Perusoikeudet

Perustuslaissa on säädetty perusoikeuksista kuten yhdenvertaisuudesta ja oikeudesta riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Kansallisessa lainsäädännössä vammaisen henkilön oikeudet perustuvat erityisesti perustuslain perusoikeussäännöksiin. Perusoikeudet on kirjattu Suomen perustuslain 2 lukuun.

Perustuslain 6 §:n mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä, eikä ketään saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan muun ohella terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Perustuslain 19.1 § turvaa oikeuden välttämättömään toimeentuloon sekä huolenpitoon ja 19.3 § velvoittaa julkista valtaa turvaamaan jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Riittävän palvelutason on katsottu tarkoittavan sellaista palvelutasoa, joka luo jokaiselle ihmiselle edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. Palveluita koskevat päätökset tulee tehdä tämä lähtökohta huomioon ottaen. Julkisen vallan on perustuslain 19.3 §:n mukaisesti myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu.

Perustuslain 22 § velvoittaa julkista valtaa turvaamaan perusoikeuksien käytännön toteutumisen. Tämä tarkoittaa myös yhdenvertaisuuden ja sosiaalisten perusoikeuksien aineellista toteutumista. Laeilla ja muilla alemman asteisilla säädöksillä yksilöidään tarkemmin, millaisia toimia yhteiskunnalta edellytetään: esimerkiksi millaisia palveluita asiakkailla on oikeus saada, jotta perusoikeudet toteutuvat.

Lainsäädäntö

Suomen perustuslaki 11.6.1999/731