Kohti yksilöllistä asumista

Kehitysvammaisen ihmisen on saatava valita itse asuinpaikkansa ja -kumppaninsa. Hänen on myös voitava asua siellä, missä muutkin ihmiset asuvat. Hänellä pitää olla mahdollisuus olla osa omaa lähiympäristöään ja käyttää samoja palveluita kuin kaikkien muidenkin.

Tarvitsemme enemmän joustavia asumisen ratkaisuja, joissa henkilö tarpeineen ja toiveineen on keskiössä. Tämä vaatii kulttuurinmuutosta sekä ammattilaisilta että kehitysvammaisten ihmisten läheisiltä. Erityisesti nuorten itsenäistymistä on tuettava vahvasti ja rohkaistava heitä kokeilemaan siipiään oman elämänsä keskushahmona.

Kehitysvammaisen ihmisen itsemääräämisen toteutumista on tuettava jokapäiväisessä elämässä. Häntä on kuultava ja varmistettava, että hän saa asumisen valintoihin ja päätöksentekoon riittävän yksilöllisen tuen. Työntekijöiden ja kehitysvammaisen ihmisen läheisten ei tule puuttua tarpeettomasti henkilön valintoihin.

Pelkät asunnot eivät riitä. Palveluiden ja muiden tukitoimien on vastattava henkilön yksilöllisiin tarpeisiin ja niiden on tuettava itsenäistä elämää ja asumista sekä mahdollisuutta erilaisiin sosiaalisiin suhteisiin. Myös esimerkiksi asiakasmaksupolitiikkaa ja sosiaaliturvaa on kehitettävä siten, että ne turvaavat mahdollisuudet yhdenvertaiseen asumiseen ja elämään sekä tarpeenmukaisten palvelujen käyttöön.

Vammaisten lasten sijoitukset kehitysvammalaitoksiin tulee Kehitysvammaisten ihmisten asumisen ohjelman (Kehas) sekä valtioneuvoston periaatepäätösten mukaisesti lopettaa. On selvitettävä yksilöllisesti kaikkien vielä pitkäaikaisesti laitoksessa asuvien vammaisten lasten tilanteet sekä suunniteltava kullekin sopiva ja heidän tarpeittensa mukainen polku avohuollon palveluiden piiriin.