Tuettu päätöksenteko

Tuettu päätöksenteko on toisen ihmisen antamaa tukea, jonka tavoitteena on auttaa henkilöä tekemään itse valintoja.

Tuetun päätöksenteon perustana on ajatus siitä, että meillä jokaisella on oma tahto, jota voidaan tarvittaessa tulkita. Jokaisella on oikeus palveluihin ja tukeen, jota itsemääräämisoikeuden, osallisuuden sekä yhdenvertaisuuden toteutuminen vaatii.

Tuetun päätöksenteon tarkoitus

Tuetun päätöksenteon tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön itsemääräämisoikeuden toteutumista tukemalla, kannustamalla, rohkaisemalla valintojen ja omaa elämää koskevien päätösten tekemisessä.

Tuen tarkoituksena on antaa henkilölle päätöksenteon avaimet selvittämällä päätöksentekoon liittyviä vaikeita asioita, erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja ja niiden seurauksia. Tuettu päätöksenteko ei tarkoita Suomessa toisen henkilön puolesta päättämistä.

Mitä tuettu päätöksenteko tarkoittaa käytännössä?

Tuettu päätöksenteko tarkoittaa sellaista toisen ihmisen antamaa tukea, jonka tavoitteena on auttaa henkilöä tekemään itse valintoja ja omaa elämäänsä koskevia päätöksiä.

Tuettu päätöksenteko voi olla esimerkiksi:

  • tukea oman tahdon muodostamisessa ja ilmaisemisessa
  • tukea tiedon hankinnassa
  • vaikeiden asioiden selventämistä
  • erilaisten päätös- ja toimintavaihtoehtojen ja niiden seurausten selvittämistä
  • päätöksenteon opettelua tai harjoittelua
  • tukea päätösten toteuttamisessa sekä
  • tukea tunteiden käsittelemisessä ja ilmaisemisessa.

Kuka voi antaa tukea päätöksenteossa?

Tuettu päätöksenteko on vammaiselle henkilölle vapaaehtoista, ja henkilö voi itse valita tukea antavat henkilöt. On tärkeää, että henkilö voi täysin luottaa tukea antaviin ihmisiin. Tukea antavan henkilön pitää suhtautua asioihin objektiivisesti eikä hänellä saa olla omaa intressiä asiassa. Hyväksi ei ole myöskään liian tunteellinen suhtautuminen asiaan, johon tukea annetaan.

Usein itselle läheiset ihmiset, kuten esimerkiksi omat vanhemmat, ovat mieluisimpia henkilöitä tukemaan omia valintoja, koska heihin on helppo luottaa. Jossain tilanteissa tukea antamaan tarvitaan kuitenkin ulkopuolinen henkilö – esimerkiksi silloin, jos äiti tai isä vastustavat seurustelua tai muuttoa pois kotoa, ja henkilö sitä itse haluaa.

Ryhmäkodin ohjaajan on helppo tukea esimerkiksi terveydenhuollon toimenpiteisiin liittyvissä kysymyksissä, koska hänellä on paljon taustatietoa ja hän pystyy auttamaan esimerkiksi tehdyn toimenpiteen jälkihoidossa. Toisaalta ryhmäkodin ohjaaja ei voi antaa tukea tilanteessa, joka koskee ryhmäkodin työntekijöihin liittyviä ongelmia.

Henkilö voi saada elämässään tukea erilaisissa rooleissa toimivilta henkilöiltä. Vanhemman ja päätöksenteon tukijan roolit sekoittuvat helposti. Vanhemmilla on oikeus kasvattaa lastaan ja siirtää omaa kulttuuriperintöään tiettyyn rajaan asti omalle lapselleen. Päätöksenteon tukijan roolissa sitä ei saa tehdä.

Tuettuun päätöksentekoon kuuluu myös oikeus tehdä päätöksenteon tukijan mielestä huonoja ja henkilön edun vastaisia ratkaisuja. Henkilöllä on oikeus oppia asioita myös kantapään kautta. Silloin, kun henkilö tukee päätöksentekoa edunvalvojan roolissa, hänen on huolehdittava, että tehtävät päätökset eivät ole vastoin päämiehen etua.

Koska edunvalvojien toimivalta on rinnakkainen päämiehen kanssa, ja edunvalvojan tehtävänä on selvittää henkilön oma tahto, tuettu päätöksenteko sopii hyvin myös edunvalvojan rooliin. Edunvalvojan tehtävään kuuluu kuitenkin huolehtia siitä, että vammaisen henkilön etu toteutuu. Siksi hänen on edunvalvojan roolissaan puututtava vammaiselle henkilölle epäedullisiin päätöksiin.

Tukea tarvitsevan henkilö voi myös koota ympärilleen ryhmän ihmisiä, joka auttaa häntä elämää koskevissa pienissä ja suurissa ratkaisuissa. Tällainen henkilöryhmä voi saada virallisen aseman ja oikeuden puhua tuettavan henkilön puolesta. Joissakin maissa virallinen asema voi perustua suoraana lakiin. Suomessa asema voi perustua vain valtuutukseen, eli vammaisen henkilön pitää pystyä antamaan tukiryhmän jäsenille valtakirja asioiden hoitamista varten. Oikeus tuen antamiseen rajautuu vain niihin asioihin, joihin henkilö itse ilmaisee tarvitsevansa ja haluavansa apua. Ryhmässä voi olla useita henkilöitä erilaisia asioita ja tilanteita varten. Näin estetään yksittäisen tukihenkilön mahdollisuus vaikuttaa liikaa omilla mielipiteillään.

Mihin oikeus tuettuun päätöksentekoon perustuu?

YK:n vammaissopimuksen tavoitteena on vammaisen ihmisen yhdenvertaisuuden, osallisuuden, itsemääräämisoikeuden ja ihmisarvon toteutuminen vammaisen ihmisen elämässä. Sopimuksen kaikki sisältöartiklat tähtäävät tuohon samaan tavoitteeseen.

Sopimuksen 12 artiklan mukaan kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Tämä tarkoittaa, että myös vammaisten henkilöiden tulee olla sekä oikeuskelpoisia että oikeustoimikelpoisia. Oikeuskelpoisella henkilöllä voi olla oikeuksia ja velvollisuuksia yhteiskunnassamme. Oikeustoimikelpoinen henkilö saa itse sitovasti määrätä oikeuksistaan, kuten esimerkiksi allekirjoittaa vuokrasopimuksen tai tunnustaa isyyden. Yhteiskunnan tehtävänä on järjestää tuki, jota vammainen henkilö tarvitsee oikeustoimikelpoisuuden toteutumiseksi.

Suomessa oikeustoimikelpoisuus on perinteisesti nähty mustavalkoisena asiana: henkilö joko on oikeustoimikelpoinen tai ei. YK:n sopimus edellyttää laajentamaan tätä näkökulmaa siten, että kaikki saavat omaan päätöksentekoonsa niin paljon tukea kuin tarvitsevat. Kanadalainen professori Michael Bach kuvaa oikeustoimikelpoisuuden käsitettä tapahtumien sarjana, jossa henkilö ilmaisee oman tahtonsa ja tavoitteensa. Sen jälkeen muiden tehtävänä on auttaa ja tukea häntä toimimaan tavoitteensa saavuttamiseksi. Emme voi vain miettiä toteuttamisen esteitä, vaan meidän pitää keksiä ratkaisuja haasteiden voittamiseksi.

YK:n vammaissopimuksen lähtökohtana on, että kaikilla ihmisillä on yhdenvertainen oikeus tehdä valintoja ja päättää itseään koskevista asioista. Ellei täysin itsenäinen päätöksenteko onnistu, yhteiskunnan tehtävänä on järjestää päätöksenteossa tarvittava tuki.

12 Artiklan taustalla on vahva usko siihen, että kaikilla ihmisillä on oma tahto ja että kaikki ihmiset voivat tehdä päätöksiä – toiset enemmän ja toiset vähemmän tuettuna.

Suomen tavallisessa lainsäädännössä ei ole tuettua päätöksentekoa koskevia säännöksiä. Estettä tuetun päätöksenteon myöntämiseen palveluna ei silti ole. Tuettua päätöksentekoa on mahdollista myöntää esimerkiksi muuna palveluna vammaispalvelulain perusteella tai muuna erityishuollon palveluna kehitysvammalain nojalla.

YK:n vammaissopimus edellyttää lakiin perustuvaa tuetun päätöksenteon järjestelmää

YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien komitea on korostanut 12 artiklaa koskevassa yleiskommentissaan, että puolesta päättämiseen oikeutetuista holhous- tai edunvalvontajärjestelmistä tulee luopua. Niiden tilalle tulee luoda tuetun päätöksenteon järjestelmä.

Suomeenkin tulee luoda lakiin perustuva tuetun päätöksenteon järjestelmä, joka turvaa jokaiselle tukea tarvitsevalle mahdollisuuden tuen saamiseen. Tuen käyttämisen pitää olla maksutonta, koska muuten sen käyttö saattaa olla mahdotonta ehkä juuri tukea eniten tarvitseville henkilöille.

On hienoa, että uuteen vammaislainsäädäntöön ehdotetaan joustavaa valmennusta ja tukea koskevaa pykälää, johon sisältyisi myös tuettu päätöksenteko.

Tuettu päätöksenteko ja henkilökohtainen apu

Henkilökohtaisen avun tarkoituksena on auttaa henkilöä toteuttamaan omia valintojaan sekä turvata vammaisen henkilön itsemääräämisoikeuden ja osallisuuden toteutuminen. Henkilökohtaista apua tulee saada sellaisiin asioihin, joihin vammainen henkilö välttämättä tarvitsee apua. Avun tarve voi olla hyvin erilaista toiveista ja toimintarajoitteen laadusta riippuen. Silloin, kun henkilö tarvitsee apua asioiden tekemiseen, koska oma ymmärrys tai taidot eivät riitä, on luontevaa, että avustajan rooliin kuuluu myös omien valintojen ja päätöksenteon tukeminen. Toimintamallina tuettu päätöksenteko varmistaa sen, että avustaja ei päätä asioita avustettavan puolesta.

Lainsäädäntö

YK:n vammaissopimus, SopS 27/2016