17p11.2-mikroduplikaatio-oireyhtymä

Kromosomin 17p11.2 mikroduplikaation koko ja sen oirekirjo voivat vaihdella yksilöllisesti. Yhteistä kaikille on kuitenkin RAI1-geenin kahdentuminen.

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 7.10.2021

ORPHA:1713
ICD-10: Q92.3
OMIM: 610883

Avainsanat: Potocki-Lupski oireyhtymä (PTLS), Trisomia 17p11.2, Duplikaatio 17p11.2 oireyhtymä,
Dup(17)(p11.2.11.2)

Lyhyesti

Kromosomin 17p11.2 mikroduplikaatio-oireyhtymä on harvinainen kromosomipoikkeavuus, joka johtuu pienen alueen duplikaatiosta eli kahdentumisesta kromosomissa 17. Tähän mikroduplikaatioon liittyy varhaislapsuudessa hypotonisuutta eli alentunutta lihasjänteyttä, ja sen seurauksena mm. nielemisvaikeuksia ja fyysisen kasvun heikkoutta. Puheen ja kielen kehitys on usein viivästynyt. Lisäksi motoristen eli liikkeiden perustaitojen oppimisessa ilmenee kehitysviiveitä. Oireyhtymään liittyy usein lievä tai keskivaikea kehitysvammaisuus. Neuropsykiatrisina oireina voi esiintyä mm. käyttäytymisvaikeuksia, levottomuutta ja ADHD:tä eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä. Joillakin todetaan myös mm. sydämen ja luuston rakenteellisia poikkeavuuksia. Unihäiriöt, kuten esimerkiksi unenaikaiset hengityskatkokset, voivat olla mahdollisia.

Oireet ja löydökset

Vastasyntyneet ovat usein hypotonisia eli heillä on alentunut lihasjänteys. Lasten pituuden, painon ja painoindeksin kehittyminen on iänmukaiseen kehitykseen verrattuna heikkoa. Vauvoilla voi olla matala verensokeri ja kasvuhormonin puutetta. Jotkut voivat jäädä lyhytkasvuisiksi. Lapset oppivat yleensä kävelemään ennen neljättä ikävuottaan, vaikka heillä on usein kehitysviiveitä motoristen perustaitojen, kuten istumaan, seisomaan ja kävelemään oppimisen omaksumisessa.

Lapsen kasvun ja kehityksen myötä voi ilmetä kehitysvammaisuutta, joka on useimmiten lievää tai keskivaikeaa. Puheen ja kielen vaikeuksia ilmenee lähes poikkeuksetta kaikilla, ja ne käsittävät ilmaisemisen ja puheen ymmärtämisen vaikeuksia. Kielelliset taidot voivat kehittyä paremmiksi iän ja puheterapian myötä.

Käyttäytymishäiriöihin voi  liittyä keskittymisvaikeuksia, levottomuutta, ylivilkkautta, impulsiivisuutta ja/tai pakonomaista käyttäytymistä. Tehtävien suorittaminen, aloittaminen tai vaihtaminen toiseen saattaa olla haasteellista. Mahdolliset autisminkirjon häiriöön liittyvät piirteet voivat heijastua sosiaaliseen kanssakäymiseen ja kommunikointitaitoihin.

Lapset ja nuoret seuraavat mielellään ympäristöään. Toiminta heidän kanssaan sujuu parhaiten ennalta arvattavien arkirutiinien keskellä ja asioiden parissa, joista he nauttivat.

Kromosomin 17p11.2 mikroduplikaatio-oireyhtymän rakenteellisia poikkeavuuksia voi esiintyä luustosta ja sisäelimistä. Niitä ei kuitenkaan ole kaikilla. Mahdolliset sydämen rakennepoikkeavuudet voivat olla mm. aortassa ja eteis- ja kammioväliseinissä. Munuaisten kehityksessä ja toiminnassa on joillakin henkilöillä muutoksia. Luuston rakennepoikkeavuuksia voi esiintyä mm. hampaissa, sormissa ja varpaissa sekä selkä- ja/tai rintarangassa, kuten esimerkiksi skolioosia eli selkärangan sivuttaista vinoumaa tai kyfoosia eli kumararyhtisyyttä tai niiden yhdistelmää eli kyfoskolioosia.

Kromosomin 17p11.2 mikroduplikaatioon voi liittyä myös lieviä erityispiirteitä kasvoissa, kuten alaspäin suuntautuneet silmäluomiraot, kolmion muotoiset kasvot, leveä otsa, pienikokoinen leuka ja toisistaan etäällä sijaitsevat silmät.

Kromosomin 17p11.2 mikroduplikaatio-oireyhtymään saattaa liittyä univaikeuksia, kuten uniapneaa eli unenaikaisia hengityskatkoksia sekä vaikeutta nukahtaa tai pysyä hereillä. Hengityskatkokset voivat olla lieviä, jolloin niitä on vaikea havaita. Joillakin voi esiintyä näkö- ja kuulopulmia. Kaukotaittoisuus on yleisin näkökykyyn liittyvä löydös. Korkeiden äänien kuuleminen voi olla tavallista heikompaa.

Syy ja perinnöllisyys

Kromosomin 17p11.2 mikroduplikaatio-oireyhtymän oireet johtuvat kromosomin 17 lyhyen käsivarren (p) duplikaatiosta alueella p11.2. Kahdella kolmasosalla kahdentunut kromosomialue käsittää DNA:sta noin 3,7 miljoonaa emäsparia eli 3,7 megaemäsparia (mega base pairs, Mbp). Noin kolmasosalla tapauksista, kahdentunut kromosomialue on joko pienempi tai suurempi kuin 3,7 megaemäsparia. Tällöin kahdentunut alue voi käsittää 1 – 20 megaemäsparin alueen perimässä.

Kahdentunut kromosomialue käsittää useita eri geenejä. Tutkijat pitävät RAI1 (retinoic acid inducible 1)-nimisen geenin kahdentumista merkittävänä tekijänä oireyhtymän oireille. Kaikki tunnetut tapaukset käsittävät ko. geenin kahdentumisen. henkilöllä on siis yhteensä kolme kappaletta RAI1-geeniä tavanomaisen kahden sijaan. RAI1-geenituotteen tehtävä on säädellä muiden geenien aktiivisuutta. Osa näistä geeneistä osallistuu vuorokausirytmin ylläpitoon, kuten uni-valverytmin säätelyyn. On epäselvää, miten RAI1-geenin ylimäärä aiheuttaa kehitysvammaisuutta ja muita oireyhtymälle tyypillisiä piirteitä. Myös muut geenit kromosomin 17p11.2-alueella vaikuttavat oirekuvaan, mutta niiden rooli on vielä osin epäselvä.

Oireyhtymä periytyy autosomissa dominantisti eli vallitsevasti. Tämä tarkoittaa, että perimän tavanomaisesta kahdesta kromosomista 17 vain toisen kromosomin 17 alueen p11.2 kahdentuminen on riittävä aikaansaamaan oireyhtymän oireet. Kromosomin 17p11.2 mikroduplikaatio on tavallisesti seurausta uudesta de novo-mutaatiosta. Tämä tarkoittaa, että 17p11.2 mikroduplikaatio-oireyhtymää ei ole aikaisemmin esiintynyt kenelläkään perheessä tai suvussa. Vanhempien todennäköisyys kaikissa seuraavissa raskauksissa saada jälkeläinen, jolla on perimässään 17p11.2 mikroduplikaatio, on de novo-tapauksessa alle 1 %:n luokkaa. Jos kyseistä mikroduplikaatiota on osassa jommankumman vanhemman sukusoluissa, siittiöissä tai munasoluissa, oireyhtymän uusiutumistodennäköisyys on tätä suurempi. Ilmiönä sukusolumosaikismi on kuitenkin suhteellisen harvinainen, mutta sen mahdollisuutta ei voida perinnöllisyystutkimuksissa vahvistaa tai poissulkea. Lisää tietoa sukusolumosaikismista löydät sivuiltamme 70 kysymystä ja vastausta perimästä ja perinnöllisyydestä: Mosaikismi. Jos 17p11.2-mikroduplikaatio on periytynyt jälkeläisille toiselta hänen vanhemmistaan, perheellä on 50 %:n todennäköisyys saada kaikissa seuraavissa raskauksissa lapsi, jolla on 17p11.2-mikroduplikaatio. Perinnöllisyysneuvonnassa voi halutessaan keskustella yksilöllisesti oireyhtymän periytymiseen liittyvistä asioista.

Yleisyys

Kromosomin 17p11.2 mikroduplikaatio-oireyhtymän yleisyydeksi on arvioitu 1:20 000 – 1:25 000 henkilöä jokaista elävänä syntynyttä lasta kohden. Todennäköisesti oireyhtymä on kuitenkin alidiagnosoitu.

Diagnoosi ja hoito

Diagnoosi asetetaan kliinisen tutkimuksen ja perimäntutkimusten antamien tulosten perusteella. Jos oirekuva on lievä, oikean diagnoosin saaminen voi viivästyä.

Jos 17p11.2 mikroduplikaatio käsittää tavanomaista 3,7 Mpb suuremman alueen, siihen voi sisältyä PMP22-geenin duplikaatio. Tästä seuraa Charcot-Marie-Tooth’n tautityypi 1A. Vastaavasti saman alueen deleetio eli häviämä ts. vain yksi PMP22-geeni tavallisen kahden sijaan, voi aiheuttaa perinnöllisen haurashermo-oireyhtymän (HNPP). Yuan-Harel-Lupskin oireyhtymä käsittää sekä 17p11.2-mikroduplikaatio-oireyhtymän että Charcot-Marie-Tooth’n tautityypin oireita. Erotusdiagnostiikassa on huomioitava myös kromosomin 17p11.2-alueen deleetion aiheuttama Smith-Magenisin oireyhtymä, jolla on saman tyyppisiä oireita kuin kromosomin 17p11.2 mikroduplikaatio-oireyhtymässä.

Kromosomin 17p11.2 mikroduplikaatio-oireyhtymää ei voida parantaa, mutta siihen liittyviä oireita voidaan hoitaa. Moniammatilliseen hoitoon lukeutuvat mm. kasvun ja mahdollisten luustomuutosten seuranta, uni-, kuulo- ja näkötutkimukset sekä fysio-, toiminta- ja puheterapia. Mahdollisten sydämen synnynnäisten rakennepoikkeavuuksien kirurginen hoito arvioidaan yksilöllisesti. Varhaislapsuuden syömisvaikeuksia ja mahdollista refluksia voidaan helpottaa asentamalla lapselle nenämahaletku tai perkutaaninen endoskooppinen gastrooma (PEG)-nappi eli vatsanpeitteiden läpi mahalaukkuun viety syöttöletku tai ravitsemusavanne. Lapsen ja nuoren oppimista on tarpeen tukea tarvittavilla tavoilla. Useimmat lapsista tarvitsevat erityisopetusta pienemmissä ryhmissä esiopetuksessa ja koulussa.

Ennuste

Koska henkilöitä, joilla on 17p11.2 mikroduplikaatio-oireyhtymä, on toistaiseksi tunnistettu vähän, oirekirjon yksilöllisestä vaihtelusta tai iän vaikutuksesta oireisiin tiedetään toistaiseksi niukasti. Tämän vuoksi luotettavaa tietoa esimerkiksi eliniän odotteesta ei ole saatavilla.

Historia

Kromosomin 17p11.2 mikroduplikaatio-oireyhtymän kuvasi ensi kerran Angela Brown kollegoineen vuonna 1996. Amerikkalaiset geneetikot Lorraine Potocki ja James R. Lupski kuvasivat vuodesta 2000 alkaen lisää henkilöitä, joilla oli perimässään kromosomin 17p11.2 mikroduplikaatio. Oireyhtymän toinen nimitys, Potocki-Lupsin oireyhtymä, on johdos näiden kahdeksi viimeksi mainitun tutkijan sukunimistä.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Kansainvälinen yhdistys: Potocki-Lupski syndrome

Facebookissa on sivusto Ainutlaatuiset Info, joka välittää tietoa harvinaisista kromosomipoikkeavuuksista. Facebookissa Ainutlaatuisilla on myös perheille tarkoitettu oma suljettu ja salainen keskusteluryhmä. Halutessasi voit liittyä keskusteluryhmään lähettämällä viestin Info-sivun ylläpitoon.

Aiheesta muualla

Socialstyrelsen: Potocki-Lupskis syndrom
Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Potocki-Lupski syndrome
MedlinePlus: Potocki-Lupski syndrome
Unique: Rare Chromosome & Gene Disorder Guides: Duplications of 17p
Simons Searchlight.org: 17p11.2 Duplication

Lähteet

Orphanet: 17p11.2 microduplication syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Potocki-Lupski syndrome; PTLS
GeneReviews®: Potocki-Lupski syndrome

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 4.6.2020.