Dentin tauti

Dentin tauti on erittäin harvinainen ja geneettinen munuaisen toimintayksikön, munuaistiehyen, toimintahäiriöstä johtuva sairaus.

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 8.12.2021

ORPHA:1652
ICD-10: N25.8

Avainsanat: Dent disease, Renal Fanconi Syndrome

Lyhyesti

Dentin tauti on erittäin harvinainen perimästä johtuva munuaistiehyen toimintahäiriö. Dentin taudista on olemassa kaksi eri tyyppiä: tyypit 1 ja 2. Oireyhtymä ilmenee lapsuudessa tai aikuisuudessa. Koska oireyhtymän aiheuttava geenimutaatio sijaitsee X-kromosomissa, Dentin tauti on yleisempi miehillä kuin naisilla. Naisilla oireyhtymä esiintyy yleensä lievempänä ja he ovat pääasiassa oireyhtymän aiheuttavan geenimuutoksen kantajia.

Oireet ja löydökset

Dentin taudissa mm. pienimolekyylisiä proteiineja menetetään virtsan mukana pois kehosta munuaisen toimintahäiriön vuoksi. Munuaiskeräsen proksimaalisen kiemuratiehyen toimintahäiriö aiheuttaa myös hyperkalsiurian eli virtsan runsaan kalsiumpitoisuuden, nefrolitiaasin eli munuaiskivitaudin sekä nefrokalsinoosin, jossa munuaiskudokseen saostuu kalsiumsuoloja. Kaikki edellä mainitut tilat johtavat munuaisen etenevään vajaatoimintaan. Dentin tautiin liittyy lapsuudessa D-vitamiinin puutoksesta johtuva riisitauti, joka ei ole hoidettavissa D-vitamiinilisällä, ja aikuisuudessa osteomalasia eli luun pehmeneminen.

Jos proksimaalisen kiemuratiehyen toimintahäiriö on vakavampi, kyseessä on nk. Fanconin oireyhtymä, jossa pienimolekyylisten proteiinien ja kalsiumin lisäksi virtsan mukana menetetään aminohappoja (aminoasiduria), fosfaatteja (fosfaturia), glukoosia (glukosuria), virtsahappoa (urikosuria) ja kaliumia. Fanconin oireyhtymässä munuaiset eivät kykene säätelemään myöskään virtsan happamuutta eli pH:ta.

Dentin tauti tyypissä 1 oireet rajoittuvat munuaisiin. Dentin tauti tyypissä 2 esiintyy myös muita kuin munuaisiin liittyviä oireita, kuten mahdollisesti lievää kehitysvammaisuutta, hypotoniaa eli alentunutta lihasjänteyttä, subkliinistä eli piilevää kaihia ts. silmän linssin eli mykiön samentumaa ja vaikeaa nystagmusta eli silmävärvettä.

Syy ja perinnöllisyys

Oireyhtymän aiheuttaa joko mutaatio CLCN5– geenissä (tyyppi-1) tai OCRL1-geenissä (tyyppi-2). Molemmat geenit sijaitsevat X-kromosomissa; CLCN5 (Xp11.22) ja OCRL1 (Xq25). CLCN5-geenistä tuotetaan kloridi- ja vetyioneja kuljettavaa kuljetusproteiinia ja OCRL1-geenistä valmistetaan fosfatidyyli-inositoli 4,5-bisfosfaatti-5-fosfataasi-entsyymiä. CLCN5-geenin mutaatio käsittää noin 60 % ja OCRL1-geenin mutaatio 15 % kaikista diagnosoiduista Dentin tautitapauksista. Todennäköistä siis on, että myös muut geenit vaikuttavat Dentin taudin syntyyn.

OCRL1-geenin mutaatiot aiheuttavat myös Lowen oireyhtymän.

Oireyhtymä periytyy X-kromosomissa resessiivisesti eli peittyvästi. Periytymistavasta johtuen miehet sairastuvat oireyhtymään, jos he perivät tautia-aiheuttavan mutaation äidiltään. Dentin tautia sairastava isä ei voi siirtää geenimuutostaan pojalleen. Tyttölapset ovat usein Dentin taudin aiheuttavan geenimuunnoksen kantajia ja heissä oireet ovat lievemmät kuin pojilla tai he ovat oireettomia. Tytön sairastuminen Dentin tautiin on hyvin harvinaista: hänellä pitäisi olla sekä äidiltä että isältä perityissä X-kromosomeissaan Dentin tautia aiheuttavat geenimutaatiot.

Yleisyys

Oireyhtymän yleisyydestä ei ole luotettavaa tietoa. Lääketieteellinen kirjallisuus kuvaa noin 250 perhettä, joissa on ilmennyt Dentin tauti tyyppiä 1 ja noin 25 henkilöä, joilla on ollut Dentin tauti tyyppi 2.

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosi perustuu pienimolekyylisten proteiinien löytymiseen virtsasta ja virtsan normaalia suurempaan kalsiuminpitoisuuteen. Jotta Dentin diagnoosi voidaan asettaa potilaalle, häneltä on löydettävä yksi seuraavista Dentin taudin oireista; nefrokalsinoosi, kalsiumsuolojen saostuminen munuaiskudokseen, munuaiskiviä, hematuria eli verivirtsaisuus, hypofosfatemia eli normaalia alhaisempi fosfaatin määrä veressä tai munuaisten vajaatoiminta. Positiivinen geenitutkimustulos vahvistaa diagnoosin asettamisen.

Erotusdiagnoosia tehdessä on poissuljettava muiden yleisten munuaisten toimintayksiköiden, proksimaalisen kiemuratiehyen, toimintahäiriöiden aiheuttajat, jotka voivat olla perinnöllisiä, hankittuja tai ulkoisten tekijöiden aiheuttamia. Harvinaisuutensa vuoksi Dentin tauti saatetaan diagnosoida virheellisesti mm. idiopaattiseksi hyperkalsiuriaksi.

Hoito keskittyy kalsiumvirtsaisuuden hoitoon ja munuaiskivien syntymisen ehkäisyyn. Mahdollisen riisitaudin hoitoon käytetään D-vitamiinia. Pitkäaikainen kalsiumvirtsaisuuden hoito runsaasti sitraattia sisältävällä ruokavaliolla voi hidastaa munuaistaudin etenemistä.

Ennuste

Elinennuste on pääasiassa hyvä. Dentin tauti etenee miehillä loppuvaiheen munuaisen vajaatoiminnaksi useimmiten 30. – 50. vuosikymmenen välillä (30 – 80 % tapauksista). Lääketieteellinen kirjallisuus tuntee vain yhden tapauksen, jossa naisella Dentin tauti johti loppuvaiheen munuaisen vajaatoimintaan.

Historia

Dentin taudin kuvasi ensimmäisenä Charles Enrique Dent ja M. Friedman vuonna 1964. Nefrologi Oliwer Wrong kuvasi oireyhtymän vielä yksityiskohtaisemmin 30 vuotta myöhemmin ja nimesi oireyhtymän ohjaajansa Charles Enrique Dentin mukaan Dentin taudiksi.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Aiheesta muualla

Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Dent disease
National Organization for Rare Disorders (NORD): Dent Disease
RareRenal Information on rare Kidney diseases: Dent Disease Patient Information

Lähteet

Orphanet: Dent disease

Olivier Devuyst ja Rajesh V. Thakker. Dent’s disease. Orphanet Journal of Rare Diseases 2010; 5:28.

Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Dent disease 1 ja Dent disease 2
GeneReviews®: Dent Disease

Bissonnette, Bruno. Syndromes: Rapid Recognition and Perioperative Implications, 2nd edition. McGraw-Hill Education (2019).

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 18.2.2019.