Liikkumisen tuki

Vammaisella henkilöllä on oikeus saada liikkumiseensa tarvitsemaa tukea, jos hänellä on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa, eikä hän pysty itsenäisesti käyttämään julkista joukkoliikennettä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia.

Vammaisella henkilöllä on oikeus saada liikkumiseensa tarvitsemaa tukea. Liikkumisen tuki on pyritty järjestämään aiempaa joustavammin ja monipuolisemmin erilaisia vaihtoehtoja tarjoamalla.

Kuljetuspalveluna järjestettävästä liikkumisen tuesta hyvinvointialue voi periä asiakkaalta enintään julkisen liikenteen maksua vastaavan maksun tai muun siihen verrattavan kohtuullisen maksun.

Tuen saamisen edellytykset 

Vammaisella henkilöllä on oikeus saada tarvitsemansa kohtuullinen liikkumisen tuki, jos hänellä on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa eikä hän pysty itsenäisesti käyttämään julkista joukkoliikennettä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia. Keskeistä palvelua hakevan kannalta on tietää, että edellytyksenä ei ole pelkästään fyysinen toimintarajoite. Yhtä lailla liikkumisen tuen tarpeessa voi olla henkilö, jolla on kognitiivinen, psyykkinen, sosiaalinen tai aisteihin liittyvä toimintarajoite. Kognitiivisesta toimintarajoitteesta saattaa esimerkiksi aiheutua, että henkilö ei kykene hahmottamaan ympäristöään, ei löydä oikeaa pysäkkiä tai osaa kävellä asemalle, nousta oikeaan bussiin tai jäädä pois oikealla pysäkillä taikka kävellä pysäkiltä määränpäähän. Edellytyksenä on pitkäaikainen tai pysyvä toimintarajoite, josta aiheutuu kohtuuttoman suuria vaikeuksia käyttää julkista joukkoliikennettä itsenäisesti.

Kustannusten kohtuullisuusarviointi 

Vammaisella henkilöllä on oikeus kohtuulliseen liikkumisen tukeen hyvinvointialueen järjestämänä. Kohtuullisuusarviointiin vaikuttavat esimerkiksi vammaisen henkilön yksilöllinen liikkumisen tarve, matkan pituus ja tarkoitus, matkojen määrä ja se, missä paikkakunnan tai alueen asukkaat tavanomaisesti asioivat ja liikkuvat.

Mihin liikkumisen tukea järjestetään? 

Liikkumisen tukea on järjestettävä työ- ja opiskelumatkoihin (myös valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus) sekä työllistymistä tukevan toiminnan, työtoiminnan ja muun tavanomaisen elämän matkoihin. Tavanomaisen elämän matkoihin lukeutuvat esimerkiksi asioimiseen, harrastuksiin, sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen liittyvät matkat.

Lisäksi liikkumisen tukea on järjestettävä tarvittaessa valmennuksen, erityisen osallisuuden tuen, tuetun päätöksenteon, vaativan moniammatillisen tuen ja lyhytaikaisen huolenpidon matkoihin.

Liikkumisen tuen toteuttamistapaa, määrää ja alueellista laajuutta arvioitaessa on otettava huomioon vammaisen henkilön asiakassuunnitelmaan kirjattu liikkumisen tuen tarve, muut käytettävissä olevat palvelut ja toimintaympäristön esteettömyys. Arviointiin vaikuttaa, missä vammaisen henkilön käyttämät palvelut ja muut asiointimahdollisuudet sijaitsevat. Ensisijaisesti on tarkasteltava, onnistuuko julkisen joukkoliikenteen käyttö. Toimintaympäristön esteettömyys kokonaisuutena ratkaisee, miten liikkuminen on järjestettävä. Liikennevälineiden esteettömyyden lisäksi huomioitavia asioita ovat muun muassa pysäkkien ja asemien esteettömyys ja saavutettavuus sekä pysäkkikuulutukset. Ratkaisevaa näiden lisäksi ovat esimerkiksi myös aikataulujen saavutettavuus, matkalipun hankkimisen ja käyttämisen onnistuminen, pysäkille siirtyminen, kulkuvälineeseen nousu, siinä matkustaminen ja siitä poistuminen sekä määränpäähän pääseminen.

Liikkumisen tuen toteuttamistapa, määrä ja alueellinen laajuus on kirjattava hyvinvointialueen liikkumisen tuesta antamaan päätökseen.

Liikkumisen tuen toteuttamistavat (29 §)

Vammaisella henkilöllä on liikkumisen tukeen subjektiivinen, määrärahoista riippumaton oikeus. Oikeus ei kuitenkaan koske tiettyä järjestämistapaa.

Vammaisen henkilön liikkumisen tuki voidaan toteuttaa:

1) kuljetuspalveluna (tarvittaessa vakiotaksioikeus eli oikeus saman tutun taksinkuljettajan käyttämiseen);

2) henkilökohtaisen avun avulla;

3) saattajan avulla;

4) antamalla taloudellisena tukena henkilön käyttöön auto tai muu hänelle soveltuva kulkuneuvo (kuten esimerkiksi moottorikelkka tai mönkijä);

5) myöntämällä auton tai muun kulkuneuvon hankintaan taloudellista tukea;

6) muulla soveltuvalla tavalla (esimerkiksi digitaalinen sovellus tai etäopastus).

Liikkumisen tuki voidaan toteuttaa yhdellä tai useammalla eri toteuttamistavalla. Esimerkiksi matkan alku on mahdollista toteuttaa kuljetuspalveluna taksikyytinä ja loppumatka julkista joukkoliikennettä käyttäen henkilökohtaisen avustajan avulla.

Hyvinvointialueella on oltava käytettävissä liikkumisen tuen toteuttamistavoista vähintään henkilökohtainen apu sekä kuljetuspalvelu ja siihen tarvittaessa liitettävä saattajan apu tai tuki. Hyvinvointialue voi antaa vammaisen henkilön käyttöön auton tai muun kulkuneuvon taikka myöntää auton tai muun kulkuneuvon hankintaan tukea, jos vammaisen henkilön liikkumisen tuen tarve on runsasta. Tämä on mahdollista myös vammaisen lapsen perheelle, jos autolle on tarve lapsen ja hänen tarvitsemiensa apuvälineiden kuljettamista varten.

Kuljetuspalvelumatkoja voidaan yhdistellä toteutettavaksi samalla kulkuvälineellä, jollei siitä aiheudu vammaiselle henkilölle matkustusajan kohtuutonta pitenemistä tai muuta kohtuutonta haittaa. Tämä tarkoittaa useamman ihmisen kuljettamista samalla kulkuvälineellä. Sen esteeksi voivat muodostua henkilön toimintakykyyn tai terveyteen vaikuttavat asiat sekä matkan tarkoitus. Esimerkiksi matkan aikana tarvittava toisen henkilön antama apu saattaa olla este yhdistelylle. Joskus myös yhdistelyn vuoksi matka-ajan pidentyminen voi aiheuttaa vammaiselle henkilölle kohtuutonta rasitusta.

Liikkumisen tuen määrä (30 §)

Vammaisella henkilöllä on oikeus saada liikkumisen tukea työ- ja opiskelumatkoihin sekä työllistymistä tukevan toiminnan, työtoiminnan, valmennuksen, erityisen osallisuuden tuen, tuetun päätöksenteon, vaativan moniammatillisen tuen ja lyhytaikaisen huolenpidon matkoihin välttämättä tarvitsemansa määrä. Matkoille ei ole siis rajattu mitään tiettyä enimmäis- tai vähimmäismäärää.

Muun tavanomaisen elämän matkoihin on oikeus saada liikkumisen tukea vähintään 18 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa, ellei vammainen henkilö hae tätä pienempää määrää matkoja. Lisämatkojen myöntämisessä hyvinvointialueen on otettava huomioon yhdenvertaisuus ja osallisuus sekä liikkumisen tuen kohtuullisuus. Arvioinnin on tapahduttava tapauskohtaisesti.

Vammaisella henkilöllä on oikeus tehdä matkan aikana kohtuullinen pysähdys tai poikkeama asiointia varten. Esimerkki tällaisesta on lapsen päiväkotiin vieminen tai sieltä hakeminen.

Hyvinvointialue voi vammaisen henkilön hakemuksesta toteuttaa liikkumisen tuen joko kokonaan tai osittain matkabudjetin avulla. Se tarkoittaa, että tuen määrä perustuu matkojen määrän sijaan euromäärään tai kilometri- ja euromäärään. Euromäärää tai kilometri- ja euromäärää määriteltäessä on otettava mahdollisuuksien mukaan huomioon vammaisen henkilön aiemmin liikkumiseen käyttämä kilometrimäärä tai euromäärä ja se, miten tämä määrä vastaa vammaisen henkilön tarpeisiin.

Käytännössä matkabudjetin avulla on mahdollista toteuttaa esimerkiksi yksi pidempi matka useamman lyhyemmän matkan sijaan. Tämä mahdollistaa matkan toteutumisen kuntarajoista välittämättä. Näin on mahdollista matkustaa esimerkiksi kauempana asuvan sukulaisen luo. Samoin lomamatka voi onnistua tällä tavalla.

Hyvinvointialue voi vammaisen henkilön hakemuksesta päättää liikkumisen tuen jaksottamisesta korkeintaan yhden vuoden ajalle. Jos hakemus hyväksytään, vammaisen henkilön ei tarvitse käyttää myönnettyjä liikkumisen tuen matkoja yhden kuukauden aikana. Sen sijaan ne on mahdollista toteuttaa joustavasti eri vuodenaikoina.

Jos hyvinvointialue on antanut taloudellisena tukena vammaisen henkilön käyttöön auton tai muun kulkuneuvon taikka myöntänyt taloudellista tukea auton tai muun kulkuneuvon hankintaan, vammaisella henkilöllä on oikeus lisäksi saada muuta liikkumisen tukea vähintään 24 yhdensuuntaista matkaa vuodessa, ellei vammainen henkilö hae tätä pienempää määrää matkoja. Tämä on esimerkiksi varautumista siihen, että auto on korjattavana tai keliolosuhteet ovat esteenä auton käyttämiselle.

Liikkumisen tuen laajuus (31 §)

Työ- ja opiskelumatkojen laajuutta arvioitaessa on otettava huomioon vammaisen henkilön yhdenvertainen oikeus työntekoon ja opiskeluun sekä vammaisen henkilön yksilöllinen liikkumisen tuen tarve.

Muita kuin työ- ja opiskelumatkoja voi tehdä oman asuinkunnan alueella, oman asuinkunnan ja toiminnallisten lähikuntien välillä sekä oman asuinkunnan ja oman elämän kannalta merkittävien kuntien välillä.

Toiminnallisella lähikunta = lähintä mahdollinen kunta, josta vammaisen henkilön tarvitsema palvelu on saatavissa. Määrittelyyn vaikuttaa se, kuinka ihmiset yleensä alueella liikkuvat ja missä he asioivat sekä se, kuinka erilaisia palveluita on saatavissa.

Oman elämän kannalta merkittävällä kunta = kunta, jossa vammaisella henkilöllä on tarve käydä toistuvasti perhe- tai ystävyyssuhteen, vapaa-ajan asunnon tai muun vastaavan syyn vuoksi. (Erityisestä syystä kertaluonteisia muita kuin työ- ja opiskelumatkoja voi tehdä myös muiden kuntien alueelle.)

Matkabudjettiin eli euromäärään sekä kilometri- ja euromäärään perustuvia matkoja voi tehdä koko maan alueella.