Omat siivet, omat säännöt

Jani Leinosen ja Rudi Väliahon elämään kuuluu työtä, harrastuksia, tyttöystävän hakua, musiikkia ja bilettämistä. Arki Sylvesterissä on kuin missä tahansa nuorten kaupunkilaisten asuttamassa kerrostalossa.

”Sijainti, sijainti ja vielä kerran sijainti.”

Jani Leinonen, 26, osaa sanoa välittömästi, mikä hänen nykyisessä kodissaan Rinnekodin Sylvesterissä on parasta. Pitäjänmäestä hurauttaa bussilla tai lähijunalla hetkessä Helsingin keskustan vilinään. Kaupassa on helppo piipahtaa jalkaisin.

Janin edellinen asunto Espoon Lakistossa oli auttamattomasti syrjässä. ”Siellä ei ollut kerta kaikkiaan mitään, pelkkää pellonreunaa. Stadiin lähti dösä silloin tällöin.”

Jani Leinonen ja Milla Vistiaho pelaavat yhdessä.
Jani Leinonen ja Milla Vistiaho tykkäävät samoista peleistä.

Nyt kaikki on toisin. Kun työpäivä lounaskanttiinissa Hakaniemessä on tehty, Jani suuntaa yleensä joko salibandyharjoituksiin tai kaupungille treenaamaan biljardia.

”Arkena ei voi jäädä pelaamaan bilistä yöhön asti, että jaksaa taas aamulla nousta duuniin. Viikonloput ovatkin sitten eri juttu ‒ silloin saa nukkumaanmeno venyä”, Jani nauraa.

Hän muutti Pitäjänmäkeen heti Sylvesterin auettua keväällä 2015 ensimmäisten asukkaiden joukossa. Sylvesteri edustaa täysin uudenlaista tuettua asumista, jossa kodit ovat aivan tavallisia kerrostaloyksiöitä ja -kaksioita. Yksi huoneistoista toimii henkilökunnan kansliana ja asukastupana.

Vähintään yksi ohjaaja on tavattavissa vuorokauden ympäri, ja kukin asukas saa tukea tarpeensa ja halunsa mukaan. Jani esimerkiksi elelee hyvin itsenäisesti. Hän kertoo soittavansa ohjaajien ovikelloa vaikkapa, kun kaipaa apua laskun maksamisessa.

”Tai joskus käyn kysymässä vinkkiä, mitä voisin ostaa kaupasta ja kokkailla. Muuten menen ja tulen oman mieleni mukaan. Joskus ohjaaja pirauttaa ja kyselee kuulumisia, ellei minua ole näkynyt muutamaan päivään”, Jani kuvailee arkeaan.

Henkeviä keskellä yötä

Myös Rudolf ”Rudi” Väliaho, 22, arvostaa Sylvesterissä ennen kaikkea kaupungin sykettä. Hän asui aiemmin Etelä-Savossa perhekodissa.

”Kävin kokeilemassa täällä Sylvesterissä ensin viikonlopun ajan. Tiesin heti haluavani tänne, sillä olen aina ollut kova Helsinki-fani. En meinannut aluksi uskoa, että saan vihdoin asua Stadissa.”

Erittäin urbaaneja ovat Rudin rakkaimmat harrastuksetkin: elektroninen musiikki ja parkour. Musiikista on tullut Helsinkiin muuttamisen jälkeen myös työ: Rudilla on oma Sähkösaundit-ohjelma Radio Valossa. Lisäksi hän harjoittelee asemalla erilaisia ääni-, video- ja valotöitä.

”Ohjelmien teemoihin sopivat biisit ovat minulla valmiiksi päässä, sillä olen musiikista niin kiinnostunut. Mutta spiikkejä pitää oikeasti miettiä ja harjoitella”, Rudi kertoo juontotyöstä.

Sylvesterissä häntä miellyttää sopiva yhdistelmä yksityisyyttä ja palveluja. ”Olen sinkku, joten joskus on kiva tulla toimistoon juttelemaan ohjaajien kanssa henkeviä, vaikka keskellä yötä. Puhuminen helpottaa.”

Rudi kertoo pohtivansa henkilökunnan kanssa esimerkiksi parisuhdeasioita. Hän on huomannut, että Helsingin yöelämässä tytöt ovat kovin itsetietoisia ja että heihin on vaikea tutustua.

”Vielä ei ole tullut vastaan sitä oikeaa herkkää ja luovaa tyttöä. Mutta uskon, että kaikki tapahtuu aikanaan.”

Muutoin Rudi kertoo rimpauttavansa kanslian ovikelloa esimerkiksi siivouspäivinä.

”Kotitöiden aloittaminen on minulle niin hankalaa. Mutta imurointi- ja pyykkihommat kyllä tulevat tehdyksi, kun vaan ohjaajat ensin vähän potkivat persuksille.”

London calling

Sekä Jani että Rudi ovat toistaiseksi tyytyväisiä koteihinsa Sylvesterissä. Tosin kumpikin on jo miettinyt vähän tulevaisuutta.

”Ainahan vuokra voisi olla hiukan halvempi ja tilaa enemmän. Pakastin ja tiskikone omassa kämpässä olisivat myös hyvät. Ja voisi olla kiva asua vielä itsenäisemmin: vaikka niin, että ohjaajat olisivatkin kokonaan eri talossa”, Jani pohdiskelee.

Rudin toiveet ulottuvat peräti Suomen rajojen ulkopuolelle. Hänen unelmansa olisi muuttaa vielä Helsinkiäkin isompiin ympyröihin, eli parkourin ja elektronisen UK grime -musiikin kehtoon Lontooseen.

”Vielä en ole päässyt edes käymään Lontoossa asti, mutta pitäähän ihmisellä olla haaveita. Etsisin Englannista töitä. Roudareita ainakin tarvitaan aina”, Rudi miettii.

Kumpikin soisi, että mahdollisimman moni nuori kehitysvammainen saisi asua Sylvesterin kaltaisessa paikassa. Janin kavereista moni elää asumisyksiköissä, jossa oleminen on tiukasti säänneltyä.

”Yksi frendi ei saa pitää edes puhelinta iltaisin tai kutsua vieraita. Sellainen on ihan väärin”, Jani toteaa.

Rudille lisää itsenäisyyttä toi vastikään muutto kanslian vieressä olevasta yksiöstä talon toiseen rappuun. Matka jutustelemaan ohjaajien kanssa on hieman entistä pidempi, ja samalla vastuu omista kotitöistä kasvoi.

Artikkeli on julkaistu myös Tukiviestissä 1 / 2017.