Kabuki-oireyhtymä

Harvinaiskeskus Norio, perinnöllisyyslääkäri Helena Kääriäinen, 10.6.2025

ORPHA: 2322
ICD-10: Q87.0
ICD-11: LD2F.1Y
OMIM: 147920 300867

Avainsanat: Kabuki make-up syndrome, Niikawa-Kuroki syndrome

Lyhyesti

Kabuki-oireyhtymä on monioireinen kehitysvammaisuusoireyhtymä. Oireyhtymälle tyypillistä on tietyt kasvonpiirteet, asteeltaan vaihteleva kehitysvammaisuus, lyhytkasvuisuus ja tuki- ja liikuntaelinten sekä sisäelinten rakenteen kehityshäiriöt. Kaikilla oireyhtymää sairastavilla ei kuitenkaan ole kaikkia oireyhtymän piirteitä ja vammoja. Monioireisuuden takia oireyhtymän onnistunut hoito usein edellyttää laajaa monienkin eri alojen ammattilaisten yhteistyötä.

Oireet ja löydökset

Lapset, joilla on kabuki-oireyhtymä, syntyvät yleensä täysiaikaisina ja syntymämitat ovat normaalit. Osassa raskauksista ultraäänitutkimuksessa on voitu havaita rakennepoikkeavuuksia, esimerkiksi synnynnäinen sydänvika. Noin 70–80%:lla kasvu kuitenkin hidastuu jo vauvaiässä ja lapsen pituus jää alle normaalin kasvukäyrän tai alakäyrän tuntumaan. Joillakin lapsista on ollut kasvuhormonin puute, useimmilla kuitenkaan ei. Tytöistä vajaalla kolmanneksella (noin 30 %) rinnat alkavat kehittyä parin vuoden iässä (telarche precox), tämä ilmiö menee itsekseen ohi jonkin ajan kuluttua. Pojille puolestaan voi myöhemmin murrosiässä ilmetä rintojen kasvua (gynekomastia), johon voidaan tarvita kirurgista hoitoa. Jopa puolelle kehittyy nuoruusiästä alkaen ylipainoa ja sen mukanaan tuomaa sairastavuutta.

Kabuki oireyhtymässä kehitysviive on yleinen. Kehitysvammaisuuden aste vaihtelee, lievästi tai keskivaikeasti kehitysvammaisia on noin puolet ja toinen puoli vaikeasti tai syvästi kehitysvammaisia. Puhumaan ja kävelemään oppiminen riippuu kehitysvamman asteesta, eli nämä taidot voivat kehittyä tavallista hitaammin tai jäädä puutteellisiksi. Aivojen kuvantamistutkimuksissa osalla todetaan aivorakenteiden ja aivokuoren kehityshäiriöitä. Noin viidenneksellä (25 %) on epilepsiaa. Kehitysvamma ei ole etenevää vaan kukin lapsi kehittyy edellytystensä mukaan omaa tahtiaansa.

Kabuki oireyhtymään liittyy lieviä, mutta diagnostiikkaa tukevia ulkonäön erityispiirteitä. Kasvoille tyypillistä on kasvojen kokoon nähden pitkät silmäluomiraot. Alaluomet ovat usein löysät ja saattavat ulkonurkistaan kääntyä ulospäin (ectropium). Silmät ovat usein etäällä toisistaan (hypertelorismi), ja silmien sisänurkissa voi olla pienet ihopoimut (epicantus). Kulmakarvat ovat vahvat, mutta harvenevat ohimoille päin. Silmäripset ovat pitkät ja tuuheat. Hiuksetkin ovat usein vahvat. Nenä on tyypillisesti leveähkö, lyhytkärkinen ja hiukan litteä. Suu usein muistuttaa muodoltaan alassuin olevaa U-kirjainta. Ylähuuli voi olla ohut ja alahuulen keskiosassa voi olla ikään kuin kaksi vierekkäistä kumpua. Leuka on pienehkö. Korvalehdet ovat useimmilla pehmeärustoiset ja kuppimaiset.

Muita tyypillisiä ulkonäön pikkupiirteitä ovat pikkusormien käyryys (klinodaktylia), lyhyehköt sormet ja osittainen sormien välinen ihopoimu (lievä syndaktylia), leveähköt jalkaterät ja varvasrivin epäjärjestys, kynsien vaihteleva vajaakehitys ja sormenpäitten pehmytkudostyynyt (ns. fetal pads).

Sisäelinten synnynnäiset rakennepoikkeavuudet ovat tavallisia, samoin luuston ja nivelten ongelmat sekä aistivammat. Näitä kuvataan seuraavissa kappaleissa, mutta ne eivät suinkaan esiinny kaikilla, joilla on Kabukin oireyhtymä.

Synnynnäisiä sydänvikoja on 30–50%:lla. Tavallisimpia ovat aortan ahtauma sekä eteis- ja kammioväliseinäaukot ja avoin valtimotiehyt. Noin kolmanneksella on munuaisten ja muitten virtsateitten rakennepoikkeavuuksia.

Kolmella neljästä nivelet ovat yliliikkuvat, mitä vielä korostaa lähes kaikkilla oleva keskushermostoperäinen velttous (hypotonia). Kolmanneksella on synnynnäinen tai myöhemmin kehittyvä lonkan sijoiltaanmeno, ja samoin kolmannekselle kehittyy selän skolioosi, jossa syynä voi olla nikamien rakennepoikkeavuus. Pienellä osalla liikuntaa hankaloittaa taipumus toistuvaan polvilumpion sijoiltaanmenoon.

Kabuki oireyhtymässä tavallisia hampaiston piirteitä ovat muodon poikkeavuudet sekä yhden tai muutaman hampaan puuttuminen tavallisimmin etualueelta. Suulakihalkioita on noin kolmanneksella. Hankalampia mahasuolikanavan oireita ovat suolen loppuosan kehityshäiriöt (malrotaatio, anusatresia, recto-vaginaalifisteli). Napa-, nivus- ja palleatyriä on muutamalla prosentilla. Sappitiehyeitten kehityshäiriö (ekstrahepaattinen biliaariatresia) näyttää olevan Kabuki oireyhtymässä hieman tavallista yleisempi, joskin heilläkin harvinainen.

Noin viidenneksellä (25 %) on silmän ja näköhermon kehityshäiriöitä. Kolmanneksella todetaan sisäkorvaperäinen kuulovamma.

Infektiopulmat, etenkin hengitystietulehdukset ovat yleisiä ja usein hankalasti paranevia. Osalla on erityyppisiä, lievähköjä immuunipuolustuksen häiriöitä, mm. matalia immunoglobuliinipitoisuuksia.

Syy ja perinnöllisyys

Kabukin oireyhtymän syynä on geenimuutos, joka on syntynyt vain yhdessä munasolussa tai siittiössä, eikä ole todettavissa kummallakaan vanhemmista. Tällaista muuutosta kutsutaan de novo-mutaatioksi. Näiden toistumisriski perheen tulevilla lapsilla on erittäin pieni. Vain ani harvoissa tapauksissa oireyhtymää aiheuttava mutaatio onkin syntynyt hieman laajemmalla alueella munasarjassa tai kiveksessä, jolloin sukurauhasissa saattaa kehittyä toisiakin sukusoluja, joissa on sama geenimuutos. Näistä asioista keskustellaan tarkemmin perinnöllisyysneuvonnassa. Kehitysvamman vuoksi henkilöt, joilla on Kabukin oireyhtymä, eivät yleensä saa jälkeläisiä. Jos kuitenkin lieväoireinen henkilö, jolla on Kabukin oireyhtymä, saisi lapsia, hänen geenimuutoksensa periytymistodennäköisyys jälkeläiselle olisi 50 %. Tämä johtuu oireyhtymän vallitsevasta eli dominantista periytymistavasta. Geenimuutoksen perineellä lapsella olisi tällöin Kabukin oireyhtymä. Lapsen oirekuva voi kuitenkin olla erilainen kuin hänen vanhemmallaan.

Yleisyys

Aluksi oireyhtymän ajateltiin esiintyvän erityisesti japanilaisilla, mutta potilaita on sittemmin kuvattu kaikkialta maailmasta. Japanissa oireyhtymän esiintyvyydeksi on arvioitu 1:32000. Kabukin oireyhtymän yleisyydeksi eri puolilla maailmaa arvioidaan samanlaiseksi, joten Suomessa pitäisi vuosittain syntyä 1–2 lasta, joilla on Kabukin oireyhtymä. Koska oireyhtymä on harvinainen, diagnoosia ei ehkä tunnisteta kaikilla potilailla.

Diagnoosi ja hoito

Varmin tapa tunnistaa Kabuki-oireyhtymä on varmistaa diagnoosiepäily geenitestillä. Testinä käytetään yleensä geenitestipaneelia, jossa samalla kertaa tutkitaan kymmenkunta geeniä, joiden mutaatioiden tiedetään aiheuttavan Kabuki- oireyhtymää tai sitä muistuttavia muita oireyhtymiä. Mikäli Kabuki-diagnoosi tuntuu kliinisten piirteiden perusteella hyvin todennäköiseltä, voidaan tutkia pelkästään kaksi oireyhtymää pääasiallisesti aiheuttavaa geeniä eli KMT2D-geeni ja harvinaisempi KDM6A-geeni. KMT2D-geenin oireyhtymää aiheuttavia muutoksia eli mutaatioita havaitaan noin 55–80%:lla; tätä geeniä kutsuttiin aikaisemmin nimellä MLL2.

Geeniä tutkitaan useimmiten sekä sekvensoimalla eli lukemalla tarkkaan geenin kirjoitus ”painovirheiden” havaitsemiseksi että tarvittaessa myös muilla menetelmillä, joilla löytyy myös geenin jonkin alueen puuttuminen (deleetio) tai muut alueen rakenteen häiriöt. Kabukin oireyhtymän taustalla harvemmin oleva KDM6A-geeni sijaitsee X-kromosomissa. Tästä seuraa, että tämän geenin mutaatiot aiheuttavat tyttölapsille usein lievemmän oireiston kuin pojille. Tämän geenin mutaatioita on raportoitu löytyvän 3–8 %:lla Kabuki-potilaista.

Geenitasolla todettu diagnoosi varmistaa oireyhtymän ennusteen eli kertoo, ettei kysymyksessä ole mikään oireiltaan paheneva sairaus. Molekyylikaryotyyppitutkimuksessa voi olla havaittavissa jokin pieni poikkeavuus, mikä todennäköisesti on oireiden syynä. Tutkimusten myötä tarkempi periytymistapa varmistuu ja perheen perhesuunnittelu saa varmemman pohjan.

Kun diagnostiikkaan lähdetään toisista lähtökohdista, eli tutkitaan ylipäätään kehitysvammaisuuden syytä laajalla geenitestipaneelilla, saattaa potilaalle löytyä Kabuki-oireyhtymän diagnoosi, vaikka oirekuva ei ollut niin tyypillinen, että sitä olisi etukäteen osattu epäillä.
Osalla henkilöistä, joilla oireiston takia epäillään Kabuki-oirehtymää, ei diagnoosia pystytä nykyisin geenitestein varmistamaan. Kun tarkka geenitason diagnoosi jää auki, ei voida olla varmoja, etteikö kysymyksessä olisi muulla tavoin periytyvä kehitysvammaisuus, jolla saattaisi olla huomattava riski toistua potilaan tulevilla sisaruksilla.
Kun perheeseen on syntynyt Kabuki-lapsi, voivat vanhemmat ihmetellä, miksei tilannetta todettu raskaudenaikaisissa tutkimuksissa. Joskus jokin lapsen rakennepoikkeamista on kenties havaittu ultraääniseulonnoissa, mutta sellaisen perusteella tätä oireyhtymää ei vielä ole voinut epäillä. Raskaudenaikaiset sikiön kromosomiseulonnat eivät paljasta Kabuki-oireyhtymää.

Kabuki-oireyhtymän taustalla on siis lähes aina uusi, vain yhdessä munasolussa tai siitiössä tapahtunut mutaatio. Siksi toisen Kabuki-lapsen syntyminen perheeseen on äärimmäisen epätodennäköistä. Kun oireyhtymän aiheuttanut mutaatio tunnetaan, voidaan se kuitenkin tutkia raskauden aikana istukan tai lapsiveden soluista perheen niin toivoessa.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Oireyhtymään ei ole tarjolla erityisiä hoitokeinoja, vaan hoito ja seuranta suunnitellaan oireiden perusteella. Rakennepoikkeamien havaitsemiseksi kullekin potilaalle olisi hyvä tehdä sisäelinten ultraäänitutkimus ja tarvittaessa muitakin kuvauksia. Myös näön ja kuulon tutkimuksien tulisi kuulua Kabuki-potilaan perusselvityksiin, jotta mahdolliset aistivammat otettaisiin mahdollisimman varhain huomioon kuntoutuksessa. Nivel- ja selkärankaongelmat ovat tavallisia ja niiden ilmaantumista tulee seurannassa tarkkailla. Päiväkoti- ja koulusuunnitelmien, ja aikanaan aikuisiän ammattiin tähtäävän koulutuksen, ja tarvittavien tukitoimien suhteen tehtävät ratkaisut on hyvä ratkoa moniammatillisesti ja päätösten tulee perustua oirekuvaan.

Ennuste

Tietoa Kabuki oireyhtymän terveydentilasta aikuisuudessa tai vanhuusiässä on vain vähän. Yleensä he, joilla on Kabuki-oireyhtymä, pärjäävät kehitystasonsa puitteissa sosiaalisesti normaalisti, ja hankalat käytöshäiriöt (esim. aggressiivisuus) ovat hyvin harvinaisia. mahdolliset synnynnäiset rakennepoikkeamat ja niiden hoidon onnistuminen vaikuttavat fyysisen terveyden ennusteeseen. Ylipaino tuottaa monelle ongelmia aikuisiässä, verenpainetauti ja verisuonten kalkkeutuminen ovat tavallista yleisempiä. Oireyhtymään ei liity kohonnutta syöpäriskiä.

Historia

Japanilaiset lääkärit Norio Niikawa ja Yoshikazu Kuroki kumpikin erikseen kuvasivat Kabukin oireyhtymän vuonna 1981. Oireyhtymän nimeksi ehdotettiin Kabuki make-up –oireyhtymä, koska japanilaisen Kabuki-teatterin näytteijöitten perinteinen maskeeraus muistutti potilaiden kasvonpiirteitä. Rinnakkaiskäyttöön tuli hetkeksi myös nimi Niikawa-Kuroki-oireyhtymä, mutta Ssittemmin nimi on yksinkertaistunut ja vakiintunut Kabuki-oireyhtymäksi. Kansainvälisen yhteistyön ansiosta oireyhtymän geenitausta alkoi selvitä lähes kolmenkymmentä vuotta myöhemmin. Aluksi oireyhtymän ajateltiin esiintyvän erityisesti japanilaisilla. Euroopasta ja Yhdysvalloista ensimmäiset potilaat löytyivät 1990-luvun alkupuolella. Potilaita on sittemmin kuvattu kaikkialta maailmasta.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Seuraavat kokemustietotarinat löydät Tukiliiton sivuilta harvinaiset tarinat-osiosta:

Aurinkoinen ja aistiherkkä Mirella rakastaa voimakkaita makuja,

Minun elämäntarinani Kabukin oireyhtymän kanssa

Isälle Veikka tulee ykkösenä ja

Veikka polkee pitkälle

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Lähteet

Orphanet: Kabuki syndrome
Genereviews: Kabuki syndrome
Genetics Home Reference: Kabuki syndrome

Barry, K. K., Tsaparlis, M., Hoffman, D., Hartman, D., Adam, M. P., Hung, C., & Bodamer, O. A. (2022). From genotype to phenotype—a review of Kabuki syndrome. Genes, 13(10), 1761. DOI: 10.3390/genes13101761

Alkuperäisen tekstin on kirjoittanut erikoislääkäri Maarit Peippo 2010 silloisen Norio-keskuksen sivuille, päivitetty viimeksi 16.10.2018.