CFC-oireyhtymä
CFC-oireyhtymä, sanoista Cardio-Facio-Cutaneous, on harvinainen, geenipoikkeavuudesta aiheutuva oireyhtymä, johon liittyy kehitysvammaisuus, rakennepoikkeamia ja luonteenomainen ulkoinen olemus.
Erikoislääkäri Kristiina Avela, 2008. Päivitetty 31.12.2017 perinnöllisyyslääkäri Helena Kääriäinen.
ORPHA: 1340
Avainsanat: Cardio-facio-cutaneus syndrome, CFC, CFC-oireyhtymä
Lyhyesti
CFC on harvinainen geenivirheestä aiheutuva oireyhtymä, johon liittyy kehitysvammaisuus, rakennepoikkeamia ja luonteenomainen ulkoinen olemus. Oireyhtymän nimi tulee latinankielisistä sanoista:
cardio = sydän
facio = kasvot
cutaneous = iho, ihoon liittyvä
Näissä vartalonosissa on havaittavissa oireyhtymän tyypillisimmät löydökset: lyhytkasvuisuus, synnynnäiset sydänviat, epätavallinen hiusten ja muun karvoituksen laatu sekä iho-oireet. CFC-henkilöiden kasvonpiirteille on yhtäläistä mm. laaja otsa, alaspäin vinot luomiraot ja matalalla sijaitsevat korvat. Oireyhtymä aiheutuu joko BRAF, MAP2K1, MAP2K2 tai KRAS- geenin virheestä, joka syntyy sattumalta uuden mutaation seurauksena. CFC on Noonanin ja Costellon oireyhtymien sukulaisoireyhtymä.
CFC-henkilön elämänkaari ja oireet
Raskausaika sujuu tavallisesti ongelmitta. Lapsiveden runsas määrä (polyhydramnion) saattaa kuitenkin johtaa ennenaikaiseen synnytykseen. CFC-lapsen syntymämitat ovat yleensä keskimääräiset, päänympärysmitta saattaa olla suuri. Varhaisvaiheessa syömisvaikeudet (nielemisvaikeudet, oksentelu, mahalaukun sisällön takaisin virtaus eli GER) ovat tavallisia, ja ne saattavat vaatia nenämahaletkun tai jopa mahalaukkuavanteen (gastrostooma).
Lähes kaikki (noin 80 %) CFC-henkilöt ovat kehitysvammaisia. Puheen tuotto on vähäistä; alle puolet pystyy tuottamaan kahden tai useamman sanan lauseita. Puheen ymmärtäminen saattaa kuitenkin olla parempaa kuin tuottaminen. Liikunnalliset taidot kehittyvät niin ikään hitaasti lihasvelttouden (hypotonian) vuoksi. Selvä enemmistö lapsista kuitenkin oppii kävelemään. Epilepsiakohtaukset ovat melko tavallisia.
Valtaosa (70-80 %) potilaista on lyhytkasvuisia. Heidän pituutensa jää kasvukäyrästöllä alle -3 SD:n, mikä tarkoittaa alle 160 cm mittaa miehillä ja alle 148 cm mittaa naisilla. Luustoikä on jäljessä kalenterin osoittamasta iästä.
CFC-henkilöiden ulkoisen olemuksen piirteet ovat luonteenomaiset, ja ne saattavat olla havaittavissa jo vastasyntyneellä. Otsa on korkea ja ohimoilta kapeneva. Päänympärysmitta on suuri vartaloon verrattuna (relatiivinen makrokefalia). Luomiraot ovat alaspäin vinot, korvat matalalla ja taaksepäin kääntyneet. Kaula saattaa olla leveä. Ulkoisessa olemuksessa on samankaltaisuutta Noonanin oireyhtymään, joskin piirteet ovat karkeammat. On viitteitä siitä, että CFC-henkilöiden ominaispiirteet muuttuvat iän myötä, ja ovat parhaiten tunnistettavissa lapsuudessa. Ihon ja hiusten poikkeavuudet ovat erittäin tavallisia. Hiukset ovat erityisen harvat, kiharat tai hauraat noin 85 %:lla CFC-henkilöistä.
Iho on poikkeava lähes kaikilla; se on tyypillisesti kuiva ja erityisesti raajojen ulkolaitojen iho ”paksuuntuu” (hyperkeratoosi) ja saattaa muistuttaa jopa kalansuomutautia (iktyoosia). Ns. maitokahvilaikut ja yleisempikin muuta ihoa tummempi väritys (hyperpigmentaatio) on tavallista. Myös ihottumaa (ekseemaa), hyvänlaatuisia verisuonikasvaimia (hemangioomia) ja ihon poikkeavan suurta venyvyyttä voi esiintyä. Kynnet saattavat olla pienet ja huonosti kasvavat (hypoplastiset). Sydämen rakennepoikkeavuuksia todetaan noin 75 %:lla CFC-henkilöistä. Erityisesti keuhkovaltimoläpän ahtauma (pulmonaalistenoosi, PS), sydämen eteisväliseinäaukko (ASD) ja sydänlihasrappeuma (hypertrofinen kardiomyopatia) ovat tavallisia.
Sydänlihasrappeuman ennusteesta CFC-oireyhtymässä ei ole tietoa. Sydänvian aste ja hoidettavuus vaikuttavat eliniän ennusteeseen ratkaisevasti. Tilannetta on tapana seurata toistuvilla ultraäänitutkimuksilla ja mahdolliset rytmihäiriöt hoidetaan lääkkeillä.
Silmäoireet ja alentunut näkökyky ovat tavallisia CFC-oireyhtymässä. Yleisimpiä aiheuttajia lienevät silmävärve (54 %), karsastus (30 %) ja likinäköisyys (31 %). Myös mm. näköhermon vajaakehitystä ja hajataittoisuutta on kuvattu.
CFC-henkilöillä esiintyy melko usein mahasuolistokanavan oireita. Varhaisvaiheiden syömisvaikeuksien lisäksi myös suoliston rakenne poikkeavuuksia (tyrä, suoliston kiertyminen virheasentoon eli ns. malrotaatio) on kuvattu. Lisäksi tiedetään esiintyvän vaikeaa ummetusta, ripulia, oksentelua ja tulehduksellista suolistotautia (Crohnin tauti).
Yleisyys
CFC-oireyhtymä kuvattiin ensimmäisen kerran vuonna 1986. Oireyhtymän tarkkaa esiintyvyyttä ei tunneta. Lääketieteellisessä kirjallisuudessa on kuvattu noin 100 potilasta. Arvellaan, että todellisuudessa CFC-henkilöitä on huomattavasti tätä enemmän ja että erityisesti oireiltaan lievimmät potilaat jäisivät diagnosoimatta.
Diagnostiikka
CFC-oireyhtymään ei ole olemassa tiettyjä diagnostisia kriteereitä, vaan diagnoosin epäily perustuu erikoislääkärin tekemään arvioon potilaan oirekuvan perusteella. Diagnoosi on tapana varmistaa geenitutkimuksella. Usein käytetään ns. geenipaneelia, jossa ovat kaikki CFC-oireyhtymään liittyvät geenit ja lisäksi useiden samantapaisten oireyhtymien geenejä; tällaista testipaneelia kutsutaan usein Noonan-paneeliksi tautiryhmän tavallisimman oireyhtymän mukaan. Jos tautia aiheuttavaa mutaatiota ei löydy, saattaa olla viisainta tutkia perimää vielä laajemmin (ns. eksomitutkimus), jolloin oireiden taustalta voi löytyä jokin muu harvinainen oireyhtymä.
Mistä CFC-oireyhtymä aiheutuu?
CFC-oireyhtymä aiheutuu perimän uudesta mutaatiosta. Joko siinä munasolussa tai siittiössä, josta potilaan kehitys on saanut alkunsa, on tapahtunut sattumalta geenivirhe eli mutaatio, joka aiheuttaa CFC-oireyhtymän. Geenivirheitä on löytynyt BRAF, MAP2K1, MAP2K2 tai KRAS -geeneistä. Näistä BRAF-geenin virheet lienevät tavallisimpia. Kyseiset geenit ovat osa solun ”RAS-MAPK- polkua”, joka on keskeinen viestinvälitysreitti solussa. RAS-MAPK- polkuun kuuluvassa PTPN11-geenissä esiintyvät mutaatiot puolestaan aiheuttavat Noonanin oireyhtymää ja ”saman polun” HRAS-geenin mutaatiot aiheuttavat Costellon oireyhtymää. Noonan ja Costello muistuttavat oireiltaan CFC-oireyhtymää; niiden voidaankin sanoa olevan CFC:n ”sukulaisoireyhtymiä”.
CFC-oireyhtymän periytyminen
CFC-henkilön omilla jälkeläisillä on 50 %:n riski oireyhtymän perimiseen. Oireyhtymään liittyvästä kehitysvammaisuudesta johtuen on kuitenkin hyvin harvinaista, että CFC-henkilöt hankkisivat lapsia. Potilaan vanhempien mahdollisissa tulevissa raskauksissa ei ole käytännössä suurentunutta riskiä CFC-oireyhtymään. Oireyhtymä voisi toistua vain, mikäli geenimutaatio ei olisikaan tapahtunut yhdessä sukusolussa, vaan laajemmalla alueella sukurauhasessa. Tällaiset tilanteet ovat erittäin harvinaisia.
Sikiödiagnostiikka
Ultraäänitutkimuksella voidaan tarkastella sikiön kasvua ja kehitystä. CFC-oireyhtymään liittyvän synnynnäisen sydämen rakennepoikkeavuuden saattaa havaita jo sikiön rakenneultraäänitutkimuksen yhteydessä. Loppuraskaudessa ilmenevä runsas lapsiveden määrä ilmenee myös ultraäänitutkimuksessa. Molemmat edellä mainitut oireet voivat kuitenkin aiheutua lukuisista eri syistä. CFC-oireyhtymä onkin lähes mahdotonta tunnistaa sikiökaudella.
Hoito ja kuntoutus
CFC-oireyhtymään ei ole parantavaa hoitoa. CFC-henkilöt saavat hoitoa ja kuntoutusta oireen mukaisesti. Liikunnallista kehitystä tuetaan fysioterapialla, ja kielenkehitystä puheterapialla. Useat CFC-henkilöt hyötyvät myös toimintaterapiasta. Synnynnäiset sydänviat saattavat vaatia leikkaushoidon ja pysyvän sydänlääkityksenkin.
Tukipalvelut
Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää vertaistuki-sivultamme.
Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.
Suomalaista potilasjärjestöä ei toistaiseksi ole. Suomen Noonan-yhdistyksessä on kuitenkin myös perheitä, joiden lapsilla on CFC.
Potilasjärjestö CFC-international