UBA5-enkefalopatia

Harvinaiskeskus Norio, Johanna Rintahaka, FT., 2.10.2025

OMIM: 617132
Avainsanat: UBA5-epileptic enchephalopathy, Developmental and epileptic encephalopathy-44 (DEE44)

Lyhyesti

UBA5-geenin mutaatioihin eli muutoksiin on liitetty kolme erilaista oirekuvaa 1) varhaislapsuuden vaikea enkefalopatia, johon voi liittyä epilepsia 2) vakava synnynnäinen neuropatia ja 3) lapsuusiässä alkava pikkuaivojen surkastuma eli atrofia, johon samanaikaisesti liittyy spinoserebellaarinen ataksia tyyppi-24 (englanniksi spinocerebellar ataxia-24, SCA24). Tämä diagnoosikuvaus keskittyy kuvailemaan näistä ensiksi mainittua. UBA5-enkefalopatian oirekuvalle tyypillistä ovat mm. poikkeava lihasjänteys, syömisvaikeudet, hidas kasvu, liikehäiriöt, aivojen rakennemuutokset ja kehitysviive sekä syvä kehitysvamma. Oirekuvaan vaikuttaa millaiset mutaatiot UBA5-geeniparissa on. Oirekuva vaihtelee yksilöllisesti, eikä tässä kuvattuja oireita ole kaikilla henkilöillä, joilla on UBA5-enkefalopatia. Vastaavasti oirekuvaan voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita ei tässä kuvauksessa ole mainittu.

Oireet ja löydökset

Perinnöllisyyslääkäri Hannele Kääriäinen kuvailee varhaislapsuuden epileptisiä enkefalopatioita seuraavasti: ”Ne ovat vaikeita keskushermoston sairauksia, joiden ensimmäisenä oireena on usein vastasyntyneenä tai muutaman kuukauden iässä alkavat epileptiset kohtaukset. Tauteihin liittyy useimmiten vakavia kehityksen ongelmia silloinkin, kun epilepsia onnistutaan lääkkein hillitsemään. Aikaisemmin näitä tauteja oli tapana luokitella oirekuvan perusteella, esimerkiksi tautiin liittyvien aivojen rakenteellisten poikkeavuuksien, epilepsian tyypin tai taudin etenemisen mukaan. Nykyään yhä useammin taudin aiheuttajaksi löytyy muutos jossakin tietyssä geenissä ja geenin mukaan luokitellen epileptisia enkefalopatioita listataan jo lähes sata erilaista. Kun epileptinen enkefalopatia luokitellaan sitä aiheuttavan geenin mukaan, tulee ongelmaksi se, että useimpien geenien mutaatiot aiheuttavat pari tai jopa useampiakin eri oireistoja.”

UBA5-enkefalopatissa varhaislapsuuden kehitys on tavanomainen tai lievästi viivästynyt ennen ensimmäisiä epilepsiakohtauksia. Epilepsian alkamisajankohta vaihtelee ja ajoittuu useimmiten ensimmäisiin elinviikkoihin ja kuukausiin. Kohtaukset ovat usein vaikeahoitoisia infantiilispasmeja tai myoklonus kohtauksia. Infantiilispasmeilla tarkoitetaan imeväisikäisen sarjoittaisia ja lyhyitä raajojen, vartalon ja joskus kasvolihasten lihasjäykistymisiä. Myoklonisessa kohtauksessa puolestaan yksittäiset lihasryhmät supistuvat äkillisesti, voimakkaasti ja lyhytaikaisesti, mikä näkyy raajan toistuvina nopeina nykäyksinä tai nytkähdyksinä. Toisinaan aivosähkökäyrässä eli EEG:ssä voi olla Westin oireyhtymää muistuttavia muutoksia.

Epilepsian myötä lapsen kehitys usein hidastuu tai pysähtyy. Samalla ilmenee erilaisia neurologisia pulmia. Ensimmäisten vuosien aikana ilmenee usein pienipäisyyttä (mikrokefalia). Vaikka alussa aivokuvantamisessa ei havaita mainittavia muutoksia, oireyhtymän edetessä talamus ja aivokurkiainen (corpus callosum) voivat ohentua, pikkuaivoissa tai yleisesti aivoissa voi olla merkkejä surkastumisesta (atrofia) sekä lievästi viivästyneestä myelinisaatiosta. Jälkimmäisellä tarkoitetaan myeliinituppien muodostumista hermosolujen ympärille. Myeliinituppi tehostaa sähköisten hermoimpulssien kulkua hermostossa.

Katsekontakti on usein rajoittunutta ja lapsella voi olla erilaisia näköpulmia.

Syömisvaikeudet ovat yleisiä ja kasvu on heikkoa tai se hidastuu entisestään. Useimmat tarvitsevat ravitsemuksensa ja kasvunsa tukemiseksi nenämahaletkun tai ravitsemusavanteen (perkutaaninen endoskooppinen gastrostooma, PEG). Osalla voi olla refluksia eli mahansisällön nousua takaisin kurkkuun tai suuhun.

Oireyhtymään kuuluu etenevä kehitysviive ja syvä kehitysvamma. Lapset eivät yleensä opi esimerkiksi puhumaan ja motoriset eli liikkumisen perustaidot voivat olla hyvin vähäiset.

UBA5-enkefalopatiassa vartalon alentunut lihasjänteys (hypotonia) sekä raajojen lisääntynyt lihasjänteys/spastisuus (hypertonia) ovat yleisiä. Oirekuvaan lukeutuvat usein myös liikehäiriöt, kuten dystonia ja ataksia. Dystonialla tarkoitetaan aivojen liikesäätelyn häiriötä, joka kohdistuu mihin tahansa tahdonalaiseen lihakseen tai lihasryhmään. Dystoniat voivat aiheuttaa virheasentoja ja kipuja. Ataksiat ovat puolestaan tahdonalaisten liikkeiden koordinaatiohäiriötä, jotka ilmenevät liikkeiden hapuiluna.

UBA5-enkefalopatian oirekuva tarkentuu uusien tutkimustulosten myötä. Oirekuvassa on yksilöllistä vaihtelua.

Syy ja perinnöllisyys

UBA5-enkefalopatia johtuu UBA5 (Ubiquitin-Like Modifier-Activating Enzyme 5)-geeniparin molemmissa geeneissä olevista oireyhtymää aiheuttavista mutaatioista eli muutoksista. UBA5-geeni sijaitsee kromosomissa kolme (3q22.1). Geenistä valmistuu entsyymi, jonka nimi englanniksi on ”E1-activating enzyme of ubiquitin-fold modifier 1 (UFM1)”. Sen toiminta on välttämätöntä hermoston kehitykselle ja hermosolujen elinkyvylle.

Tällä hetkellä tunnetaan useita erilaisia UBA5-geenin variantteja eli muunnoksia, jotka johtavat UBA5-enkefalopatiaan. Osa näistä varianteista johtaa toimimattoman entsyymin syntyyn soluissa, kun taas toiset UBA5-variantit haittaavat muuten entsyymin tavanomaista toimintaa. Eri UBA5-varianttien yhdistelmät UBA5-geeniparissa näyttävät nykytutkimusten valossa aiheuttavan vaikeudeltaan eriasteisia oireita. Jos molemmissa UBA5-geeneissä on variantit, jotka estävät UBA5-entyymin toiminnan kokonaan, raskaus päättyy todennäköisesti keskenmenoon.

UBA5-kytkeytynyt enkefalopatia periytyy autosomissa resessiivisesti eli peittyvästi. Tämä tarkoittaa useimmissa tapauksissa sitä, että lapsi on perinyt oireyhtymää aiheuttavat UBA5-geenien variantit molemmilta vanhemmiltaan. Millaisesta varianttiyhdistelmästä on kyse, vaikuttaa lapsen oirekuvaan. Koska vanhemmilla on vain yksi oireyhtymää aiheuttava UBA5-geenimuutos perimässään, he ovat oireyhtymään johtavan geenimuutoksen oireettomia kantajia. Jos molemmat vanhemmat ovat kantajia, heillä on 25 %:n todennäköisyys saada lapsi, jolla on UBA5-enkefalopatia ja 25 %:n todennäköisyydellä lapsella ei ole lainkaan UBA5-enkefalopatiaa aiheuttavaa perimänmuutosta. Todennäköisyys, että lapsi perii oireyhtymää aiheuttavan UBA5-geenivariantin vain toiselta vanhemmaltaan, on 50 %. Tällöin hän on geenimuutoksen oireeton kantaja, kuten vanhempansakin. Jos kantajuuden periytymistä tarkastellaan terveen lapsen näkökulmasta, perheen terveistä lapsista 2/3 on kantajia. Nämä periytymistodennäköisyydet ovat samat raskaudesta toiseen.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta. Perinnöllisyysneuvonta on hyödyllinen etenkin silloin, jos perhettä on kohdannut aikaisemmin yksi tai useampi keskenmeno.

Yleisyys

UBA5-enkefalopatia on erittäin harvinainen. Maailmalla tunnetaan alle 50 lasta, joilla on tämä oireyhtymä. Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea.

Diagnoosi ja hoito

UBA5-enkefalopatiaan liittyvät oireet ja löydökset eivät ole sillä tavoin erityisiä, että ne herättäisivät epäilyn juuri tästä enkefalopatiasta. Erotusdiagnoosissa onkin hyvä huomioida ne epileptiset enkefalopatiat, joissa ilmenee samankaltaisia oireita UBA5-enkefalopatian kanssa. Diagnoosin selvittäminen vaatii perimän tutkimuksia. Usein liikkeelle saatetaan lähteä geenipaneelitutkimuksella tai tutkimalla eksomisekvenssoinnilla kaikki tunnetut geenit. Toisinaan tutkitaan koko perimän eli genomin emäsjärjestys. Geenipaneelitutkimuksessa tutkitaan vain valikoidut geenit, jotka sopivat potilaan oireisiin, kun taas eksomisekvenssoinnissa tutkitaan kaikki tunnetut geenit ja niiden sekvenssit eli emäsjärjestys. Genomin sekvenssoinnissa analysoidaan koko perimä, yksittäisten tunnettujen geenien lisäksi siis myös geenien ulkopuoliset alueet. Eksomi- ja genomisekvensoinnin analysointivaiheessa löydettyjen geenimuutosten samankaltaisuutta verrataan aikaisemmin tunnistettuihin geenivariantteihin, potilaan oirekuvaan ja tietokantojen tietoihin eri varianttien mahdollisesti aiheuttamista oireista. Perimäntutkimus tehdään verinäytteestä, ja vastausten saaminen kestää yleensä pari kuukautta.

Diagnoosin saaminen lopettaa oireiden syiden etsimisen erilaisin tutkimuksin, selkiyttää ennustetta ja auttaa arvioimaan oireyhtymän periytymistodennäköisyyttä perheessä tai lähisuvussa. Joskus UBA5-geenin variantin perusteella voidaan arvioida yleisellä tasolla kuinka vaikean oireiston se aiheuttaa.

UBA5-enkefalopatiaa ei voida parantaa, mutta sen yksittäisiä oireita pystytään hoitamaan. Hoito on yksilöllistä ja moniammatillista ja perustuu kullakin potilaalla oleviin oireisiin. Useimmat lapset tarvitsevat ympärivuorokautista hoitoa ja valvontaa. Epilepsian hoito pyrkii kohtauksettomuuteen, kohtaustiheyden harventamiseen tai kohtauksien lievittymiseen. Fysioterapia auttaa lievittämään esimerkiksi spastisuutta ja ennaltaehkäisemään liikehäiriöiden/spastisuuden mahdollisesti aiheuttamia kipuja. Puhe- ja toimintaterapian tarpeet arvioidaan yksilöllisen oirekuvan mukaan. Puheterapiassa voidaan harjoitella suun motoriikkaa esimerkiksi nielemisen helpottamiseksi. Perheen kokonaisvaltainen tuki ja mahdollisten sisarusten huomioiminen on tärkeää.

Ennuste

Lapset, joilla UBA5-geenin varianttiyhdistelmä johtaa kaikkein vaikeimpaan oirekuvaan, menehtyvät jo ennen syntymäänsä tai pian syntymänsä jälkeen. Lääketieteellisissä julkaisuissa on kuitenkin mainintoja myös heistä, joilla UBA5-geenivarianttiyhdistelmä aiheuttaa lievemmän oirekuvan ja siten paremman eliniän odotteen (ks. Huomioitavaa-kappale).

Historia

Mikko Muona tutkimuskollegoineen kuvasi vuonna 2016 pääasiassa suomalaista syntyperää olevia perheitä, joiden lapsilla oli UBA5-geeniparissa oireita aiheuttavat muutokset. Myös Estelle Colin kuvasi samoihin aikoihin perheitä, joiden lapsilla oli UBA5-geenin muutos perimässään (ks. lähdeluettelo).

Huomioitavaa

Suomalaisilla ja eurooppalaisilla UBA5-geenin variantti p.Ala371Thr (pA371T) näyttäisi olevan muita yleisempi. Sitä pidetään lievää oirekuvaa aiheuttavana geenimuunnoksena. Jos henkilöllä on tämä sama mutaatio molemmissa UBA5-geeneissään, ei mainittavia oireita todeta ja elinikä on tavanomainen.

Kokemustietoa

Kokemustietoa englanniksi:
Rare Disease Day®: Life with UBA5, the Story of Paisley
Rare Disease Day®: Raiden’s Journey

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja neuvonta -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Aiheesta muualla

UBA5 Foundation

Raiden Science Foundation

EpiCARE: a European Reference Network (ERN) for rare and complex epilepsies. EpiCARE on Euroopassa toimiva verkosto, jonka tavoite on tunnistaa Harvinaiset ja vaikeat epilepsiat, selvittää niiden syitä ja edistää epilepsian hoitoa.

Lähteet

Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Developmental And Epileptic Encephalopathy 44; DEE44

Muona, M., Ishimura, R., Laari, A., Ichimura, Y., Linnankivi, T., Keski-Filppula, R., … & Komatsu, M. (2016). Biallelic variants in UBA5 link dysfunctional UFM1 ubiquitin-like modifier pathway to severe infantile-onset encephalopathy. The American Journal of Human Genetics, 99(3), 683-694. DOI: 10.1016/j.ajhg.2016.06.020

Colin, E., Daniel, J., Ziegler, A., Wakim, J., Scrivo, A., Haack, T. B., … & Bonneau, D. (2016). Biallelic variants in UBA5 reveal that disruption of the UFM1 cascade can result in early-onset encephalopathy. The American Journal of Human Genetics, 99(3), 695-703. DOI: 10.1016/j.ajhg.2016.06.030

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 26.9.2025