Tang L, Drapeau E, Frank Y, Buxbaum JD, Kolevzon A. FOXP1 syndrome: a review of the literature and practice parameters for medical assessment and monitoring. J Neurodev Disord. 2021 Apr 23;13(1):18. doi: 10.1186/s11689-021-09358-1.

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 10.8.2022