Mitä henkilökohtainen apu on?

Avun tarve voi johtua yhtä hyvin siitä, että henkilö ei kehitysvammansa vuoksi osaa tai ymmärrä tehdä asioita tai siitä, että fyysinen tai aistivamma on tekemisen esteenä. Henkilökohtaisella avulla tulee vastata juuri siihen avuntarpeeseen, joka henkilöllä on.

Henkilökohtaista apua voi saada vammaispalvelulain mukaisesti päivittäisiin toimiin, työssä käymiseen, opiskeluun tai vapaa-aikaan. Vaikka käytännössä henkilökohtaista apua on myönnetty kehitysvammaisille henkilöille pääasiassa vapaa-ajan toimintoihin, estettä asumisen järjestämiseen henkilökohtaisen avun avulla ei ole. Tärkeintä on järjestää henkilökohtainen apu kullekin henkilölle parhaiten soveltuvalla järjestämistavalla. Henkilökohtainen avustaja voi työhönvalmennuksen rinnalla auttaa kehitysvammaisia henkilöitä myös työelämässä.

Muut palvelut eivät estä henkilökohtaisen avun saamista. Esimerkiksi ryhmäkodissa asuva voi saada kotona tarvittavan päivittäisen avun asumispalveluna, mutta kotona harrastamiseen tai kodin ulkopuolella asioimiseen tarvitsemansa avun henkilökohtaiselta avustajalta. Omaishoidon tukikaan ei ole esteenä henkilökohtaisen avun saamiselle. Omaishoitaja vastaa arjen hoidosta ja huolenpidosta, mutta hänen vastuullaan ei ole esimerkiksi avustaminen vapaa-ajan toiminnoissa.

Hyvinvointialueen sosiaalityöntekijä ratkaisee, täyttääkö henkilö laissa asetetut henkilökohtaisen avun myöntämiskriteerit, ja kuinka paljon apua henkilö voi saada. Päätös edellyttää erittäin tarkasti yhdessä vammaisen henkilön kanssa tehtyä palvelutarpeen arviointia ja palvelusuunnittelua. Palvelusuunnitelmaan kirjattuja asioita ei saa ilman perusteltua syytä ohittaa päätöksenteossa.

Henkilökohtainen apu on maksuton palvelu. Lain mukaan hyvinvointialueen on korvattava kohtuulliset henkilökohtaisen avustajan käytöstä aiheutuvat kustannukset.

Henkilökohtaisen avun tarkoitus

Henkilö saa itse päättää, mitä avustajan kanssa haluaa tehdä, ja kuinka toimitaan. Järjestämistavasta riippuen vammainen henkilö saa joko täysin itse valita avustajansa tai sitten hän saa esittää toiveen siitä, kuka toimii avustajana, ja toivetta tulee noudattaa niin pitkälle kuin mahdollista. Henkilökohtaisen avun tarkoituksena on auttaa henkilöä toteuttamaan omia valintojaan. Tämä tarkoitus tulee ottaa huomioon sekä päätöksenteossa että avustajan työssä.

Henkilökohtainen apu tukee itsemääräämisoikeutta ja osallisuutta, koska vammainen henkilö pääsee avustajansa kanssa tekemään niitä haluamiaan asioita, joita hän ei muuten voisi tehdä. Henkilökohtainen apu toteuttaa palveluna parhaalla mahdollisella tavalla vammaisen henkilön perus- ja ihmisoikeuksia käytännössä. Siksi se on tärkeä palvelu, jonka järjestämiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Oman tahdon tulkitsemiseen voi saada apua

Läheiset voivat auttaa vammaisen henkilön tahdon tulkitsemisessa silloin, jos henkilö ei itse pysty ilmaisemaan omaa tahtoaan ymmärrettävästi palvelusta päättävälle sosiaalityötekijälle tai avustajalleen.

Tuettu päätöksenteko voi auttaa arjessa sellaistakin henkilöä muodostamaan ja ilmaisemaan tahtoaan, jonka on vaikea ymmärtää tai muistaa asioita. Henkilökohtainen avustaja ei yleensä saa tehdä päätöksiä avustettavan puolesta, mutta on tärkeää, että hän tukee avustettavan omaa päätöksentekoa silloin, kun se on tarpeen, ja kun siitä on sovittu.

Joillekin henkilöille on tärkeintä päättää kaikista yksityiskohdista itse, mutta on myös muistettava, että kaikille henkilöille yksityiskohdat eivät ole merkityksellisiä, vaan päämäärä on tärkein. Silloin avustettavaa ei ole tarpeen kiusata turhilla yksityiskohdilla esimerkiksi selvittämällä tämän kantoja siitä, kuinka johonkin aktiviteettiin kuten konserttiin mennään, tai koska se päättyy.

Miksi henkilökohtaista apua kannattaa myöntää?

Henkilökohtainen apu toteuttaa parhaalla mahdollisella tavalla henkilön itsemääräämisoikeutta ja osallisuutta. Henkilö saa itse valita, mitä avustajan kanssa tekee. Työnantajamallilla järjestetyssä henkilökohtaisessa avussa henkilö saa lisäksi valita itse avustajan ja lain puitteissa sen, koska avustajatuntejaan käyttää. Palvelumallillakin järjestetyssä henkilökohtaisessa avussa palveluntuottajan tulee ottaa huomioon henkilön omat toiveet siitä, kuka häntä avustaa, ja milloin apua voi saada.

Monet käytännön kokemukset osoittavat, että silloin, kun henkilö saa juuri tarvitsemansa yksilöllisen avun, avun tarve vähenee vähitellen. Tämä koskee erityisesti kehitysvammaisia henkilöitä, jotka voivat oppia paljon asioita, kun he saavat riittävästi tukea.

Irlannissa tehdyssä tutkimuksessa tarkasteltiin viiden vuoden ajan 12 kehitysvammaisen henkilön tukituntien tarvetta vuodesta 2008 vuoteen 2013. Avun tarpeen määrä väheni kaikilla 15-73 prosenttia viiden vuoden aikana. Keskimäärin avun tarpeen määrä väheni 44 prosentilla. Kaikilla tutkimukseen osallistuneilla oli henkilökohtainen budjetti, ja suurin osa avusta järjestettiin henkilökohtaisena apuna.

Lähde: Animaten tutkimus Inclusion Irlannin toiminnasta
(Muistiinpanot luennolta 12.10.2016)