CFC-oireyhtymä

Erikoislääkäri Kristiina Avela, 2008. Päivitetty 31.12.2017, 24.11.2023 perinnöllisyyslääkäri Helena Kääriäinen.

ORPHA: 1340

Avainsanat: Cardio-facio-cutaneus syndrome, CFC, CFC-oireyhtymä

Lyhyesti

CFC on harvinainen geenivirheestä aiheutuva oireyhtymä, johon liittyy kehitysvammaisuus, rakennepoikkeamia ja luonteenomainen ulkoinen olemus. Oireyhtymän nimi tulee latinankielisistä sanoista:

cardio = sydän

facio = kasvot

cutaneous = iho, ihoon liittyvä

Näissä vartalonosissa on havaittavissa oireyhtymän tyypillisimmät löydökset.

Oireet ja löydökset

CFC-oireyhtymään kuuluu kehitysvammaisuus sekä eräitä tyypillisiä ulkonäön ja rakenteen piirteitä. Näitä ovat lyhytkasvuisuus, synnynnäiset sydänviat, epätavallinen hiusten ja muun karvoituksen laatu sekä iho-oireet. CFC-henkilöiden kasvonpiirteille on yhtäläistä mm. laaja otsa, alaspäin vinot luomiraot ja matalalla sijaitsevat korvat.

Raskausaika sujuu tavallisesti ongelmitta ja CFC-lapsen syntymämitat ovat yleensä keskimääräiset, päänympärysmitta saattaa olla suuri. Lapsiveden määrä saattaa olla tavallista runsaampi. Varhaisvaiheessa syömisvaikeudet (nielemisvaikeudet, oksentelu, mahalaukun sisällön takaisin virtaus eli GER) ovat tavallisia, ja ne saattavat vaatia nenämahaletkun tai jopa mahalaukkuavanteen (gastrostooma).

Lähes kaikki (noin 80 %) CFC-henkilöt ovat kehitysvammaisia. Puheen tuotto on vähäistä; alle puolet pystyy tuottamaan kahden tai useamman sanan lauseita. Puheen ymmärtäminen saattaa kuitenkin olla parempaa kuin tuottaminen. Liikunnalliset taidot kehittyvät niin ikään hitaasti lihasvelttouden (hypotonian) vuoksi. Selvä enemmistö lapsista kuitenkin oppii kävelemään. Epilepsiakohtaukset ovat melko tavallisia.

Valtaosa (70-80 %) potilaista on lyhytkasvuisia. Heidän pituutensa jää kasvukäyrästöllä alle -3 SD:n, mikä tarkoittaa aikuispituutta alle 160 cm miehillä ja alle 148 cm naisilla. Luustoikä on jäljessä kalenterin osoittamasta iästä.

CFC-henkilöiden ulkoisen olemuksen piirteet ovat luonteenomaiset, ja ne saattavat olla havaittavissa jo vastasyntyneellä. Otsa on korkea ja ohimoilta kapeneva. Päänympärysmitta on suuri vartaloon verrattuna (relatiivinen makro­kefalia). Luomiraot ovat alaspäin vinot, korvat matalalla ja taaksepäin kääntyneet. Kaula saattaa olla leveä. Ulkoisessa olemuksessa on samankaltaisuutta Noonanin oireyhtymään, joskin piirteet ovat karkeammat. On viitteitä siitä, että CFC-henkilöiden ominaispiirteet muuttuvat iän myötä, ja ovat parhaiten tunnistettavissa lapsuudessa. Ihon ja hiusten poikkeavuudet ovat erittäin tavallisia. Hiukset ovat erityisen harvat, kiharat tai hauraat noin 85 %:lla CFC-henkilöistä.

Iho on poikkeava lähes kaikilla; se on tyypillisesti kuiva ja erityisesti raajojen ulkolaitojen iho ”paksuuntuu” (hyperkeratoosi) ja saattaa muistuttaa jopa kalansuomutautia (iktyoosia). Ns. maitokahvilaikut ja yleisempikin muuta ihoa tummempi väritys (hyperpigmentaatio) on tavallista. Myös ihottumaa (ekseemaa), hyvänlaatuisia verisuonikasvaimia (hemangioomia) ja ihon poikkeavan suurta venyvyyttä voi esiintyä. Kynnet saattavat olla pienet ja huonosti kasvavat (hypoplastiset). Sydämen rakennepoikkeavuuksia todetaan noin 75 %:lla CFC-henkilöistä. Erityisesti keuhkovaltimoläpän ahtauma (pulmonaalistenoosi, PS), sydämen eteisväliseinäaukko (ASD) ja sydänlihasrappeuma (hypertrofinen kardiomyopatia) ovat tavallisia.

Silmäoireet ja alentunut näkökyky ovat tavallisia CFC-oireyhtymässä. Yleisimpiä aiheuttajia lienevät silmävärve (54 %), karsastus (30 %) ja likinäköisyys (31 %). Myös mm. näköhermon vajaakehitystä ja hajataittoisuutta on kuvattu.

CFC-henkilöillä esiintyy melko usein mahasuolisto­kanavan oireita. Varhaisvaiheiden syömisvaikeuksien lisäksi myös suoliston rakenteen poikkeavuuksia (tyrä, suoliston kiertyminen virheasentoon eli ns. malrotaatio) on kuvattu. Lisäksi tiedetään esiintyvän vaikeaa ummetusta, ripulia, oksentelua ja tulehduksellista suolistotautia (Crohnin tauti).

Oireyhtymä aiheutuu joko BRAF, MAP2K1, MAP2K2 tai KRAS-  geenin virheestä, joka syntyy sattumalta uuden mutaation seurauksena. CFC on Noonanin ja Costellon oireyhtymien sukulaisoireyhtymä.

Oireyhtymän syy, periytyvyys ja yleisyys

CFC-oireyhtymä aiheutuu tiettyjen samoihin seikkoihin vaikuttavien geenien muutoksista eli mutaatioista. Oireyhtymää aiheuttava mutaatio on jossakin seuraavista geeneistä: tavallisimmin BRAF -geenissä, joskus  MAP2K1-, MAP2K2- tai KRAS-geenissä. Kyseiset geenit ovat osa solun ”RAS-MAPK- polkua”, joka on keskeinen viestinvälitysreitti solussa. Näiden geenien muunlaiset mutaatiot saattavat aiheuttaa hieman toisentyyppisiä oireistoja kuten Noonanin oireyhtymää tai Costellon oireyhtymää.

Mutaatiot ovat yleensä syntyneet vain jommassakummassa niistä sukusoluista, joista lapsi on saanut alkunsa. Potilaan vanhempien mahdollisissa tulevissa raskauksissa ei ole käytännössä suurentunutta riskiä CFC-oireyhtymään. Oireyhtymä voisi toistua vain, mikäli geenimutaatio ei olisikaan tapahtunut yhdessä sukusolussa, vaan laajemmalla alueella sukurauhasessa. Tällaiset tilanteet ovat erittäin harvinaisia. CFC-henkilöt eivät yleensä hanki lapsia; jos lapsia syntyisi, periytyisi oireyhtymä 50% todennäköisyydessä lapselle (vallitseva eli dominantti periytyminen (linkki))

CFC-oireyhtymä kuvattiin ensimmäisen kerran vuonna 1986. Oireyhtymän tarkkaa esiintyvyyttä ei tunneta. Lääketieteellisessä kirjallisuudessa on kuvattu muutamia satoja potilaita. Arvellaan, että todellisuudessa CFC-henkilöitä on huomattavasti tätä enemmän ja että erityisesti oireiltaan lievimmät potilaat jäisivät diagnosoimatta.

Diagnoosi ja hoito

CFC-oireyhtymän diagnoosin epäily perustuu erikoislääkärin tekemään arvioon potilaan oirekuvan perusteella. Diagnoosi on tapana varmistaa geenitutkimuksella. Usein käytetään ns. geenipaneelia, jossa ovat kaikki CFC-oireyhtymään liittyvät geenit ja lisäksi useiden samantapaisten oireyhtymien geenejä; tällaista testipaneelia kutsutaan usein Noonan-paneeliksi tautiryhmän tavallisimman oireyhtymän mukaan. Mikäli tämän ryhmän oireyhtymää ei osata oireiden perusteella epäillä, saatetaan tutkia perimää vielä laajemmin (ns. eksomitutkimus), jolloin tutkitaan kaikki tunnetut geenit.

CFC-oireyhtymään ei ole parantavaa hoitoa. CFC-henkilöt saavat hoitoa ja kuntoutusta oireiden mukaisesti. Liikunnallista kehitystä tuetaan fysioterapialla, ja kielenkehitystä puheterapialla.  Synnynnäiset sydänviat saattavat vaatia leikkaushoidon ja pysyvän sydänlääkityksenkin. Tilannetta on tapana seurata toistuvilla ultraäänitutkimuksilla ja mahdolliset rytmihäiriöt hoidetaan lääkkeillä. Hoito suunnitellaan erikoislääkärien ja moniammatillisen tiimin yhteistyönä. Perinnöllisyysneuvonta kuuluu osana harvinaisten geneettisten tautien hoitoon.

Eliniän ennuste

Elinikä vaihtelee. Sydänvian aste ja hoidettavuus vaikuttavat eliniän ennusteeseen ratkaisevasti, samoin mahdollisen sydänlihasrappeuman ennuste, josta CFC-oireyhtymässä on vain vähän tietoa.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Suomalaista potilasjärjestöä ei toistaiseksi ole. Suomen Noonan-yhdistyksessä on kuitenkin myös perheitä, joiden lapsilla  on CFC.

Potilasjärjestö CFC-international

Lähteet

Orphanet: CFC syndrome

OMIM: CFC syndrome

GeneReviews: CFC syndrome