Bainbridge-Ropersin oireyhtymä

Harvinaiskeskus Norio, Johanna Rintahaka, FT., 4.9.2025

ORPHA:352577
ICD-10: Q87.0
OMIM: 615485

Avainsanat: ASXL3-Related Syndrome, ASXL3/Bainbridge-Ropers Syndrome (BRS), Severe feeding difficulties-failure to thrive-microcephaly due to ASXL3 deficiency syndrome

Lyhyesti

Bainbridge-Ropersin oireyhtymä on harvinainen ja synnynnäinen hermostonkehityshäiriö. Oirekuva vaihtelee, mutta siihen voi liittyä mm. mikrokefalia eli tavanomaista pienempi pään koko, hypotonisuus eli alentunut lihasjänteys, vakavat syömisvaikeudet, hidas syntymänjälkeinen kasvu, kehitysviiveet, oppimisvaikeudet tai kehitysvammaisuus sekä tietyt käyttäytymispiirteet. Monilla etenkin puhekyky on rajoittunut tai puuttuu kokonaan. Oirekuva vaihtelee yksilöllisesti, eikä tässä kuvattuja oireita ole kaikilla henkilöillä, joilla on Bainbridge-Ropersin oireyhtymä. Vastaavasti oirekuvaan voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita ei tässä kuvauksessa ole mainittu.

Oireet ja löydökset

Oireyhtymäepäily herää usein ensimmäisten elinkuukausien aikana hypotonisuuden, kehitysviiveiden, syömisvaikeuksien sekä mahdollisten muiden piirteiden, kuten tuki- ja liikuntaelin ominaisuuksien, vuoksi.

Neljällä kymmenestä eli 40 %:lla todetaan sikiön hidas kasvu. Syntymänjälkeistä kasvua haastaa hypotoniasta johtuvat syömisvaikeudet, joita todetaan 90 %:lla. Riittävän ravitsemuksen ja sitä kautta kasvun ja kehityksen turvaamiseksi osa tarvitsee syömisen tueksi nenä-mahaletkun tai vatsanpeitteiden läpi vietävän ravitsemusavanteen asentamisen (PEG, perkutaaninen endoskooppinen gastrostomia). Lapsella voi ilmetä myös refluksia eli ruokasulan ylösnousua ruokatorveen tai suuhun sekä ummetusta. Lisäksi aistiyliherkkyys tai ruokahalun puute voi vaikeuttaa syömistä. Pituus voi jäädä lyhyeksi, tai henkilö kasvaa pituutta, mutta jää rakenteeltaan laihaksi tai hennoksi. Lihasten hypotonia voi iän myötä muuttua kohonneeksi lihasjänteydeksi eli spastisuudeksi.

Bainbridge-Ropersin oireyhtymän ulkonäöllisinä piirteinä on useita. Osa niistä voivat olla niin maltillisia, että vain neurologit tai perinnöllisyyslääkärit osaavat kiinnittää niihin huomiota. Lääketieteellinen kirjallisuus mainitsee mm. seuraavia mahdollisia ulkonäköpiirteitä; korostunut otsa, pitkä nenä, jossa on leveä nenänpää ja nenäsilta; iso suu, korkea suulaki, kookkaat ja ulospäin kääntyneet huulet. Kulmakarvat voivat olla ohuet ja niiden kaari voi olla korkea. Lisäksi silmät voivat sijaita kaukana toisistaan ja silmäluomiraot olla alaspäin suuntautuneet. Karsastus tai muut taittovirheet ovat mahdollisia. Kuuloaisti on usein normaali.

Bainbridge-Ropersin oireyhtymässä ilmenee tuki- ja liikuntaelimistön rakennepoikkeavuuksia, kuten ylitaipuisat nivelet sekä muutokset kyynärluun ja selkärangan etuosan taipumisasteessa (scoliotic attitude). Myös varsinainen skolioosi eli selkärangan sivuttainen vinouma on mahdollinen. Luustomuutoksiin voivat lukeutua myös harju- tai kuopparintaisuus sekä poikkeavuudet sormien ja/tai varpaiden rakenteessa tai asennossa. Hammasmuutokset ovat mahdollisia.

Psykomotorinen kehitysviive kuuluu oirekuvaan. Kaikki eivät välttämättä opi itsenäisesti kävelemään tai puhumaan. Jos kävelytaito omaksutaan, sen ajankohta ajoittuu noin kolmen ikävuoden tienoille. Lähes puolet eivät opi koskaan puhumaan (49 %), ja noin neljä kymmenestä (42 %) oppii käyttämään alle kymmentä sanaa itsensä ilmaisemiseksi. Alle yksi kymmenestä (9 %) kykenee ilmaisemaan itseään lyhyin lausein. Kaikilla puheen ymmärtäminen sujuu paremmin kuin puheen tuottaminen.

Kehitysvammaisuuden taso vaihtelee keskivaikeasta vaikeaan. On havaittu, että kehitysvammaisuuden tai oppimisvaikeuksien taso on lievempi kuin aikaisemmin on luultu. Oppimisvaikeuksien ja kehitysvammaisuuden taso kuitenkin vaihtelevat yksilöiden välillä huomattavasti.

Bainbridge-Ropersin oireyhtymään voi liittyä autismikirjon häiriö. Autismikirjon häiriölle ominaista ovat vaikeudet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa, todennäköisyys levottomuuteen, jäykkään ja toistavaan käyttäytymiseen sekä rajoittuneisiin mielenkiinnon kohteisiin. Oirekuvassa voi olla myös aistiherkkyyttä ja joskus myös itseään vahingoittavaa käytöstä ja hampaiden narskuttelua. Keskittymiskyky voi olla lyhytjänteistä. On huomattava, että levottomuutta, turhautumista ja käytöshäiriöitä voivat aiheuttaa mm. epämiellyttävä olotila tai kommunikaatiovaikeudet.

Henkilöitä, joilla on Bainbridge-Ropersin oireyhtymä, kuvataan luonteeltaan ystävällisiksi. Monet pitävät vedestä.

Bainbridge-Ropersin oireyhtymään voi kuulua myös epilepsiaa ja univaikeuksia, kuten uniapneaa ja nukahtamisvaikeuksia. Ensimmäisen mahdollisen epilepsiakohtauksen alkamisajankohta voi vaihdella lapsuudesta nuoruuteen, mutta on tyypillisimmin lapsuudessa. Lääketieteellisessä kirjallisuudessa on myös mainintoja aikuisiällä ilmenneestä epilepsiasta. Epilepsia voi hävitä itsestään tai olla hoidettavissa epilepsialääkkein ilman pysyviä haittoja ja ongelmia.

Bainbridge-Ropersin oireyhtymässä osalla aivokuvantamisesta saatetaan löytää joitakin aivojen rakennepoikkeavuuksia.

Syy ja perinnöllisyys

Bainbridge-Ropersin oireyhtymä johtuu kromosomissa 18 (18q12.1) sijaitsevan ASXL3-geenin mutaatiosta. Lääketieteellinen kirjallisuus kuvaa lähes sata erilaista ASXL3-geenin oireyhtymää aiheuttavaa varianttia eli geenimuunnosta. ASXL3-geenistä valmistuu ASXL3-proteiinia, joka osallistuu muiden geenien säätelyyn kehityksen eri vaiheissa ja eri solutyypeissä. Kaikkia ASXL3-proteiinin tehtäviä soluissa ei vielä tunneta. Oireet johtuvat ASXL3-proteiinin puutteellisesta toiminnasta.

Bainbridge-Ropersin oireyhtymä noudattaa autosomissa dominoivaa eli vallitsevaa periytymistapaa. Tämä tarkoittaa sitä, että perimän ASXL3-geeniparin toisessa ASXL3-geenissä oleva mutaatio eli muutos on riittävä oireyhtymän kehittymiseksi. Jos vanhemmalla on perimässään ASXL3-geenin oireyhtymää aiheuttava muutos, hänellä on 50 % todennäköisyys saada lapsi, jolla on tämä oireyhtymä. Lapsen oirekuva voi olla kuitenkin erilainen kuin hänen vanhemmallaan. Tämä periytymistodennäköisyys on sama raskaudesta toiseen.

Bainbridge-Ropersin oireyhtymä periytyy kuitenkin harvemmin vanhemmalta lapselle. Sen sijaan Bainbridge-Ropersin oireyhtymän jsyy selittyy useimmiten uudesta ja sattumalta syntyneestä, niin kutsuttu de novo-mutaatiosta. Tällöin vanhempien perimäntutkimuksista ei löydy ASXL3-geenin muutosta, vaan se on ainutlaatuinen lapsen perimässä. De novo-muutos syntyy hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä sukupuolirauhasissa tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-muutosten syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne johdu mistään asiasta, jonka vanhemmat ovat tehneet tai jättäneet tekemättä. De novo-muutoksen toistumistodennäköisyys perheessä on useimmilla yhtä suuri tai suurempi kuin yhden prosentin (1 %) eli yhden sadasosan. Tämä todennäköisyys selittyy mahdollisella sukusolumosaikismilla (katso alta).

Bainbridge-Ropersin oireyhtymän kohdalla on lääketieteellisessä kirjallisuudessa mainintoja myös sukusolumosaikismista. Sukusolumosaikismissa osassa sukusoluja on ASXL3-geenin mutaatio ja osassa ei. Sukusolumosaikismia ei pystytä vahvistamaan tai poissulkeamaan verikokeen perusteella tehdyllä perimäntutkimuksella. Sukusolumosaikismi nostaa jonkin verran, muttei merkittävästi, perheen todennäköisyyttä saada lapsi, jolla on Bainbridge-Ropersin oireyhtymä. Usein sukusolumosaikismista johtuvan oireyhtymän toistumistodennäköisyydeksi annetaan noin 1 % eli yksi lapsi sadasta. Sukusolumosaikismista lisää tietoa löytyy Harvinaiskeskuksen sivuilta täältä: 70 kysymystä ja vastausta perimästä ja perinnöllisyydestä: Mosaikismi.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta, tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Bainbridge-Ropersin oireyhtymän yleisyydeksi on arvioitu alle yksi tapaus miljoona elävänä syntynyttä lasta kohden (<1: 1 000 000). Vuonna 2018 alle 200 henkilölle oli asetettu Bainbridge-Ropersin oireyhtymän diagnoosi.

Diagnoosi ja hoito

Bainbridge-Ropersin oireyhtymä voi muistuttaa mm. syömisvaikeuksien ja korostuneiden kulmakarvojen sekä kehitysvammaisuuden vuoksi Cornelia de Langen oireyhtymää. ASXL1- ja -2 geenien mutaatiot aiheuttavat erittäin harvinaiset Bohring-Opitzin ja Shashi-Penan oireyhtymät, jotka yhdessä Bainbridge-Ropersin oireyhtymän kanssa muodostavat ASXL-geeneihin kytkeytyneet oireyhtymät. Etenkin Bohring-Opitzin oireyhtymässä on paljon samankaltaisuutta Bainbridge-Ropersin oireyhtymän kanssa. ASXL-geeneihin kytkeytyneet oireyhtymät ovat erittäin harvinaisia ja monesti huonosti tunnettuja, ja siksi todennäköisesti myös alidiagnosoituja.

Diagnoosiepäily kehitysvammaoireyhtymästä voi herätä, kun pikkulapsella todetaan kehityksen poikkeavuutta ja samanaikaisesti jokin erityinen ulkonäkö- tai rakennepiirre. Tällöin lapsi saa lähetteen erikoissairaanhoitoon, jossa hänen oireitaan selvitetään tarkemmin. Bainbridge-Ropersin oireyhtymän voidaan todeta perimäntutkimusten avulla. Geenitutkimus tehdään verinäytteestä, ja vastausten saaminen kestää yleensä pari kuukautta.

Diagnoosin saaminen lopettaa oireiden syiden etsimisen erilaisin tutkimuksin, selkiyttää ennustetta ja antaa tietoa mahdollisen perhesuunnittelun tueksi. Nykyisin tiedetään, että monet harvinaiset sairaudet ovat syntyneet niin sanotun uuden (de novo) muutoksen seurauksena, jolloin vanhemmat eivät ole kyseisen geenimuutoksen kantajia ja siksi sisaruksien riski sairastua on hyvin pieni. Tätä tietoa voidaan käyttää perhesuunnittelussa.

Bainbridge-Ropersin oireyhtymään ei ole olemassa parantavaa hoitoa. Yksittäisiä oireita pystytään kuitenkin hoitamaan. Hoito perustuu kunkin erityistarpeisiin, ja hoidosta vastaavat erikoislääkärit sekä muut alan ammattilaiset. Lapsen kasvun, kehityksen ja ravitsemuksellista tilaa seurataan jokaisella seurantakäynnillä. Fysio-, puhe- ja toimintaterapia tukevat kehitystä. Fysioterapia auttaa lasta saavuttamaan oman liikkumiseen liittyvän kehityskapasiteettinsa. Puheterapiassa tehdään suun motoriikan harjoitteita, joilla voidaan vaikuttaa syömisen taitoihin ja mahdolliseen puheentuottamiseen. Toimintaterapiasta tuetaan arjen perustaitojen omaksumista. Vaikka lapsen taitojen kehittyminen voi olla hidasta, eri kehityksen alueilla voidaan saavuttaa edistymistä. Puhekyvyn puutteita voidaan korvata esimerkiksi opettelemalla vaihtoehtoisia kommunikaatiotapoja, kuten kuvia. Mahdollisen epilepsian hoito pyrkii kohtauksettomuuteen, kohtaustiheyden harventamiseen tai kohtauksien lievittymiseen. Autististen piirteiden tunnistaminen ja kuntoutus tukee ja ylläpitää henkilön toimintakykyä. Arjen toistuva rakenne voi lieventää käyttäytymisongelmia lisäämällä turvallisuuden tunnetta ja mahdollisuutta ennakoida arkipäiväisiä tilanteita ja tapahtumia. Perheen kokonaisvaltainen tuki ja mahdollisten sisarusten huomioiminen on perheen arjen sujuvuuden kannalta tärkeää.

Ennuste

Eliniänodotteesta ei ole olemassa pitkäaikaistietoja. Oireyhtymään ei kuitenkaan näyttäisi liittyvän henkeä uhkaavia komplikaatioita.

Historia

Lääkäri ja genetiikan tutkija Matthew Brainbridge tutkimusryhmineen kuvasi oireyhtymän vuonna 2013.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Facebookista löytyy hakusanalla ”Bainbridge-Ropers syndrome” mm. englannin kielinen ja suljettu keskusteluryhmä nimeltään ”Bainbridge-Ropers syndrome and ASXL3 Families”. Se on tarkoitettu läheisille, joita oireyhtymä koskettaa. Jäseneksi ryhmään pääsee pyytämällä ryhmän jäsenyyttä.

Aiheesta muualla

Rarechromo.org (Unique): Bainbridge-Ropers syndrome
Simons Searchlight.org: ASXL3
Simons Searchlight.org: ASXL3-Related Syndrome/Brainridge-Ropers Syndrome
ASXL3 Mutations & Brainridge-Ropers Syndrome
Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Bainbridge-Ropers syndrome

ARRE ASXL Rare Research Endowment

Lähteet

Orphanet: Bainbridge-Ropers syndrome
Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Bainbridge-Ropers syndrome; BRPS
GeneReviews®: ASXL3-Related Disorder

Ling, S., Zhang, Y., Li, N., Tian, S., Hu, R., Zhang, D., & Guo, W. (2024). Four heterozygous de novo variants in ASXL3 identified with Bainbridge–Ropers syndrome and further dissecting published genotype–phenotype spectrum. Frontiers in Neuroscience, 18, 1456433. https://doi.org/10.3389/fnins.2024.1456433

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 15.6.2021.