Asumisen maksut

Kehitysvammaisen asiakkaan vamman vuoksi tarvitsemat asumispalvelut ovat ylläpitoa lukuun ottamatta asiakkaalle maksuttomia.

Asumisesta saa periä vain ylläpitomaksua

Sekä vammaispalvelulain että kehitysvammalain perusteella järjestettävät asumisen tukipalvelut, joita henkilö tarvitsee selviytyäkseen jokapäiväisestä elämästä, ovat asiakkaalle maksuttomia.

Tällaisia palveluita ovat muun muassa asioinnissa, ruuanlaitossa, syömisessä, siivouksessa, pukeutumisessa, henkilökohtaisessa hygieniassa ja liikkumisessa avustaminen.

Maksuttomuus perustuu sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 4 §:ään.

Asiakkaalta voi asiakasmaksulain mukaan periä kehitysvammaisten erityishuollon palveluiden osalta maksun vain ylläpidosta. Vammaispalvelulain mukaisen palveluasumisen osalta asiakasmaksulaissa säädetään maksuttomiksi palveluasumiseen liittyvät erityispalvelut, mikä johtaa käytännössä samaan lopputulokseen: maksullista on vain ylläpito. Ylläpitoa ovat kaikki tavanomaiset henkilölle vammaisuudesta riippumatta aiheutuvat menot kuten vuokra, ruoka, pesuaineet, vesi ja sähkö. Kun asiakkaalla on vuokrasopimus omaan palveluasuntoonsa, häneltä peritään normaalisti erikseen vuokra sekä maksu muusta ylläpidosta. Vuokran maksamista varten asiakas voi hakea asumiseensa Kelalta yleistä asumistukea tai eläkkeensaajan asumistukea.

Maksullista ylläpitoa eivät ole esimerkiksi henkilön asumiseensa tarvitsemasta avusta ja tuesta aiheutuvat henkilöstömenot, turva-, siivous- eikä saattajapalvelu. Ylläpitoa eivät ole myöskään kiinteistön hoidosta aiheutuvat kulut kuten esimerkiksi piha-alueiden kunnossapito.

Korkein hallinto-oikeus (KHO) on ratkaisuillaan KHO:2014:186 ja KHO:2015:85 linjannut, että kehitysvammaisten erityishuollon palveluista perittäviin ateriamaksuihin saa ruoan raaka-ainekustannusten lisäksi sisällyttää myös todellisia ja kohtuullisia ruoan valmistus-, säilytys- ja kuljetuskustannuksia silloin, kun asiakasta ei osana erityishuollon palvelua avusteta omien aterioidensa valmistamisessa.

Siitä, miten paljon käyttövaroja asumispalveluiden asiakkaalle tulee kuukausittain jäädä omaan käyttöönsä, ei ole avohuollon palveluiden osalta tällä hetkellä säädetty missään. Asiakasmaksulaissa on säädetty laitoshoidon minimikäyttövaraksi 107 euroa kuukaudessa, mutta avohuollon asumispalveluiden asiakkaille tulee toimeentulon mahdollistamiseksi käytännössä jäädä huomattavasti enemmän käyttövaroja jo sen vuoksi, että laitoshoitoon sisältyy asioita, jotka avohuollon palveluiden asiakkaat maksavat itse, kuten lääkkeet. Joissain kunnissa ja kuntayhtymissä on määritelty minimikäyttövarat myös avohuollon palveluiden osalta.

Jos vammaiselta asukkaalta peritään asumisesta lainvastaisesti palvelumaksuja, niiden poistamista voi hakea sosiaalitoimelta kirjallisella hakemuksella.

Asiakasmaksun perimättä jättäminen tai alentaminen

Sosiaalihuollon palveluista määrätty maksu, kuten asumisesta perittävä ylläpitomaksu, on asiakasmaksulain 11 §:n mukaan jätettävä perimättä tai sitä on alennettava siltä osin kuin maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai henkilön lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista. Asiakasmaksujen alentaminen tai perimättä jättäminen on ensisijaista suhteessa väliaikaiseksi ja viimesijaiseksi tukimuodoksi tarkoitettuun toimeentulotukeen.

Lisätietoa

Lisätietoa asiakasmaksuista löytyy Tukea toimeentuloon -sivuilta.

Lainsäädäntöä

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulaki 3.8.1992/734