Asiakasmaksut ja niiden alentaminen

Toimeentulon edellytyksiä vaarantavia asiakasmaksuja ei saa periä.

Asiakasmaksuista säädetään asiakasmaksulainsäädännössä

Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista perittävistä asiakasmaksuista säädetään laissa ja asetuksessa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista. Kunta tai kuntayhtymä voi päättää periä lain sallimia asiakasmaksuja pienempiä maksuja tai antaa maksutta palveluita, joista asiakasmaksulainsäädännön perusteella saisi periä maksun. Palveluista perittävät maksut eivät saa ylittää palveluiden tuotantokustannuksia.

Vammaispalveluiden asiakasmaksut

Monet vammais- ja kehitysvammapalvelut ovat palveluiden asiakkaille asiakasmaksulain mukaisesti maksuttomia, ja ne maksut, joita joistain näistä palveluista saadaan asiakkailta periä (esimerkiksi asumisesta perittävä ylläpitomaksu), ovat riippumattomia asiakkaan tuloista tai varallisuudesta. Asiakkaan tulot tai varallisuus eivät näin ollen vaikuta hänen oikeuteensa saada kehitysvammalain tai vammaispalvelulain mukaisia palveluja, mikäli hän täyttää palvelujen lakisääteiset myöntämisedellytykset. Asiakkaan tulot tai varallisuus eivät mylskään vaikuta näistä palveluista perittäviin maksuihin.

Poikkeuksena tähän on pitkäaikaisen laitoshoidon maksu, jota saa asiakasmaksulain (7 b, 10 b ja c §:t) perusteella periä enintään 85 % asiakkaan nettotuloista. Laitoshoidon asiakkaalle täytyy kuitenkin aina jäädä vähintään asiakasmaksulaissa säädetty minimikäyttövara, eli 107 euroa käyttöönsä kuukaudessa. Asiakkaan tulot ja varallisuus voivat vaikuttaa myös asumistuen saamiseen ja määrään silloin, kun asiakas asuu palveluasunnossa omalla vuokrasopimuksellaan ja hakee vuokran maksua varten esimerkiksi eläkkeensaajan asumistukea.

Avohuollon asumispalveluista voidaan periä ylläpitomaksua

Avohuollon asumispalveluista ja perhehoidosta sekä muista kerrallaan yli vuorokauden kestävistä palveluista saa sen sijaan periä kehitysvammaiselta henkilöltä vain asiakasmaksulain 4 §:n 2 kohdan mukaista ylläpitomaksua. Avohuollon asumispalveluiden osalta asiakasmaksulaissa ei ole säädetty asiakkaan käyttöön kuukausittain jäävän käyttövaran vähimmäismäärää, mutta koska laitoshoitoon sisältyy palveluita ja muita asioita, joista avohuollon palveluiden piirissa oleva asiakas joutuu maksamaan itse, käyttövaran on avohuollossa joka tapauksessa oltava suurempi kuin laitoshoidon osalta säädetty 108 euroa.

Joissain kunnissa ja kuntayhtymissä on määritelty kuukausittainen minimikäyttövara myös avohuollon palveluille. Tämä on voitu tehdä esimerkiksi siten, että toimeentulotuen perusosasta vähennetään ruokamenot, jotka asiakkailta veloitetaan jo osana ylläpitomaksua. Toimeentulotuki on kuitenkin viimesijainen väliaikainen tukimuoto, jolla on tarkoitus auttaa henkilöä selviämään aivan välttämättömimmistä elämän kustannuksista.

Näin ollen voidaan katsoa, että pelkästään toimeentulotuen perusosan (ruokamenoilla vähennettynä) ei tulisi olla lähtökohtana sille, mitä esimerkiksi koko aikuiselämänsä asumispalveluiden piirissä elävälle kehitysvammaiselle henkilölle tulisi jatkuvasti kuukaudessa jäädä omaan käyttöönsä, sillä yhteiskunnan yhdenvertaisena jäsenenä eläminen edellyttää pääsääntöisesti toimeentulolta enemmän kuin että henkilöllä on riittävästi varoja aivan välttämättömiin perusmenoihinsa.

Korkein hallinto-oikeus on korostanut oikeuskäytännössään, etteivät vammaispalveluiden asiakasmaksut joka tapauksessa saa olla sellaisia, että ne tosiasiassa estäisivät asiakkaiden pääsyn heille vamman vuoksi tarpeen oleviin palveluihin.

Asiakasmaksujen perimättä jättäminen ja alentaminen

Jos asiakkaalle jää kuukaudessa käyttöönsä vähemmän varoja kuin mitä hän kohtuullisiin kuluihinsa ja menoihinsa tarvitsee, sosiaalihuollon asiakkaan kannattaa hakea asiakasmaksujen perimättä jättämistä tai alentamista. Asiakasmaksulain 11 §:n mukaan sosiaalihuollon palveluista määrätty maksu ja terveydenhuollon palveluista henkilön maksukyvyn mukaan määrätty maksu on jätettävä perimättä tai sitä on alennettava siltä osin kuin maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai henkilön lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista.

Asiakasmaksujen perimättä jättämistä tai alentamista haettaessa edellytetään nykyään ainakin joissain kunnissa ja kuntayhtymissä sitä, että toimeentulotuen myöntämisedellytykset täyttyisivät. Tällöin huomioidaan myös tietyn minimin ylittävä varallisuus, kuten pankkitalletukset, ja edellytetään tämän varallisuuden käyttämistä ennen kuin asiakasmaksuja voidaan jättää perimättä tai alentaa. Asiakasmaksulaissa ei säädetä kovin tarkasti sitä, milloin maksuja on jätettävä perimättä tai alennettava, joten kunnilla ja kuntayhtymillä on tältä osin harkintavaltaa. Niiden tulee kuitenkin asiakkaan sosiaalihuoltoa koskevia päätöksiä tehdessään huomioida sosiaalihuoltolain ja sosiaalihuollon asiakaslain mukaisesti ensisijaisesti asiakkaan etu.

Asiakasmaksujen perimättä jättäminen tai alentaminen on ensisijaista suhteessa väliaikaiseksi ja viimesijaiseksi toimeentulon turvaksi tarkoitetun toimeentulotuen hakemiseen.

Lainsäädäntö

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulaki 3.8.1992/734

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuasetus 9.10.1992/912