Mitä itsemääräämisoikeus on?

Itsemääräämisoikeuden pohja perustuslaissa

Itsemääräämisoikeus tarkoittaa Suomen perusoikeusjärjestelmässä oikeutta määrätä itsestään ja toimistaan. Itsemääräämisoikeus kuuluu Suomen perustuslaista löytyvien perusoikeuksien kokonaisuuteen, ja sitä voidaan pitää monien muiden oikeuksien käytön perustana. Jos ihminen ei voi määrätä itsestään ja toimistaan, hän ei voi nauttia esimerkiksi perhe-elämän suojasta tai liikkumisvapaudestaan.

Itsemääräämisoikeudesta ei ole perustuslaissa nimenomaista säännöstä, mutta se kuuluu sisällöllisesti osaksi monia yksittäisiä perusoikeussäännöksiä. Itsemääräämisoikeus liittyy keskeisesti esimerkiksi perustuslain 7 §:ään, jossa säädetään oikeudesta elämään, henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen sekä yksityiselämän suojaa koskevaan 10 §:ään. Perustuslain 7 §:ää voidaan pitää eräänlaisen yleisperusoikeutena, ja säännöksessä mainittu henkilökohtainen vapaus viittaa sekä fyysiseen että tahdonvapauteen ja lisäksi itsemääräämisoikeuteen.

Itsemääräämisoikeuden perusta ihmisoikeuksissa

Itsemääräämisoikeus turvataan myös kansainvälisissä ihmisoikeusnormeissa. Itsemääräämisoikeus on yksi YK:n vammaissopimuksen yleisistä periaatteista, jotka tulee aina huomioida sopimusta sovellettaessa ja tulkittaessa. Vammaissopimuksen yleisten periaatteiden noudattaminen edellyttää, että vammaisten henkilöiden synnynnäistä arvoa, yksilöllistä itsemääräämisoikeutta ja vapautta omien valintojen tekemiseen sekä heidän riippumattomuuttaan kunnioitetaan.

Julkisen vallan tulee turvata perus- ja ihmisoikeudet

Suomen perustuslain 22 § edellyttää, että julkinen valta turvaa perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen. Tämä velvoittaa lainsäätäjää, päätöksentekijöitä ja muita toimijoita, jotka käyttävät julkista valtaa.

Itsemääräämisoikeus kehitysvammalaissa

Kehitysvammalakia uudistettiin vuonna 2016 lisäämällä siihen uusi 3 a luku itsemääräämisoikeuden vahvistamisesta ja rajoitustoimenpiteiden käytöstä erityishuollossa. Lakimuutoksen taustalla oli YK:n vammaissopimuksen voimaansaattaminen Suomessa: sopimuksen ratifiointi edellytti muun muassa sitä, että erityishuollossa olevien henkilöiden itsemääräämisoikeuden rajoittamisesta tuli säätää aiempaa täsmällisemmin.

Rajoitussäännöksiä tulee soveltaa vain poikkeuksellisesti, mutta niitä koskevat säännökset korostuvat laissa, sillä kaikesta perusoikeuksien rajoittamisesta tulee aina säätää lailla tarkkarajaisesti.

Itsemääräämisoikeuden vahvistamisesta ja tukemisesta on kehitysvammalaissa kaksi erillistä pykälää (42 § ja 42 a §). Nämä säännökset kuvaavat niin itsemääräämisoikeuden sisältöä kuin sen merkitystä, tukemista ja toteuttamistakin.

Itsemääräämisoikeuden vahvistaminen (42 §)

Erityishuollon palveluissa tulee kunnioittaa henkilön:

• ihmisarvoa
• vakaumusta ja
• yksityisyyttä.

Erityishuollon palveluita toteutettaessa on otettava huomioon:

• henkilön toivomukset
• mielipide
• etu ja
• yksilölliset tarpeet.

Erityishuollossa olevalle henkilölle on turvattava mahdollisuus:

• osallistumiseen ja
• vaikuttamiseen omissa asoissaan.

Lisäksi on edistettävä ja ylläpidettävä erityishuollossa olevan henkilön:

• hyvinvointia
• terveyttä ja
• turvallisuutta

Itsemääräämisoikeuden tukeminen (42 a §)

Kehitysvammalain 42 a §:n mukaan erityishuollossa olevan henkilön palvelu- ja hoitosuunnitelmaan on kirjattavat toimenpiteet, jotka tukevat itsenäistä suoriutumista ja itsemääräämisoikeuden tukemista:

1) toimenpiteet henkilön itsenäisen suoriutumisen tukemiseksi ja edistämiseksi sekä itsemääräämisoikeuden vahvistamiseksi

2) kohtuulliset mukautukset henkilön täysimääräisen osallistumisen ja osallisuuden turvaamiseksi

3) henkilön käyttämät kommunikaatiomenetelmät

4) keinot, joilla henkilön erityishuolto toteutetaan ensisijaisesti ilman rajoitustoimenpiteitä ja

5) rajoitustoimenpiteet, joita henkilön erityishuollossa arvioidaan jouduttavan käyttämään.

Palvelu- ja hoitosuunnitelma on tarkistettava tarvittaessa, kuitenkin vähintään kuuden kuukauden välein, ellei se ole ilmeisen tarpeetonta.

Erityishuollon toimintayksikössä on oltava sen toimintaan ja henkilöiden erityisiin tarpeisiin nähden riittävä määrä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä ja muuta henkilökuntaa.

Erityishuoltoa annettaessa on huolehdittava, että:

1) toimintayksikön henkilökunta perehdytetään ja ohjeistetaan työmenetelmiin ja keinoihin, joiden avulla tuetaan ja edistetään henkilöiden itsenäistä suoriutumista ja itsemääräämisoikeuden toteutumista

2) toimintayksikön henkilökuntaan kuuluvat sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilöt koulutetaan rajoitustoimenpiteiden käyttöä edellyttävien tilanteiden ennalta ehkäisemiseen ja rajoitustoimenpiteiden asianmukaiseen käyttämiseen

3) erityishuollon toimintayksikössä edistetään rajoitustoimenpiteille vaihtoehtoisten ja kuntouttavien toimintatapojen käyttöön ottamista

4) erityishuollossa olevien henkilöiden itsenäistä suoriutumista ja itsemääräämisoikeutta tuetaan ja edistetään asianmukaisin kalustein, välinein ja tilaratkaisuin.

Ajatuksia itsemääräämisoikeudesta ja sen tukemisesta

Itsemääräämisoikeus kuuluu jokaiselle

Itsemääräämisoikeus kuuluu jokaiselle. Se tarkoittaa eri asioita eri ikäkausina ja se kuuluu myös lapsille. Itsemääräämisoikeus pitää sisällään oikeuden hallittuihin riskeihin ja huonoihin valintoihin. Itsemääräämisoikeuden käyttämiseen tulee saada tarpeen mukaan tukea, ja omien valintojen tekemistä pitää saada harjoitella.

Tuki edistää itsemääräämisoikeuden toteutumista

YK:n vammaissopimus edellyttää, että vammainen henkilö saa oikeudellisen kelpoisuutensa käyttämiseen vamman vuoksi mahdollisesti tarvitsemaansa tukea. Toisinaan itsemääräämisoikeuden käyttäminen, eli muun muassa valintojen ja päätösten tekeminen, edellyttää esimerkiksi toisen ihmisen antamaan tukea.

Jotta vammaisen henkilön itsemääräämisoikeus toteutuu myös tuettuna, hänen tulee voida kertoa tukijalle tarpeistaan, haluistaan, mielipiteistään tai kiinnostuksen kohteistaan itselleen soveltuvalla tavalla, myös esimerkiksi elein, ilmein, ääntelyin tai kehonkielellä. Tukijan on tunnettava vammaisen henkilön käyttämä komminikoimisen tapa.

Kenellä on valta?

Itsemääräämisoikeus kytkeytyy monissa tilanteissa vallankäyttöön. Esimerkiksi vammaispalvelujen arkea ja käytäntöjä voidaan tarkastella siitä näkökulmasta, kuka käyttää valtaa ja miten: ohjataanko toimintaa ylhäältä alaspäin, vai pääsevätkö asiakkaat osallistumaan päätöksentekoon kaikissa heitä koskevissa asioissa.

Perustuslakivaliokunta muistutti kehitysvammalain muutoksia käsitellessään, ettei Suomen perusoikeusjärjestelmä hyväksy laitosvaltaa. Se, että henkilö on palveluiden piirissä, ei oikeuta päättämään asioista hänen puolestaan.

Vastuu ja velvollisuudet kuuluvat itsemääräämisoikeuteen

Kaikilla, joilla on oikeuksia, on myös velvollisuuksia, ja päätösten tekemiseen liittyy toisinaan myös vastuukysymyksiä. Kaikilla tulee olla oikeus erehtyä ja oppia virheistä, mutta itsemääräämisoikeus ei tarkoita sitä, että itsemääräämisoikeuden käyttöön tukea tarvitseva ihminen jätettäisiin heitteille tai yksin. Päätöksentekoa tulee voida harjoitella niin, että siihen on saatavilla apua, jos ihminen tarvitsee sitä.

Itsemääräämisoikeus ei ole ehdoton oikeus, vaan sitä rajoittavat monet tekijät. Omat tai toisen ihmisen perusoikeudet voivat rajoittaa itsemääräämisoikeuden käyttämistä ja niitä valintoja, joita henkilö voi tehdä. Tällöin punnitaan vastakkain olevien perusoikeuksien painoarvoa.

Itsemääräämisoikeutta rajoitetaan myös tavallisella lainsäädännöllä, ja myös lakiin kirjaamattomat säännöt sekä käsitykset oikeasta ja väärästä voivat monissa tilanteissa käytännössä vaikuttaa siihen, millaisia valintoja ihminen kokee voivansa tehdä.

Itsemääräämisoikeuden toteutuminen on prosessi

Itsemääräämisoikeden käyttämiseen kuuluu sekä oman tahdon ilmaiseminen että sen toteuttaminen, tarvittaessa tuetusti. Tukijan tehtävänä on toteuttaa vammaisen henkilön omaa tahtoa tilannekohtaisesti. Itsemääräämisoikeuden toteutuminen tuetusti edellyttää hyvää vuorovaikutusta.

Lainsäädäntö

YK:n vammaissopimus, SopS 27/2016

Kehitysvammalaki 23.6.1977/519