Oikeus asumispalveluihin

Kehitysvammaisella henkilöllä on vahva oikeus saada yksilöllisen tarpeensa mukaiset asumiseen liittyvät palvelut.

Lainvalintaa ohjaavat säännökset

Vammaisen henkilön oikeudesta asumispalveluihin on säädetty useassa eri sisältölaissa. Niissä palveluista käytetään eri nimityksiä:

Sosiaalihuoltolain perusteella voidaan järjestää tuettua asumista, yhteisöllistä asumista ja tehostettua palveluasumista.
Vammaispalvelulain mukaista asumispalvelua kutsutaan palveluasumiseksi ja
kehitysvammalaissa puhutaan asumisen järjestämisestä.

Säännökset voivat tuntua sekavilta ja oikean lain valinta vaikealta. Varsinaisten sisältölakien lisäksi tulee vielä ottaa huomioon perustuslain ja sosiaalihuollon asiakaslain säännökset sekä YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus, erityisesti sen elämistä itsenäisesti ja osallisuutta yhteisössä koskeva 19 artikla sekä sen soveltamisesta laadittu YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien komitean yleiskommentti nro 5.

Vaikka sosiaalihuoltolain asumista koskevia säännöksiä sovelletaan käytännössä hyvin harvoin kehitysvammaisten henkilöiden asumiseen, sosiaalihuoltolaissa on muita erittäin tärkeitä säännöksiä, joita tulee soveltaa vammaisia henkilöitä koskevien erityislakien kanssa. Lisäksi on tärkeää huomioida, että jos hyvinvointialue ei itse tuota kaikkia vammaisten henkilöiden asumispalveluita, sen ei kuitenkaan yleensä tulisi kilpailuttaa niitä ainakaan avoimella menettelyllä, vaan soveltaa jotain näiden yksilöllisiin tarpeisiin perustuvien palveluiden hankkimiseen paremmin sopivaa menettelytapaa (ks. tarkemmin esimerkiksi tästä lakimies vastaa -tekstistä).

Seuraavat säännökset helpottavat valitsemaan lain, jota kulloinkin tulee soveltaa:

Sosiaalihuollon asiakaslaki

Sosiaalihuollon asiakaslaki edellyttää aina asiakkaan edun mukaisia ratkaisuja oli sitten kyse lainvalinnasta, palvelun järjestämistavasta tai palvelun sisällöstä.

Sosiaalihuoltolaki

Sosiaalihuoltolaki on yleislakina ensisijainen laki, mutta silloin, kun samasta asiasta on säädetty useassa eri laissa, on sovellettava niitä säännöksiä, jotka parhaiten toteuttavat asiakkaan etua. Sosiaalihuoltolain 4 pykälässä on avattu asiakkaan edun käsitettä. Asiakkaan etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimintatavat ja ratkaisut parhaiten turvaavat:

1) asiakkaan ja hänen läheistensä hyvinvoinnin

2) asiakkaan itsenäisen suoriutumisen ja omatoimisuuden vahvistumisen sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet

3) tarpeisiin nähden oikea-aikaisen, oikeanlaisen ja riittävän tuen

4) mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan

5) kielellisen, kulttuurisen sekä uskonnollisen taustan huomioimisen

6) toivomuksia, taipumuksia ja muita valmiuksia vastaavan koulutuksen, väylän työelämään sekä osallisuutta edistävän toiminnan sekä

7) asiakassuhteen luottamuksellisuuden ja yhteistoiminnan asiakkaan kanssa.

Näiden lisäksi lasten asioissa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut parhaiten turvaavat lapsen

1) tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin;

2) mahdollisuuden saada ymmärtämystä sekä iän ja kehitystason mukaisen huolenpidon;

3) turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden;

4) itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen

Sen lisäksi on vielä kiinnitettävä erityistä huomiota erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden edun toteutumiseen.

Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisissä palveluissa tai kun asiakas muutoin tarvitsee sekä sosiaali- että terveydenhuollon palveluja on sovellettava niitä sosiaali- ja terveydenhuollon säännöksiä, jotka asiakkaan edun mukaisesti parhaiten turvaavat tuen tarpeita vastaavat palvelut ja lääketieteellisen tarpeen mukaisen hoidon.

Vammaispalvelulaki

Aina silloin, kun vammainen henkilö ei saa riittäviä ja hänelle sopivia palveluja tai tukitoimia muun lain kuten esimerkiksi sosiaalihuoltolain perusteella, palvelut tulee järjestää vammaispalvelulain mukaisina palveluina. Vaikeavammaisella henkilöllä on subjektiivinen oikeus palveluasumiseen vammaispalvelulain perusteella.

Kehitysvammalaki

Kehitysvammainen henkilö voi saada asumispalveluja joko vammaispalvelulain tai kehitysvammalain perusteella, mutta vammaispalvelulaki on aina ensisijainen laki suhteessa kehitysvammalakiin. Silloin, jos vammaispalvelulain mukaiset palvelut ovat riittäviä ja sopivia sekä muutenkin henkilön edun mukaisia, palvelut järjestetään vammaispalvelulain mukaan. Jos tämä ei toteudu, sovelletaan kehitysvammalakia.

Käytännössä sosiaalihuoltolain asumista koskevia säännöksiä sovelletaan vain silloin, kun vammaispalvelulain tai kehitysvammalain mukaiset palvelun saamisen edellytykset eivät täyty. Asiakkaan kannalta erityislait ovat edullisempia, koska niiden perusteella järjestettävät palvelut ovat maksuttomia. Myös se tulee ottaa huomioon asiakkaan etua arvioitaessa.

Kehitysvammalakia sovelletaan silloin, kun henkilö ei täytä vammaispalvelulain mukaisen palveluasumisen saamisen edellytyksiä. Kehitysvammalain mukaiset palvelut eivät edellytä vaikeavammaisuutta. Siksi palvelut tulee järjestää kehitysvammalain perusteella aina, kun henkilö ei saa sopivia, riittäviä ja etunsa mukaisia palveluja muun lain nojalla. Oikeus yksilöllisen avun ja tuen saamiseen on siksi verrattavissa subjektiiviseen oikeuteen.

Palveluasumisen sisältö ja myöntämisedellytykset

Palveluasuminen on yksi vammaispalvelulaissa säännellyistä subjektiivisista oikeuksista, eli sen saaminen ei ole riippuvainen hyvinvointialueen määrärahoista. Jokaisella vammaisella henkilöillä on diagnoosista riippumatta oikeus palveluasumiseen, jos hän täyttää laissa mainitut palvelun myöntämisedellytykset.

Hyvinvointialueen velvollisuus järjestää palveluasuminen perustuu vammaispalvelulain 8 pykälään. Sen mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle palveluasuminen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Hyvinvointialueella ei kuitenkaan ole erityistä velvollisuutta palveluasumisen järjestämiseen, jos vaikeavammaisen henkilön riittävää huolenpitoa ei voida turvata avohuollon toimenpitein.

Yksittäisten tiettyä palvelua koskevien pykälien lisäksi on tärkeää tuntea lain tarkoitusta koskevat säännökset. Lain tarkoitus on aina otettava huomioon silloin, kun tehdään palveluita koskevia päätöksiä. Vammaispalvelulain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä.

Vammaispalvelulain 3 pykälä asettaa hyvinvointialueelle yleisen velvollisuuden järjestää vammaispalvelut sekä sisällöltään että laajuudeltaan alueella esiintyvän tarpeen mukaisesti. Sen lisäksi yksittäisen vammaisen henkilön palvelut tulee järjestää siten, että vammaisen henkilön yksilöllinen avun tarve otetaan huomioon. Lain perusteluissa todetaan seuraavasti:

HE 166/2008: ”On tärkeää, että palveluja järjestettäessä kunnioitetaan vammaisen henkilön itsemääräämisoikeutta sekä kiinnitetään erityistä huomiota hänen vammastaan tai sairaudestaan aiheutuvaan avuntarpeeseen ja hänen yksilölliseen elämäntilanteeseensa. Tämä tarkoittaa erityisesti sosiaalihuollon asiakaslain 8 §:ssä olevien asiakkaan itsemääräämisoikeutta ja osallistumista koskevien säännösten huomioon ottamista.”

Palveluasumisen sisältöä ja myöntämisedellytyksiä on tarkennettu vammaispalveluasetuksessa. Palveluasuminen käsittää sekä asunnon että asumiseen liittyvät sellaiset palvelut, jotka ovat välttämättömiä asukkaan jokapäiväiselle suoriutumiselle. Näitä palveluita voivat olla esimerkiksi avustaminen:

liikkumisessa
pukeutumisessa
henkilökohtaisessa hygieniassa
ruokataloudessa
asunnon siivoamisessa

sekä palvelut

terveyden
kuntoutuksen ja
viihtyvyyden edistämiseksi.

Palveluasumista järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka vammansa tai sairautensa vuoksi tarvitsee toisen henkilön apua päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa jatkuvaluonteisesti, vuorokauden eri aikoina tai muutoin erityisen runsaasti.

Hyvin toteutettu, yhteistyössä vammaisen henkilön kanssa tehty palvelutarpeen arviointi ja palvelusuunnittelu takaavat sen, että vammainen henkilö saa tarvitsemansa yksilöllisen avun ja tuen.

Erityishuoltona järjestettävä asuminen

Erityishuoltona järjestettävä asuminen perustuu kehitysvammalain 2 pykälän 4 kohtaan. Palvelun sisältöä ei ole laissa kuvattu. Erityishuolto-ohjelmassa tulee yhdessä henkilön itsensä kanssa miettiä, kuinka asuminen tulee järjestää. Tärkeintä on ottaa huomioon henkilön omat toiveet, yksilölliset tarpeet, elämäntilanne sekä etu.

Kehitysvammalain mukaisia erityishuollon palveluja järjestetään henkilölle, jonka kehitys tai henkinen toiminta on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden tai vamman vuoksi ja joka ei voi muun lain nojalla saada tarvitsemiaan palveluja.

Kehitysvammalain perusteella voidaan järjestää yhtä hyvin palveluita henkilön omaan joko vuokra- tai omistusasuntoon tai sitten ryhmämuotoiseen asumiseen. Asumispalvelua voidaan täydentää henkilökohtaisella avulla tai asuminen voidaan järjestää kokonaan henkilökohtaisen avun avulla, mikä on vielä käytännössä aika harvinaista.