Lainsäädäntö ja henkilökohtainen apu

Henkilökohtaista apua koskevat yksityiskohtaiset säännökset löytyvät vammaispalvelulaista. Sen lisäksi tulee ottaa huomioon perustuslain, YK:n vammaissopimuksen, sosiaalihuoltolain ja sosiaalihuollon asiakaslain säännökset.

Vammaispalvelulaki

Oikeus saada henkilökohtaista apua perustuu vammaispalvelulakiin. Henkilökohtainen apu on yksi vammaispalvelulaissa säännellyistä subjektiivisista oikeuksista eli sen saaminen ei ole riippuvainen kunnan määrärahoista.

Jokaisella vammaisella henkilöillä on diagnoosista riippumatta oikeus saada henkilökohtaista apua, jos hän täyttää laissa mainitut palvelun myöntämisedellytykset. Kunnan velvollisuus järjestää henkilökohtaista apua perustuu vammaispalvelulain 8 pykälään.

Henkilökohtaisen avun sisällöstä, myöntämisedellytyksistä ja määrästä säännellään vammaispalvelulain 8 c pykälässä ja järjestämistavoista 8 d pykälässä.

Yksittäisten tiettyä palvelua koskevien pykälien lisäksi on tärkeää tuntea lain tarkoitusta koskevat säännökset. Lain tarkoitus on aina otettava huomioon silloin, kun tekee palveluita koskevia päätöksiä. Vammaispalvelulain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä.

Vammaispalvelulain 3 pykälä asettaa kunnalle yleisen velvollisuuden järjestää vammaispalvelut sekä sisällöltään että laajuudeltaan kunnassa esiintyvän tarpeen mukaisesti. Sen lisäksi yksittäisen vammaisen henkilön palvelut tulee järjestää siten, että vammaisen henkilön yksilöllinen avun tarve otetaan huomioon.

HE 166/2008: ”On tärkeää, että palveluja järjestettäessä kunnioitetaan vammaisen henkilön itsemääräämisoikeutta sekä kiinnitetään erityistä huomiota hänen vammastaan tai sairaudestaan aiheutuvaan avuntarpeeseen ja hänen yksilölliseen elämäntilanteeseensa. Tämä tarkoittaa erityisesti sosiaalihuollon asiakaslain 8 §:ssä olevien asiakkaan itsemääräämisoikeutta ja osallistumista koskevien säännösten huomioon ottamista.”

Hallituksen esitys

Hallituksen esitys antaa tulkintaohjeita lain soveltajalle. Sen lisäksi hallituksen esitys kertoo lain valmistelun taustoja ja lain tavoitteita. Hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on avattu jokaisen pykälän sisältöä ja kerrottu, kuinka pykälää tulee soveltaa.

Voit lukea vammaispalvelulain henkilökohtaista apua koskevan hallituksen esityksen täältä: HE 166/2008.

YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus

YK:n vammaissopimuksen keskeisenä tavoitteena on edistää vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeutta ja osallisuutta. Tavoite ilmenee erityisesti sopimuksen yleisistä periaatteista, jotka on kirjattu sopimuksen 3 artiklaan. Henkilökohtainen apu on mainittu erikseen sopimuksen 19 artiklassa tärkeänä itsenäistä elämää ja osallisuutta yhteisössä edistävänä palveluna. Siksi on huolehdittava siitä, että henkilökohtaista apua on riittävästi ja yhdenvertaisesti vammaisten henkilöiden saatavissa.

Perustuslaki

Perustuslain 19 pykälä velvoittaa järjestämään jokaiselle suomalaiselle välttämättömän huolenpidon. Välttämätön huolenpito käsittää Suomen kaltaisessa valtiossa myös osallisuutta ja itsemääräämisoikeutta edistävät palvelut. Tämä on yleisesti meillä hyväksytty näkemys. Vammaispalvelulain mukaisilla palveluilla toteutetaan käytännössä perustuslain ja ihmisoikeussopimusten edellyttämiä oikeuksia. Viranomaisilla on perustuslain 22 pykälän mukaan velvollisuus turvata perusoikeuksien toteutuminen.

Sosiaalihuollon asiakaslaki

Asiakaslain tarkoituksena on edistää asiakaslähtöisyyttä sekä asiakkaan oikeutta hyvää palveluluun ja kohteluun. Asiakaslähtöisyys ja palvelun laatu muodostuvat monista eri asioista.

Asiakkaalle on ensinnäkin annettava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen. Asiakkaan toivomukset, mielipide ja yksilölliset tarpeet tulee aina ottaa huomioon henkilökohtaista apua ja muita palveluita järjestettäessä.

Toiseksi asiakkaan edun on aina oltava ensimmäisellä sijalla silloin, kun suunnitellaan ja toteutetaan palveluita. Asiakkaan edun käsitettä on avattu tarkemmin sosiaalihuoltolaissa. Asiakkaan etua arvioitaessa tulee ottaa huomioon myös se, mikä palvelu tai järjestämistapa on henkilölle itselleen taloudellisesti edullisin.

Sosiaalihuoltolaki

Asiakkaan etu (4 §)

Asiakkaan etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimintatavat ja ratkaisut parhaiten turvaavat:

1) asiakkaan ja hänen läheistensä hyvinvoinnin

2) asiakkaan itsenäisen suoriutumisen ja omatoimisuuden vahvistumisen sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet

3) tarpeisiin nähden oikea-aikaisen, oikeanlaisen ja riittävän tuen

4) mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan

5) kielellisen, kulttuurisen sekä uskonnollisen taustan huomioimisen

6) toivomuksia, taipumuksia ja muita valmiuksia vastaavan koulutuksen, väylän työelämään sekä osallisuutta edistävän toiminnan sekä

7) asiakassuhteen luottamuksellisuuden ja yhteistoiminnan asiakkaan kanssa.

Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden edun toteutumiseen.

 Lapsen etu (5 §)

Kaikissa sosiaalihuollon toimissa, jotka koskevat lasta, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lasten kohdalla on 4 §:ssä mainittujen asioiden lisäksi kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut parhaiten turvaavat:

1) tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin;

2) mahdollisuuden saada ymmärtämystä sekä iän ja kehitystason mukaisen huolenpidon;

3) turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden;

4) itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen.

Kolmanneksi asiakkaan itsemääräämisoikeutta tulee aina kunnioittaa. Läheiset voivat auttaa vammaisen henkilön tahdon selvittämisessä, jos hän ei ilman tukea pysty muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan.

Henkilön toivomusten ja mielipiteen selvittäminen ja huomioon ottaminen liittyvät sekä palvelun laatuun että itsemääräämisoikeuden toteutumiseen.

HE 188/2008:

 ”Asiakaslain soveltaminen vammaispalveluissa merkitsee muun muassa, että vammaiselle henkilölle on annettava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa siihen, millaisia palveluita ja tukitoimia hänelle järjestetään ja millä tavoin ne toteutetaan siten, että ne parhaiten edistävät hänen itsemääräämisoikeutensa toteutumista ja lisäävät hänen mahdollisuuksiaan toimia ja osallistua yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä.”

”Erityisesti, kun on kyse sellaisista palveluista tai tukitoimista, joilla on vaikutusta vammaisen henkilön henkilökohtaisen vapauden, yksityisyyden suojan ja itsemääräämisoikeuden toteutumiseen, on ensisijaisesti otettava huomioon vammaisen henkilön oma käsitys hänen avun- tai palveluntarpeestaan ja palveluiden järjestämistavasta.

”Edellä tarkoitettuja tilanteita liittyy muun muassa henkilökohtaisen avun ja asumiseen liittyvien palveluiden järjestämiseen.”

Lainsäädäntö

YK:n vammaissopimus, SopS 27/2016

Suomen Perustuslaki 19.6.1999/731

Vammaispalvelulaki 3.4.1987/380

Sosiaalihuoltolaki 30.12.2014/1301

Sosiaalihuollon asiakaslaki 22.9.2000/812