Kysymyksiä kunta- ja aluevaaliehdokkaille

Olemme laatineet kysymyksiä kunta- ja aluevaaliehdokkaille, ja koonneet kysymyksiin liittyvää taustatietoa. Voit vapaasti käyttää materiaalia paikallisessa ja alueellisessa vaikuttamistyössä.

Kysymyksiä kuntavaaliehdokkaille

• Miten kunnassasi voidaan vaikuttaa perusopetuksen oppimisen ja koulunkäynnin tuen uudistuksen tehokkaaseen toimeenpanoon? 
• Miten voit vaikuttaa siihen, että jatkossakin kaikki oppilaiskohtaista tukea tarvitsevat lapset saavat sitä viivytyksettä? 
• Miten varmistetaan, että esi- tai perusopetuksen aloittavalla lapsella on jo esiopetuksen / koulun alkaessa tarvitsemansa tuki? 
• Miten voidaan edistää vammaisten oppilaiden yhdenvertaisuutta ja osallisuutta esi- ja perusopetuksessa? Miten tärkeänä tätä pidät? 
• Jos kunnassasi noudatetaan lainvastaista linjausta, jonka mukaan kenellekään ei myönnetä henkilökohtaista avustajaresurssia, miten toimit? 
• Miten vammaisten lasten yhdenvertaisuutta esi- ja perusopetuksessa voidaan edistää lyhyellä ja pitkällä aikavälillä? 
• Ajatteletko, että riittävän tuen järjestäminen mahdollisimman varhain on myös taloudellisesti kannattavaa?  

Tukiliiton näkökulmia vastauksiin: 

Kuntien tulee varata riittävät resurssit perusopetuksen tukea koskevan uudistuksen toimeenpanoon.

On varmistettava, että laissa painottuva ryhmäkohtaisten tukitoimien ensisijaisuus ei johda siihen, että oppilaskohtaista tukea tarvitsevat lapset jäävät vaille tukea tai että tarpeenmukainen tuki järjestyy vasta suurella viiveellä. Viiveillä tai katkoksilla tuen saamisessa voi olla merkittäviä ja pahimmillaan peruuttamattomia kielteisiä seurauksia vammaisten oppilaiden koulupoluilla.

Kunnassa tulee olla selkeät rakenteet päätöksenteolle ja monialaiselle yhteistyölle, jotta tuen tarpeita voidaan arvioida ja päätökset tehdä tarvittaessa jo ennen kuin lapsi aloittaa esi- tai perusopetuksessa.

Esi- ja perusopetuksen kehittämiseen tulee YK:n vammaissopimuksen velvoittamalla tavalla osallistaa vammaiset lapset perheineen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Esi- ja perusopetusta tulee kehittää kaikille sopivaksi. Tämä edistää yhdenvertaisuutta lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

Kategoriset linjaukset, joissa tietyt tukimuodot, kuten henkilökohtaiset avustajat, on rajattu pois tukivalikoimista, ovat lainvastaisia. Tällaisten linjausten ja käytäntöjen esiintymistä tulee selvittää ja ne tulee muuttaa.

Riittävän tuen järjestäminen kaikille oppilaille riittävän varhain on paitsi inhimillisesti myös taloudellisesti kannattavin tapa toimia.

YK:n vammaissopimuksen 24 artikla edellyttää kehittämään koulutusjärjestelmää ja tarjoamaan riittävää yksilöllistä tukea, jotta vammaiset henkilöt voivat kehittää persoonallisuuttaan, lahjakkuuttaan, luovuuttaan sekä muita kykyjään mahdollisimman pitkälle. YK:n vammaissopimuksen noudattaminen ei ole mielipidekysymys – se velvoittaa.

Kysymyksiä aluevaaliehdokkaille

Asumisen ratkaisut: oikeus omannäköiseen elämään itse valitulla paikkakunnalla

• Tiedätkö kuka määrittelee, miten ja missä sinun hyvinvointialueesi tukea tarvitsevat ihmiset voivat asua?
• Mitä asumispalveluiden hankkimisen tapoja vammaisten ihmisten palveluissa tulisi mielestäsi suosia?
• Millaisia asumisen vaihtoehtoja tulisi olla tarjolla erityistä tukea tarvitseville hyvinvointialueesi asukkaille?
• Miten erityistä tukea tarvitsevien lasten asuminen tulisi järjestää, jos he eivät syystä tai toisesta voi asua lapsuudenkodissaan?
• Mitä mieltä olet siitä, että monet hyvinvointialueet parhaillaan keskittävät vammaisten ihmisten asumista suuriin yksiköihin ja/tai vain alueen keskuskuntiin.

Tukiliiton näkökulmia vastauksiin: 

Jokaisen tukea tarvitsevan henkilön asumisen käytännön ratkaisuja tulee katsoa yksilöllisesti. Häntä itseään ja tarvittaessa hänen läheisiään tulee kuulla ja osallistaa päätöksenteossa. Päätösten tulee perustua yksilöllisiin tarpeisiin – ei siihen, mitä vaihtoehtoja hyvinvointialueella on tarjolla tai millä paikkakunnalla on ”vapaita paikkoja”. Tukea tarvitsevan henkilön ei tarvitse muuttaa vieraalle paikkakunnalle kauas läheisistä, jos hän itse ei sitä halua. Asumisen palveluja tulee olla monipuolisesti saatavilla eri puolilla hyvinvointialueita.

Valittavana tulee olla erilaisia asumisen vaihtoehtoja, esimerkiksi:  

• tuetusti yksin 
• kimpassa kaverin tai avo/aviopuolison kanssa kanssa 
• ryhmämuotoisesti (henkilökuntaa paikalla päiväaikaan) 
• ryhmämuotoisesti (henkilökuntaa paikalla ympäri vuorokauden) 

Jokaisella on oikeus asua lähellä omia läheisiään. Jo YK:n vammaissopimuksen mukaan jokaisella on oikeus itse määritellä, missä asuu ja kenen kanssa (itsemääräämisoikeus ja osallistuminen päätöksen tekoon). Useat hyvinvointialueet ovat palveluverkkoselvityksissään suunnitelleet isojen asumisyksiköiden rakentamista keskustaajamiin tai jopa niin, että vain yksi yksikkö palvelisi koko hyvinvointialuetta. Suuret yksiköt edustavat uuslaitostumista, jota kukaan meistä ei halua. 

Kehitysvammaiset ihmiset tarvitsevat asumisen palveluita koko elämänsä ajan. Elämänmittaisia palveluita ei tule kilpailuttaa. Kenenkään elämä ei ole myytävänä. Asumisen vaihtoehtoja voidaan mahdollistaa esimerkiksi palvelusetelin avulla. 

Jokaisella lapsella on oikeus asua läheistensä kanssa ja saada siihen tarvitsemansa tuki. Kenenkään lapsen asuinpaikka ei ole laitos, vaan asumiseen on tarjottava muita vaihtoehtoja. 

1.1.2025 voimaan tullut uusi vammaispalvelulaki huomioi erityisesti lasten kotona asumisen tukemisen. Perheille on tarjottava tukea kotona jaksamiseen, vaikka se vaatisi tukea ja palveluita 24/7. Perheiden tukeminen kotiin laitosasumisen sijaan viime kädessä säästää hyvinvointialueen kustannuksia. Tukipalveluita on, kunhan niitä käytetään ja myönnetään. 

 Asumisen palvelut: jokaiselle tulee turvata yksilöllisen tarpeen mukainen tuki ja palvelut

• Miten hyvinvointialueenne huomioi kotiin järjestettävien palvelujen ensisijaisuuden? Miten tilannetta voitaisiin parantaa?
• Millaisia palveluita heillä tulee olla käytettävissä? Miten taataan se, että henkilö tulee kuulluksi omia palveluita suunniteltaessa?
• Tukeeko hyvinvointialueenne vammaisten ihmisten oikeutta olla mukana päättämässä omista palveluistaan?
• Miten hyvinvointialue voi toteuttaa ja edistää vammaisten ihmisten oikeutta tuettuun päätöksentekoon esimerkiksi asumisen ratkaisuissa?
• Miten suhtaudut vammaisten ihmisten palveluihin kohdistuviin leikkauksiin?

 Tukiliiton näkökulmia vastauksiin: 

Tukea tarvitsevalla lapsella on oikeus asua omassa kodissaan, vanhempien ja sisarusten kanssa. Hän voi tarvita asumisen tukipalveluita vähän tai 24/7. Uuden vammaispalvelulain mukaan kotiin saatavat palvelut ovat aina ensisijaisia ja vasta vanhempien hakemuksesta lapsen asuminen voidaan järjestää kodin ulkopuolella. Hyvinvointialueelta ei saa tähän vanhempia kehottaa tai painostaa, vaan ratkaisun on oltava täysin vanhempien oma.

Myös aikuisella tukea tarvitsevalla kehitysvammaisella henkilöllä on oikeus valita, missä asuu ja kenen kanssa. Asumisen ratkaisua tehtäessä henkilöllä tulee olla mahdollisuus käyttää erillisenä palveluna toteutettavaa tuettua päätöksentekoa. Palvelun tarkoituksena on tukea vammaista henkilöä niin, että hän voi tehdä ja toteuttaa omaa elämäänsä koskevia päätöksiä.

Palvelut tulee järjestää yksilöllisen tarpeen mukaan. Ihmistä itseään tulee kuulla ja osallistaa omia palveluja suunniteltaessa. Vaihtoehtoisia palveluja asumiseen voivat olla esimerkiksi asumisen ohjaus erilaisissa kotitöissä (pyykinpesu, siivous, ruuanlaitto jne.), henkilökohtainen apu, kommunikaatio ohjaus, ruokapalvelut, hoidollisten toimenpiteiden apu tai tuki. Tukea tulee saada vähän tai ympäri vuorokauden, tarpeen mukaisesti.

Asuminen on kokonaisuus, jossa tulee huomioida myös tukea tarvitsevan henkilön vuorovaikutussuhteet ja niiden ylläpitäminen. Tähän tarvittavat palvelut täytyy suunnitella yhdessä henkilön itsensä kanssa. Asumisen yhteydessä on huolehdittava myös henkilön vapaa-ajanvieton ja harrastusten mahdollistamisesta, esimerkiksi liikkumisen tuen, henkilökohtaisen avun tai erityinen osallisuuden tuki -palveluilla.

Jokaisella on oikeus tulla kuulluksi, ilmaista itseään ja olla itse päättämässä. Tätä tukevia palveluita ovat esimerkiksi puhetulkkipalvelut, henkilökohtainen apu tai elämän merkittävissä asioissa tuettu päätöksenteko. 

Kehitysvammaisen elämässä tarvittavat asumisen palvelut ja muut välttämättömät palvelut eivät saa olla säästökohteita. Vammaispalvelulain mukaiset palvelut ovat (suurelta osin) subjektiivisia oikeuksia, joten ne tulee hyvinvointialueen joka tapauksessa järjestää.