Itsemääräämisoikeuden rajoittaminen

Rajoitustoimenpiteen käyttäminen on aina viimeinen vaihtoehto, kun kaikki muut keinot on käytetty.

Missä rajoitustoimenpiteiden käytöstä on säännelty?

Perustuslakivaliokunta on määritellyt edellytykset, joilla perusoikeuksia yleisesti voidaan rajoittaa.  Itsemääräämisoikeuden ja siihen läheisesti liittyvien muiden perusoikeuksein rajoittaminen on mahdollista vain silloin, kun rajoittamisesta on säännelty lailla. Mitään muita rajoitustoimenpiteitä kuin laissa mainittuja ei saa käyttää. Itsemääräämisoikeuden vahvistamista ja rajoitustoimenpiteiden käyttöä koskevat säännökset on koottu kehitysvammalain 3 a lukuun. Rajoitustoimenpiteen käyttäminen on aina viimeinen vaihtoehto, kun kaikki muut keinot on käytetty.

Mikä on rajoitustoimenpide?

Rajoitustoimenpidettä ei ole suoraan määritelty laissa. Sosiaali- ja terveysministeriön sivuilla kysymyksiä ja vastauksia -palstalla rajoitustoimenpide on määritelty seuraavalla tavalla:

Rajoitustoimenpiteellä tarkoitetaan rajoitustoimenpiteen kohteeksi joutuneen henkilön perusoikeuden rajoittamista tai siihen puuttumista niin, että hän ei voi käyttää perusoikeuttaan täysimääräisesti.

Perusoikeudet on kirjattu Suomen perustuslain 2 lukuun. Niitä ovat muun muassa:

  • oikeus henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen (7 §)
  • liikkumisvapaus (9 §)
  • yksityiselämän suoja silloin, kun se suojaa henkilön oikeutta määrätä itsestään (10 §) sekä
  • omaisuudensuoja (15 §).

Perusoikeuden rajoittaminen merkitsee käytännössä sitä, että

  • henkilöä estetään tekemästä jotakin (häntä esimerkiksi estetään liikkumasta vapaasti) tai
  • hänet pakotetaan tekemään jotakin vastoin hänen tahtoaan tai hänen tahdostaan riippumatta (hänet esimerkiksi siirretään pakkoa käyttäen lukittuun tilaan).

Erityishuollossa sallitut rajoitustoimenpiteet ovat

  • kiinnipitäminen 42 f §
  • aineiden ja esineiden haltuunotto 42 g §
  • henkilön tarkastus 42 h §
  • lyhytaikainen erillään pitäminen 42 i §
  • välttämättömän terveydenhuollon antaminen vastustuksesta riippumatta 42 j §
  • rajoittavien välineiden tai asusteiden käyttö päivittäisissä toiminnoissa 42 k §
  • rajoittavien välineiden tai asusteiden käyttö vakavissa vaaratilanteissa 42 l §
  • valvottu liikkuminen 42 m § ja
  • poistumisen estäminen 42 n §.

Näitä laissa mainittujakin rajoitustoimenpiteitä voi käyttää vain kehitysvammalain 42 d pykälässä erikseen mainittujen yleisten edellytysten ja yksittäisiä rajoitustoimenpiteitä koskevien erityisten edellytysten (42 f – 42 n pykälät) täyttyessä.

Rajoittaa voi vain sellaisissa asumispalveluissa, joissa on ympärivuorokautinen valvonta. Sen lisäksi joitakin rajoitustoimenpiteitä voi käyttää myös päivä- ja työtoiminnassa. Esimerkiksi perhehoidossa tai kotipalveluissa ei saa käyttää rajoitustoimenpiteitä lainkaan.

Rajoitustoimenpiteitä käyttävällä toimintayksiköllä on aina oltava käytettävissään riittävä lääketieteen, psykologian ja sosiaalityön asiantuntemus.

Muita rajoitustoimenpiteitä ei saa käyttää erityishuollossa, vaan henkilön kanssa on toimittava yhteistyössä!

Esimerkkejä kielletystä rajoittamisesta

  • Erityishuollossa ei saa käyttää yhteydenpidon rajoittamista. Siksi esimerkiksi kännyköiden ja tietokoneiden käyttöä ei saa rajoittaa.

Kiellettyä on myös sellaisen käyttäytymisen rajoittaminen, jonka esimerkiksi läheiset tai ryhmäkodin henkilökunta kokee epätoivottavaksi tai henkilön itsensä kannalta haitalliseksi. Esimerkkejä tällaisesta käyttäytymisestä:

  • Tarpeeton ostos, vaikka tiedetään, että tavara jää käyttämättä.
  • Illalla myöhään valvominen.
  • Pakottaminen liikkumaan.
  • Vaatekaapin ja WC:n kaapin lukitseminen, ettei henkilö hävitä tavaroitaan.
  • ”Velvollisuus” osallistua jo suunniteltuun toimintaan.
  • Rahankäytön rajoittaminen (Huom! edunvalvonnan tarve)
  • Laihduttaminen pakolla

Kuitenkin on otettava huomioon kehitysvammalain säännökset, joiden mukaan henkilökunnalla on velvollisuus

  • turvata asiakkaan tarvitsema hoito ja muu huolenpito (1 §:n 2 mom.) sekä
  • edistää asiakkaan hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta (42 §).

Säännökset tarkoittavat käytännössä sitä, että henkilöä on tuettava ja ohjattava niin, ettei hän aiheuta itselleen vahinkoa. Asiakkaan kanssa keskustellen selvitetään, miksi tietyt, muiden näkökulmasta haitalliset asiat ovat asiakkaalle tärkeitä ja merkityksellisiä. Näin voidaan tuoda esiin erilaisia näkökulmia ja löytää ratkaisuja ongelmallisiksi koettuihin tilanteisiin.

Työntekijällä on myös velvollisuus turvata perustuslain 19.1 pykälän mukainen oikeus sosiaaliturvaan:

  • Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.

Siksi arjessa joudutaan tasapainoilemaan eri perusoikeuksien välillä. Esimerkiksi itsemääräämisoikeus ja oikeus välttämättömään hoitoon ja huolenpitoon joutuvat joskus vastakkain. Kaikissa tilanteissa tulee rajoittaa itsemääräämisoikeutta ja muita perusoikeuksia niin vähän kuin mahdollista.

Lähde ja lisätietoa

Lainsäädäntö

Suomen Perustuslaki 11.6.1999/731

Kehitysvammalaki 23.6.1997/519