Birt-Hogg-Dubén oireyhtymä

Perinnöllistä ja harvinaista Birt-Hogg-Dubén (BHD) oireyhtymää kuvaavat kasvainalttius, iho-oireet sekä riski usein pikaista hoitoa vaativiin keuhkokomplikaatioihin.

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 22.10.2021

ORPHA:122
ICD-10: D23.9
OMIM: 135150

Avainsanat: Fibrofolliculomas with trichodiscomas and acrochordons, Hornstein-Knickenberg syndrome

Lyhyesti

Birt-Hogg-Dubén (BHD) oireyhtymä on harvinainen ja perinnöllinen kasvainoireyhtymä. Se on luokiteltu myös hyvin monimuotoiseksi genodermatoosiksi eli perinnölliseksi ihotaudiksi. Siinä kasvojen, kaulan, pään ja ylävartalon ihoon muodostuu punoittavia näppylöitä, papuloita. Näitä karvatuppien hyvänlaatuisia kasvaimia, hamartoomia, kutsutaan myös fibrofollikuloomiksi. Muita ihomuutoksia ovat trikodiskoomat ja usein varrelliset akrokordonit. BHD-oireyhtymä altistaa hyvänlaatuisille keuhkokystille ja munuaiskasvaimille, jotka voivat olla hyvän- ja/tai pahanlaatuisia. Keuhkokystien repeytyminen voi johtaa toistuvasti ilmarinnalle eli ilman joutumiseen keuhkopussiin, joka voi joskus tarvita välitöntä hoitoa.

Oireet ja löydökset

Oirekuva vaihtelee henkilöstä toiseen. Ihopapuloita muodostuu yli puolelle henkilöistä, joilla on BHD-oireyhtymä (85 %). Osalle niitä ei kehity lainkaan. Toisaalta BHD-oireyhtymässä keuhko- tai munuaiskasvaimet voivat olla ainut merkki oireyhtymästä. Oirekuva voi vaihdella samankin perheenjäsenten välillä huomattavasti.

Fibrofollikulooma-ihomuutokset ilmenevät usein 20-ikävuoden jälkeen päänahassa, kasvoissa ja kaulassa, mutta niitä voi olla myös korvanlehdissä ja suun limakalvoilla. Fibrofollikuloomat ovat halkaisijaltaan usein 2-3 mm kokoisia, eikä niihin liity kipua tai epämiellyttäviä tuntemuksia. Fibrofollikuloomien lukumäärä voi merkittävästi lisääntyä ikääntymisen myötä. Toisilla fibrofollikuloomia on vain muutama, toisilla niitä voi olla satoja. Ihomuutosten lukumäärä vaihtelee yksilöstä toiseen.

Keuhkokystiä kehittyy noin 80 %:lle. Kystia voi olla molemmissa keuhkopuoliskoissa. Keuhkokystat ovat usein oireettomia, eivätkä ne haittaa keuhkojen normaalia toimintaa. Kolmasosalle keuhkokystien repeytyminen voi kuitenkin aiheuttaa ilmarinnan. Ilmarinnassa keuhkopussiin alkaa kertyä ilmaa, joka johtaa keuhkon kasaanpainumiseen. Keuhkopussissa oleva ylimääräinen ilma pienentää mm. keuhkotilavuutta ja kaasujenvaihtokykyä ja hankaloittaa siis hengittämistä. Ilmarinta tarvitsee usein välitöntä hoitoa. Ilmarinta kehittyy usein nuorille, 7-16-vuotiaille, joilla on BHD-oireyhtymä.

Noin 15-30 %:lla ilmenee molemmissa munuaisissa hitaasti kehittyviä kasvaimia. Munuaiskasvainten tyyppejä on useita erilaisia ja ne voivat olla hyvän- tai pahanlaatuisia tai niiden yhdistelmiä. Munuaiskasvaimet löydetään keskimäärin 48-50 vuoden iässä, mutta joskus niitä on löytynyt jo 14-vuoden ikäisiltä nuorilta.

Lääketieteellisessä kirjallisuudessa on useita mainintoja myös muista kasvaintyypeistä kuin ihon, keuhkojen ja munuaisten kasvaimista. On kuitenkin epäselvää ovatko nämä muut kasvaintyypit osa BHD-oireyhtymää vai sattumalöydöksiä.

Syy ja perinnöllisyys

Birt-Hogg-Dubén oireyhtymä periytyy autosomissa dominoivasti ja sen aiheuttaa kromosomissa 17 (17p11.2) olevan FLCN-geenin mutaatio. Vain yhdessä FLCN-geenissä oleva muutos riittää oireyhtymän kehittymiseksi. Autosomaalisen periytymistapansa vuoksi, jälkeläisten todennäköisyys periä vanhemmaltaan BHD-oireyhtymä on 50 %. Tämä riski on sama jokaisen raskauden kohdalla. Oireyhtymän periytymiseen ei vaikuta kummalla vanhemmalla FLCN-geenin mutaatio on peritty. Joissakin tapauksissa BHD-oireyhtymä on ainut laatuaan perheessä tai suvussa. Tällöin oireyhtymä johtuu sattumalta FLCN-geeniin syntyneestä uudesta nk. de novo-mutaatiosta, joka ei siis ole periytynyt vanhemmilta jälkeläiselleen. Mutaatioiden syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne ole kenenkään syytä.

FLCN-geeni tuottaa follikuliiniksi nimettyä proteiiinia, jonka tehtäviä soluissa tunnetaan huonosti. Follikuliini on nk. tuumorisupressori-proteiini, joka valvoo ja hillitsee solun liiallista kasvua ja kehitystä. Follikuliini osallistuu muiden solussa olevien proteiinien kanssa solun kasvun, energiatuotannon ja aineenvaihdunnan säätelyyn. Kun FLCN-geenissä on mutaatio, geenistä valmistuva follikuliini-proteiini toimii poikkeavasti ja täten lisää kasvainten muodostumisriskiä.

Yleisyys

Birt-Hogg-Dubén-oireyhtymän yleisyydeksi on arvioitu 1: 200 000. Se on yhtä yleinen sekä naisilla että miehillä. Lääketieteellinen kirjallisuus kuvaa useita satoja perheitä, joissa oireyhtymää esiintyy. Joidenkin tutkijoiden mukaan oireyhtymä on alidiagnosoitu. Oireyhtymän yleisyys voi siis olla nykytietoa suurempikin.

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosi perustuu oirekuvaan, potilaan sairaushistoriaan (mm. ilmarintatapaukset), ihonäytteisiin sekä suvussa mahdollisesti esiintyvien muiden BHD-tapausten selvittämiseen. Geenitesti vahvistaa tai poissulkee diagnoosin. Geenitestiä suositellaan myös henkilöille, joiden suvussa on BHD-oireyhtymää.

Erotusdiagnoosissa on syytä huomioida oireyhtymät, joiden taustalla on PTEN-geenin mutaatio (PTEN hamartoma tumor syndrome, PHTS). Lisäksi tuberoosisskleroosi voi joskus keuhkolöydöksiltään muistuttaa BHD-oireyhtymää.

Kasvainten ilmaantuvuutta, kehittymistä ja sijaintia voidaan tutkia tietokonetomografialla (TT). Keuhkokystien sijainnin perusteella voidaan esimerkiksi arvioida ilmarinnan kehittymisriskiä. Kasvainten ilmaantuvuutta seurataan  säännöllisesti, noin 6-12 kuukauden välein, koko elämän ajan.

Hoito on kunkin potilaan oireiden mukaista. Spesifistä hoitoa ei ole olemassa. Ihomuutoksiin voidaan käyttää laserhoitoa ja kirurgiaa, mutta usein ihon kasvaimet uusiutuvat. Toisinaan ilmarinnan hoito vaatii välittömiä toimenpiteitä. Munuaiskasvainten leikkaushoito on mahdollista, jos kasvainten sijainti ja koko sen mahdollistavat. Leikkauksissa tervettä munuaiskudosta pyritään säästämään mahdollisimman paljon.

Ennuste

Elinennusteeseen vaikuttavat munuaiskasvainten laatu ja lukumäärä. Useimmiten kasvaimet löydetään keski-iässä tai sitä vanhemmilta henkilöiltä, joilla on Birt-Hogg-Dubén-oireyhtymä.

Historia

Ensimmäiset lääketieteelliset julkaisut Birt-Hogg-Dubén-oireyhtymään liittyvistä kasvaimista on julkaistu jo vuodesta 1927 alkaen. Oireyhtymän nykyisesti käytetty nimitys on peräisin kanadalaisilta lääkäreiltä, A. R. Birt, G. R. Hogg ja W. J. Dubénilta, jotka kuvasivat oireyhtymän vuonna 1977. Hornstein-Knickenbergin oireyhtymän ajatellaan nykyisin olevan osa BHD-oireyhtymää. BHD-oireyhtymän aiheuttava geenimuunnos paikallistettiin kromosomiin 17 vuonna 2001 ja tunnistettiin vuonna 2002.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Facebookista löytyy hakusanalla ”Birt Hogg Dube Syndrome” oma suomenkielinen ja suljettu keskusteluryhmä niille, joita oireyhtymä koskettaa. Jäseneksi ryhmään pääsee pyytämällä ryhmän jäsenyyttä.

Aiheesta muualla

Terveyskirjasto: Birt-Hogg-Duben syndrooma

National Organization for Rare Disorders (NORD): Birt-Hogg-Dubé Syndrome
BHD foundation

Lähteet

Orphanet: Birt-Hogg-Dubé syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Birt-Hogg-Dubé syndrome; BHD
GeneReviews®: Birt-Hogg-Dubé syndrome

Daccord C., Good J-M, M-A. Morren et al. (2020). Birt-Hogg-Dubé syndrome. European Respiratory review 2020, 29: 200042

Furuya M, Nakatani Y. Birt–Hogg–Dubé syndrome: clinicopathological features of the lung. Journal of Clinical Pathology 2013; 66: 178-186.

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 8.3.2021.