2q23.1-mikrodeleetio-oireyhtymä

Kromosomin 2q23.1-mikrodeleetio-oireyhtymän oireet johtuvat vaihtelevan kokoisesta deleetiosta eli häviämästä. Pienimmillään häviämä käsittää vain MBD5-geenin.

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 8.6.2023

ORPHA: 228402,
ICD-10: Q93.5
OMIM: 156200

Avainsanat: 2q23.1-microdeletion syndrome, MBD5-haploinsufficiency, MBD5-associated neurodevelopmental disorder, MAND

Lyhyesti

Kromosomin 2q23.1-mikrodeleetio-oireyhtymä johtuu kromosomissa kaksi (2) tapahtuneesta deleetiosta eli häviämästä. Deleetion koko voi vaihdella ja pienimmillään se on mutaatio MBD5-geenissä. Tällöin oireyhtymästä saatetaan käyttää nimitystä MBD5-haploinsuffisienssi. Kromosomin 2q23.1-mikrodeleetiolle on tyypillistä vaikea kehitysvamma ja merkittävä puheen kehitysviive, tietyt käyttäytymispiirteet, lyhytkasvuisuus ja epilepsia. Oirekuva vaihtelee yksilöllisesti, eikä kaikkia tässä kuvattuja oireita ole kaikilla henkilöillä, joilla on 2q23.1-mikrodeleetio/MBD5-geenimutaatio perimässään. Vastaavasti oirekuvaan voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita ei tässä kuvauksessa ole mainittu.

Oireet ja löydökset

Kromosomin 2q23.1-mikrodeleetio-oireyhtymän ulkonäköpiirteisiin voivat lukeutua mm. mikrokefalia eli tavanomaista pienempi päänympärys, avoin suu ja korostuneet etuhampaat. Kulmakarvat voivat olla kaarevat tai yhteenkasvaneet. Otsa ja nenänselkä voivat olla leveät ja nenä lyhyt. Huulet ja ulkokorvat voivat olla poikkeavan muotoiset.

Luustomuutoksina on mainittu lyhyet kädet ja jalat sekä sormet ja varpaat. Pikkusormi voi olla käyrä ja isovarpaan ja sitä viereisen varpaan välillä voi olla, niin kutsuttu sandaalivako, joka tarkoittaa tavanomaista leveämpää varpaiden väliä. Joillakin voi olla skolioosi eli selkärangan sivuttainen vinouma.

Kasvuvauhti on tavanomaista hitaampaa puolella lapsista, joilla on 2q23.1-mikrodeleetio-oireyhtymä. Hypotonia eli tavanomaista alhaisempi lihasjänteys on yleistä ja voi haitata niin syömistä kuin liikunnallisten perustaitojen ja hienomotoriikan kehittymistä. Hypotonia voi aiheuttaa myös refluksia eli mahansisällön nousemista takaisin suuhun sekä ummetusta.

Liikkumaan, kuten istumaan, ryömimään ja kävelemään, opitaan tavanomaista myöhemmin. Kävelytyyli voi olla leveäraiteista ja vaikuttaa epävakaalta tai kömpelöltä. On myös mahdollista, ettei lapsi opi kävelemään itsenäisesti lainkaan, vaan voi tarvita tuen tai pyörätuolin liikkumiseensa. Hienomotoristen taitojen karttumisessa voi ilmetä myös viivettä. Lapsi voi esimerkiksi oppia tarttumaan tavaroihin tavanomaista myöhemmin ja hänellä voi kestää kauemmin oppia pukeutumaan, syömään tai käyttämään kynää.

Puheenkehityksessä on merkittävä viive. Puhetaito jää usein heikoksi, kuten muutamiin sanoihin tai lyhyisiin lauseisiin. Jotkut eivät puhu lainkaan. Eleiden ja äänteiden lisäksi henkilö, jolla on 2q23.1-mikrodeleetio, voi oppia käyttämään erilaisia kuvia itsensä ilmaisemiseksi. Lyhyiden lauseiden käyttö vuorovaikutuksessa henkilön kanssa, jolla on 2q23.1-mikrodeleetio-oireyhtymä, voi helpottaa häntä ymmärtämään kuulemaansa puhetta paremmin. Myös kuvia voidaan käyttää kommunikaation tukena.

Kehitysvamman aste on usein keskivaikea tai vaikea. Taidot karttuvat iän myötä, eikä selviä viitteitä psykomotorisesta taantumasta ole julkaistu lääketieteellisessä kirjallisuudessa.

Suurimmalla osalla, kahdeksalla kymmenestä (80 %), on epilepsia, jonka kohtaustyyppi ja ensioireiden ilmenemisajankohta vaihtelevat. Ensimmäinen epilepsiakohtaus voi ilmetä jo vastasyntyneellä tai kouluiässä. Keskimäärin epilepsia todetaan lapsella noin kahden vuoden iässä. Osalla epilepsia on vaikeahoitoinen. Epilepsia voi myös väistyä lapsen kehityksen ja vanhenemisen myötä.

Monilla, kahdeksalla kymmenestä (80 %), on autismikirjon häiriö tai autistisia piirteitä, kuten stereotyyppistä eli pakonomaista käyttäytymistä, kaventuneita mielenkiinnonkohteita ja haasteita sosiaalisissa vuorovaikutustaidoissa. Käyttäytymispiirteille tyypillistä on myös ylivilkkaus ja keskittymisvaikeudet. Neljäsosalla (25 %) voi olla puutteita kylläisyyden tunteen aistimisessa, mikä voi johtaa ylipainoon. Noin kuudella kymmenestä (> 60 %), ilmenee itseään vahingoittavaa käyttäytymistä, kuten ihon nyppimistä tai puremista, tai aggressiivista käytöstä. Nauru ilman selvää syytä voi olla myös osa oirekuvaa.

Unihäiriöt ovat yleisiä lapsilla ja niitä on yhdeksällä kymmenestä (90 %), joilla on 2q23.1-mikrodeleetio-oireyhtymä. Näistä esimerkkeinä toistuvat yölliset heräämiset ja kauhukohtaukset, lyhyet unijaksot tai unissakävely, joka usein ajoittuu aamuyöhön. Unihäiriöt voivat aiheuttaa päiväaikaista väsymystä ja vaikeutta pysyä hereillä.

Henkilöitä, joilla on 2q23.1-mikrodeleetio, kuvataan iloisiksi, aktiivisiksi ja sosiaalisiksi. Heillä on hyvä huumorintaju.

Kromosomimutaatioille on tyypillistä sukupuolielinten poikkeavuudet etenkin pojilla. Heillä voi olla esimerkiksi laskeutumattomat kivekset tai hypospadia eli virtaputken alahalkio, jossa virtsaputki sijaitsee peniksen alapuolella.

Sydämen rakennepoikkeavuudet ovat harvinaisempia. Niitä esiintyy arviolta yhdellä kymmenestä (10 %). Näkö- ja kuuloaistin poikkeavuudet ovat mahdollisia.

Syy ja perinnöllisyys

Kromosomin 2q23.1-mikrodeleetio johtuu deleetiosta eli häviämästä kromosomin pitkässä käsivarressa (q) alueella 23.1. Kromosomialueen häviämän koko voi vaihdella. Joskus se käsittää ainoastaan mutaation MBD5-geenissä. Tällöin oireyhtymästä saatetaan käyttää nimitystä MBD5-haploinsuffisienssi, jolla tarkoitetaan, ettei geeniparin toinen MBD5-geeni riitä yksin ylläpitämään geeniparille kuuluvaa tehtävää. Oirekuva on kuitenkin hyvin samanlainen kromosomimuutoksen koosta huolimatta. Arvellaankin, että 2q23.1-mikrodeleetio-oireyhtymän oireet johtuvat suurimaksi osaksi MBD5-geenialueen häviämästä, joskin myös muiden geenien ja perimänalueiden deleetiot voivat yksilöllisesti vaikuttaa oirekuvaan.

Kromosomin 2q23.1-mikrodeleetio periytyy autosomissa dominoivasti eli vallitsevasti. Tämä tarkoittaa sitä, että vanhemmalla, jolla on perimässään 2q23.1-mikrodeleetio/MBD5-haploinsuffisienssi, on 50 %:n todennäköisyys saada lapsi, jolla on sama oireyhtymä kuin hänellä itsellään. Lapsen oirekuva voi olla kuitenkin erilainen kuin hänen vanhemmallaan. Tämä periytymistodennäköisyys (50 %) on sama raskaudesta toiseen. Lääketieteellisen kirjallisuuden mukaan vain yhdessä tapauksessa lapsi on perinyt 2q23.1-mikrodeleetio-oireyhtymän vanhemmaltaan.

Suurimmassa osaa tapauksista 2q23.1-mikrodeleetio-oireyhtymä on siis seurausta uudesta, niin kutsutusta de novo-mutaatiosta. Vanhempien perimäntutkimuksista ei tällöin löydetä 2q23.1-mikrodeleetiota tai mutaatiota MBD5-geenissä. De novo-mutaatio syntyy hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä, tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-mutaatioiden syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne ole kenenkään syytä. De novo-mutaatioiden toistumistodennäköisyys perheessä on noin prosentin (1 %) luokkaa.

On mahdollista, joskin erittäin harvinaista, että oireyhtymä on seurausta sukusolumosaikismista. Silloin osassa vanhemman sukusoluja on 2q23.1-mikrodeleetio ja osassa ei. Nykyiset verikokeeseen perustuvat perimäntutkimukset eivät voi poissulkea tai vahvistaa sukusolumosaikismin mahdollisuutta. Sukusolumosaikismi nostaa jonkin verran, muttei merkittävästi, perheen todennäköisyyttä saada toinen lapsi, jolla on 2q23.1-mikrodeleetio. Lääketieteellisessä julkaisussa on maininta perheestä, jossa vanhemmat on todettu negatiiviseksi 2q23.1-mikrodeleetion suhteen, mutta heillä on kaksi lasta, joilla molemmilla on 2q23.1-mikrodeleetio-oireyhtymä. Tämä viittaa siihen, että taustalla olisi 2q23.1-mikrodeleetion sukusolumosaiksimi. Lisää sukusolumosaikismista voit halutessasi lukea lisää Harvinaiskeskuksen sivuilta kohdasta 70 kysymystä ja vastausta perimästä ja perinnöllisyydestä: Mosaikismi.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Kromosomin 2q23.1-mikrodeleetio on harvinainen: lääketieteelliset julkaisut kuvaavat noin 100 henkilöä, joilla on tämä perimänmuutos. Oireyhtymä on yhtä yleinen sekä tytöillä/naisilla että pojilla/miehillä.

Diagnoosi ja hoito

Mainitsemisen arvoista on, että MBD5-geenin deleetiossa oireet ovat hyvin samantyyppiset kuin MBD5-duplikaatiossa eli kahdentumassa, ja näistä molempien MBD5-mutaatioiden aiheuttamista oirekokonaisuuksista on alettu käyttää nimitystä MBD5-kytkeytynyt hermostonkehityshäiriö (MBD5-associated neurodevelopmental disorder, MAND).

Kromosomialueen 2q23.1 laajemmat deleetiot voivat käsittää MBD5-geenin lisäksi myös muita geenejä säätelyalueineen, jotka vaikuttavat 2q23.1-mikrodeleetio-oireyhtymän oirekuvaan. Diagnoosi asetetaan perimäntutkimustulosten perusteella, joka sopii tunnettuun oirekuvaan.

Vaikkei oireyhtymää voida parantaa, diagnoosin myötä oireita pystytään monesti paremmin hoitamaan. Hoito on moniammatillista ja tarvitsee monien eri erikoisalojen osaamista, kuten neurologian, ravitsemus-, puhe-, toiminta-, käyttäytymis- ja fysioterapeuttista asiantuntijuutta. Oppimisen tukitoimet suunnitellaan yksilöllisesti. Arjen toistuva rakenne luo usein turvallisuuden tunnetta ja ennakoitavuutta ja voi siksi lieventää käyttäytymisongelmia. Epilepsialääkkeellä pyritään kohtauksettomuuteen, kohtaustiheyden harventamiseen tai kohtauksien lievittymiseen. Perheiden psykososiaalinen tuki on tärkeää.

Ennuste

Lääketieteellisessä kirjallisuudessa ei ole mainintoja lyhentyneestä elinajanodotteesta.

Historia

Kromosomin 2q23.1-mikrodeleetio kuvattiin ensimmäisen kerran lääketieteellisessä julkaisussa vuonna 2009. On havaittu, että oireet erikokoisissa 2q23.1-mikrodeleetioissa ovat hyvin yhteneväiset yksittäisen MBD5-mutaation kanssa.

Huomioitavaa

MBD5-kytkeytynyt hermostonkehityshäiriö (MBD5-associated neurodevelopmental disorder, MAND) käsittää sekä MBD5-deleetion (haploinsuffisienssin) että MBD5-duplikaation. Sen oirekuva on hyvin samankaltainen 2q23.1-mikrodeleetion kanssa.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Facebookista löytyy hakusanalla ”MBD5” oma keskusteluryhmä läheisille, joita MBD5-mutaatiosta johtuvat oireet koskettavat: 2q23.1 Syndromes/MBD5 Disorders/MAND Caregiver Support Network. Jäseneksi ryhmään pääsee pyytämällä ryhmän jäsenyyttä.

Facebookissa on sivusto Ainutlaatuiset Info, https://www.facebook.com/ainutlaatuiset.info/ joka välittää tietoa harvinaisista kromosomipoikkeavuuksista. Facebookissa Ainutlaatuisilla on myös perheille tarkoitettu oma suljettu ja salainen keskusteluryhmä. Halutessasi voit liittyä keskusteluryhmään lähettämällä viestin Info-sivun ylläpitoon

Aiheesta muualla

Unique: 2q23.1-microdeletion syndrome
Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): 2q23.1-microdeletion syndrome
National Organization for Rare Disorders (NORD): MBD5-related intellectual disability
Simons Searchlight: MBD5-associated neurodevelopmental disorder (MAND)
MedlinePlus: MBD5-associated neurodevelopmental disorder

ERN-ITHACA (European Reference Network for Rare Malformation Syndromes, Intellectual and Other Neurodevelopmental Disorders)-osaamisverkosto

Lähteet

Orphanet: 2q23.1 microdeletion syndrome
Orphanet: 2q23.1 microduplication syndrome

Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Intellectual Developmental Disorder, autosomal dominant 1; MDR1, Chromosome 2q23.1 Deletion Syndrome included

GeneReviews®: MBD5 Haploinsufficiency

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 8.6.2023.