CIPA (Congenital Insensitivity to Pain with Anhidrosis)

Lastenneurologi Teija Salokorpi 20.11.2008. Päivitetty 31.12.2017 perinnöllisyyslääkäri Helena Kääriäinen.

OMIM: 256800
ORPHA: 642

Avainsanat: Tyypin IV perinnöllinen sensorinen ja autonominen neuropatia (HSAN IV), Congenital insensitivity to pain with anhidrosis, Hereditary sensory and autonomic neuropathy type IV

Lyhyesti

CIPA (Congenital Insensitivity to Pain with Anhidrosis) on erittäin harvinainen autosomissa peittyvästi periytyvä tauti. Sille on ominaista kiputunnon ja hikoilun puuttuminen, toistuvat kuumeilujaksot, kehitysvammaisuus sekä itse aiheutetut vammat. Potilaat eivät tunne myöskään kuumaa ja kylmää.

Oireet ja löydökset

Nimensä mukaisesti CIPA- sairauden oireet ovat synnynnäinen kiputunnon puutos ja hikoilun puuttuminen. Paitsi kiputunto, myös kylmä-kuuma-tuntoaisti on puutteellinen. Oireet johtuvat ohuiden tunto- ja kipuhermosäikeiden ja tiettyjen autonomisten hermosäikeiden puutteellisesta toiminnasta, näiden hermosäikeiden välittäjäaineen (NGF, nerve growth factor) puuttuessa. Hikoilun puuttuminen johtuu myös hikirauhasten hermotuksen puuttumisesta. Lisäksi potilaat ovat lähes aina kehitysvammaisia, mikä sekin selittynee hermokudoksen rakennepoikkeavuudella myös keskushermoston alueella.

Hermojen NGF-välittäjäaineen puutos johtaa myös puutteelliseen neutrofiili (valkosolu)-toimintaan ja sen seurauksena mm. ihon ja ihonalaisen kudoksen tulehdukset ovat yleisiä.

Kun lapsi ei aisti kipua eikä lämpöä/kuumuutta, alkaa hänelle ilmaantua isompia ja pienempiä vammoja esimerkiksi suuhun (limakalvot, kieli, hampaat), silmiin (sarveiskalvot), luustoon (murtumat, nivelvauriot) ja iholle (sormenpäät). Lisäksi näyttää esiintyvän oleellisesti enemmän itseä vahingoittavaa toimintaa (self-mutilation) kuin samanikäisillä kehitysvammaisilla yleensä; ihon raapimista verille, sormien, huulien ja kielen pureskelua, silmien sarveiskalvoa vaurioittavaa hankaamista jne.

Hikirauhasten täydellinen toimimattomuus (anhidrosis) johtaa vakaviin lämmönsäätelyn pulmiin ja puutteisiin, ja ilmeisesti moni menehtyy jo pikkulapsena hallitsemattomaan kuumeeseen.

Oirekuvaa hallitsevat piirteet

• kehitysvammaisuus
• itsensä vahingoittaminen
• kipuaistimuksen puuttuminen
• vaurioituneiden kudoksien (sarveiskalvot, hampaat, limakalvot, iho, luusto, nivelet)
• huono paranemistaipumus ja pysyvät vammat (kuten sarveiskalvosamentumat)
• lämmön ja kuumuuden aistimuksien puuttuminen, palovammat
• kyvyttömyys hikoilla
• lämmönsäätelyn vakava häiriö, toistuvat kuumeilut, kuolemanvaara

Yleisyys

CIPA kuuluu harvinaisiin perinnöllisiin sairauksiin. Julkaistujen potilastapausten ja sarjojen valossa tapauksia on ainakin muutamia satoja. Sairaus on tavallista yleisempi Israelin beduiinikansoilla sekä Japanissa, missä  arvioidaan olevan luokkaa 130-210 tapausta. Muissa maissa on kuvattu vain yksittäisiä tapausselostuksia.

Perinnöllisyys

CIPA on peittyvästi (resessiivisesti) periytyvä sairaus, eli sairaus ilmenee vain silloin kun lapsi on perinyt geenimutaation molemmilta vanhemmiltaan. Sairauden aiheuttaa geenimuutos on NTRK1 –geenissä. Jos perheeseen on syntynyt CIPA-tautia sairastava lapsi, on perheen tulevilla lapsilla 25%:n riski sairastaa myös CIPA-sairautta ja toisaalta 75%:n mahdollisuus syntyä sen suhteen terveenä. Julkaistuissa tapauksissa on löydetty hyvin erilaisia mutaatioita kyseisessä geenissä, saman perheen lapsilla geenivirhe on kuitenkin identtinen.

Diagnostiikka

Taudin epäily herää kliinisten oireiden perusteella. Lapsella ilmenee jo varhain heikkoutta kiputunnossa ja lapsi saattaa esimerkiksi satuttaa itseään puremalla tai toistuvilla kolhuilla. Lapsella on kuitenkin normaali kosketustunto. Jos diagnoosia epäillään vasta hiukan vanhemmalla lapsella, ovat toistuvat luunmurtumat tai sairveiskalvon ja ihon haavaumat sekä niiden arvet tyypillisiä löydöksiä. Lämmönsäätelyn heikkous voi aiheuttaa vaikeita kuumeiluja tai toisaalta paleltumista kylmässä. Lisäksi kehitys on vaihtelevasti jäljessä ikätovereista. Diagnoosi vahvistetaan NTRK1-geenin tutkimuksella, jolloin potilaalta löytyy mutaatio kyseisen geeniparin molemmissa geeneissä ja yleensä toinen niistä on periytynyt isältä ja toinen äidiltä. Koska eräissä muissakin geneettisissä sairauksissa saattaa esiintyä kiputunnon ja kehitysviiveen yhdistelmää, voidaan diagnostiikassa harkita soveltuvaa geenitestipaneelia, jossa tehdään useiden hieman samantapaisten oireistojen geenitesti samalla kertaa.

Hoito ja kuntoutus

Tapaturmien ja itsensä vahingoittamisen ehkäisyyn tulee pyrkiä kaikin keinoin, joita joudutaan moniammatillisesti pohtimaan. Infektioiden ja kuumeiden hoito edellyttää yleensä sairaalatason hoitoa, varsinkin pienten lasten kohdalla. Potilaat eivät myöskään aisti sisäelinten kipua normaaliin tapaan, joten jotkut tavalliset sairaudet kuten umpisuolen tulehdus saattavat edetä huomaamatta. Kehitysvamman vuoksi monenlaiset terapiat ja koulun tukitoimet ovat tarpeen. Tautiin ei tunneta parantavaa hoitoa. Taudin kulku ja ennuste vaihtelevat paljolti senkin mukaan, miten hyvin potilaita onnistutaan suojelemaan tapaturmilta ja itsensä vahingoittamiselta sekä miten kuumetautien välttäminen ja hoito sujuvat.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Lähteet

GeneReviews: Congenital Insensitivity to Pain with Anhidrosis