Cohen-Gibsonin oireyhtymä

Cohen-Gibsonin oireyhtymä on isokasvuisuusoireyhtymä, johon liittyy myös mm. kehitysvammaisuutta ja sydämen ja kaularangan rakennepoikkeavuuksia.

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 18.1.2022

OMIM: 617561

Avainsanat: Cohen-Gibson syndrome (COGIS), EED-related overgrowth syndrome

Lyhyesti

Cohen-Gibsonin oireyhtymä on erittäin harvinainen isokasvuisuusoireyhtymä. Se on synnynnäinen eli oireyhtymä on lapsella jo ennen hänen syntymäänsä. Cohen-Gibsonin oireyhtymässä isokasvuisuus näkyy mm. pituuskasvussa ja päänympäryksessä sekä käsissä, sormissa ja jaloissa. Luustoikä on varhaistunut ja selkärangassa on ryhtivirheitä ja/tai kaularangan rakenteellista poikkeavuutta. Oireyhtymään liittyy useita erityisiä kasvonpiirteitä. Kehitysvammaisuus voi olla lievää tai vaikeaa. Cohen-Gibsonin oireyhtymän oirekirjo vaihtelee henkilöiden välillä, eikä kaikilla ole samoja oireita.

Oireet ja löydökset

Varhaislapsuudessa pituus ja päänympärys kasvavat ja paino lisääntyy vertaisiaan nopeammin. Lapset eivät kuitenkaan ole ylipainoisia pituuteensa nähden. Hypotonisuutta eli alentunutta lihasjänteyttä voi esiintyä. Lapsen psykomotorisessa kehityksessä on viivettä mm. karkea- ja hienomotoriikassa, puheen ja liikkumisen perustaitojen, kuten istumisen, ryömimisen ja kävelemisen omaksumisessa. Tasapaino- ja koordinaatiovaikeudet voivat jatkua aikuisuudessa.

Kehitysvammaisuuden taso vaihtelee lievästä vaikeaan. Toistaiseksi oireyhtymään ei olla liitetty autismikirjon häiriöitä.

Jotkin kasvonpiirteet ovat selvempiä lapsuudessa kuin aikuisuudessa. Näitä ovat esimerkiksi makrokefalia eli isokokoinen pää, pyöreät kasvot, korostunut otsa, hypertelorismi eli toisistaan etäällä sijaitsevat silmät sekä isot ja usein tavallista alempana sijaitsevat korvat. Nenänselkä voi olla matala, leveä ja/tai madaltunut. Nenän ja ylähuulen välillä oleva ylähuulen vako (philtrum) voi olla korostunut. Alaleuka voi olla taaksepäin vetäytynyt. Huuli-suulakihalkiot ovat mahdollisia.

Silmissä voi esiintyä karsastusta, kaukotaitteisuutta tai likinäköisyyttä. Kuuloaisti voi olla heikentynyt.

Suurikätisyys ja -jalkaisuus säilyvät lapsuudesta aikuisuuteen. Pitkissä sormissa voi olla kampyktodaliaa eli yhden tai useamman sorminivelen koukkujäykistyneisyyttä. Sormien nivelet voivat olla myös yliliikkuvat. Jalkaholvi voi olla tavallista matalampi ja kantaluu voi olla kallistunut alaosastaan ulospäin (pes planovalgus). Selkärangan ryhtivirheet voivat vaikeuttaa kävelemistä ja kaularangan poikkeavuus voi johtaa kaularankanikamien sijoiltaanmenoon.

Röntgenkuvissa nähdään usein pitkien luiden metafyysien eli kasvulevyjen poikkeavuuksia. Luustoikä eli luuston kypsyys on pidemmälle kehittynyt kuin vastaavan ikäisellä lapsella/nuorella. Pituuskasvu on tavanomaista voimakkaampaa. Normaalijakauman pituinen aikuinen voi täyttää oireyhtymään liitetyn isokasvuisuuden määritelmän, jos hän on ollut ikäistään pidempi lapsuudessa/nuoruudessa ja/tai hänen luustoikänsä on tuolloin ollut tavallista kehittyneempi.

Cohen-Gibsonin oireyhtymään voi liittyä lapsella myös napatyrä. Pojilla voi olla laskeutumattomat kivekset.

Syy ja perinnöllisyys

Cohen-Gibsonin oireyhtymä johtuu kromosomissa 11 (11q14.2) sijaitsevan EED (embryonic ectoderm development)-geenin mutaatiosta. EED-geeni ohjaa sikiöaikaisen ektodermikudoksen kehittymistä. Ektodermistä muodostuu muun muassa keskushermoston ja ääreishermoston aiheet (ts. hermostoputki ja hermostopiena) sekä ihon orvaskesi. Lisäksi EED-geeni säätelee monien muiden kehitystä säätelevien geenien toimintaa. EED-geenin mutaatio johtaa herkästi etenkin luuston ja silmien kehityshäiriöihin.

Cohen-Gibsonin oireyhtymä periytyy autosomissa dominantisti eli vallitsevasti. Toisin sanoen kahdesta ihmisen geeniparista vain toisen EED-geenin mutaatio on riittävä aiheuttamaan Cohen-Gibsonin oireyhtymän. Useimmiten mutaatio on täysin uusi suvussa ja syntynyt biologisesti sattumalta, de novo. Tällöin oireyhtymä ei ole siis periytynyt kummaltakaan vanhemmalta. De novo-mutaatioiden kohdalla perheen todennäköisyys saada toinen lapsi, jolla on Cohen-Gibsonin oireyhtymä, on noin 1 %:n luokkaa, ellei kyseessä ole ollut jomman kumman vanhemman sukusolumosaikismi. Tällöin oireyhtymän toistumisriski perheessä on suurempi kuin 1 %. Sukusolumosaikismia ei voida kuitenkaan poissulkea tai vahvistaa verikokeella tehdyllä geenitutkimuksella. Lisää sukusolumosaikismista voit halutessasi lukea Harvinaiskeskus Norion sivuilta kohdasta 70 kysymystä ja vastausta perimästä ja perinnöllisyydestä: Mosaikismi.

Jos toisella vanhemmalla todetaan Cohen-Gibsonin oireyhtymä, hänellä on 50 %:n todennäköisyys saada jälkeläisiä, joilla on Cohen-Gibsonin oireyhtymä. Tämä todennäköisyys pysyy samana raskaudesta toiseen.

Yleisyys

Cohen-Gibsonin oireyhtymää esiintyy sekä naisilla että miehillä. Sitä on kuvattu noin kymmenellä henkilöllä eri puolilla maailmaa, kuten Espanjassa, Turkissa, Kaukasiassa ja Japanissa. Tarkempaa tietoa oireyhtymän yleisyydestä ei ole tällä hetkellä olemassa.

Diagnoosi ja hoito

Cohen-Gibsonin oireyhtymän epäily herää potilaan oirekuvan perusteella. Erotusdiagnoosissa on hyvä ottaa huomioon isokasvuisuusoireyhtymät, joihin liittyy makrokefalia ja kehitysvammaisuus. Näitä ovat mm. Sotosin oireyhtymä, Malanin oireyhtymä, Beckwith-Wiedemannin oireyhtymäSUZ12– ja HIST1H1E-geenimuutoksiin liittyvät isokasvuisuusoireyhtymät sekä PTEN-hamartooma kasvainoireyhtymä. Cohen-Gibsonin oireyhtymä eroaa EZH2-geeniin liittyvistä isokasvuisuus oireyhtymistä, kuten Weaverin oireyhtymästä mm. niin, että sydämen ja kaularangan rakennepoikkeavuudet ovat yleisempiä Cohen-Gibsonin oireyhtymässä kuin Weaverin oireyhtymässä.

Diagnoosin asettaminen perustuu oirekuvaan ja sen kanssa yhdenmukaiseen geenitutkimustulokseen. Diagnoosin selvittämiseksi voidaan käyttää esimerkiksi geenipaneelia, jossa tutkitaan samalla useita isokasvuisuutta aiheuttavia geenejä.

Parantavaa hoito ei ole olemassa. Kaikki oireet, kuten kaula- ja selkärangan rakenteeseen liittyvät pulmat, synnynnäiset sydämen rakennepoikkeavuudet, laskeutumattomat kivekset ja kitalaen halkiot hoidetaan oireiden mukaisella tavalla. Terveydentilan seurantaan kuuluvat mm. kehityksen, ryhdin, nivelten sekä näkö- ja kuuloaistin tutkiminen sekä säännöllinen seuranta. Toiminta- ja fysioterapiasta on hyötyä. Oppimisen tukeminen on tärkeää.

Äkilliset ja voimakkaat päähän ja kaulaan kohdistuvat liikkeet voivat johtaa kaularangan sijoiltaanmenoon. Tämän vuoksi harrastuksia ja tilanteita, joissa on tällaisia liikkeitä, on syytä mahdollisuuksien mukaan välttää.

Ennuste

Eliniän odote on tyypillisesti normaali, mutta siihen voi vaikuttaa mm. kaularangan rakennepoikkeavuudet.

Historia

Lääkäri William T. Gibson tunnisti Cohen-Gibsonin oireyhtymään liittyvän geenimuutoksen vuonna 2015.

Huomioitavaa

Cohen-Gibsonin oireyhtymä on eri oirekokonaisuus kuin suomalaiseen tautiperintöön kuuluva Cohenin oireyhtymä.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Lähteet

Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Cohen-Gibson syndrome; COGIS
GeneReviews®: EED-Related Overgrowth