”Apua pitää osata ottaa vastaan”
Aleksi Kirves haluaa olla hyvä ja turvallinen isä. Apua vanhemman tärkeässä tehtävässä hän saa muun muassa perhetukikeskuksesta.
Kaksivuotiaalla Otso-pojalla on vauhti päällä puistoretkellä.
”Brmm brmm, mopo”, hän riemastuu ohi ajavan skootterin nähdessään.
Seuraavaksi huomion vievätkin jo pulut, joiden perään Otso juoksee innoissaan.
”Ei tielle päin”, isä Aleksi Kirves opastaa ja nappaa pojan tottuneesti kainaloonsa.
”Otso tykkää eläimistä ja kaikista pärisevistä koneista. Hän osaa puhua jo tosi paljon ja muistaa ulkoa pitkiä lauluja. Vauhdikas kaveri”, isä kertoo silminnähden ylpeänä.
Kuin vakuudeksi Otso puhkeaa laulamaan tuttua aakkoslaulua englanniksi.
Otso on 38-vuotiaan Aleksin toinen lapsi. Aleksi kertoo, että esikoisen syntyessä kymmenen vuotta sitten tukea vanhemmuuteen ei ollut tarjolla juuri ollenkaan. Apuna olivat oikeastaan vain omat vanhemmat.
”Oli se iso muutos tulla ensimmäisen kerran isäksi. Aiemmin olin saanut mennä, miten huvittaa. Mutta meille tuli sitten esikoisen äidin kanssa ero nopeasti.”
Tämän jälkeen Aleksi tapasi lastaan pitkään lähinnä vanhempiensa luona. Nykyään Aleksi ja esikoinen ovat tekemisissä säännöllisesti, ja esimerkiksi kesälomilla yhdessä vietetään pidempi pätkä.
Tukea viikoittain
Pohdinnat perheen perustamisesta tulivat uudelleen ajankohtaisiksi, kun Aleksi tapasi puolisonsa Elina Kirveen nelisen vuotta sitten internetissä.
”Minä ilmoitin Aleksille hyvin nopeasti, että jos et halua enempää lapsia, meidän ei kannata jatkaa. Minulle on ollut aina selvää, että tahdon oman perheen”, Elina kertoo.
Aleksi sanoo sulatelleensa asiaa pienen hetken ja todenneensa sitten, että toinen lapsi kuulostaa oikeastaan mukavalta ajatukselta. Uudeksi yhteiseksi asuinpaikaksi pari valitsi Tampereen, ja Aleksi muutti sinne asuin- ja synnyinseudultaan Mikkelistä.
”Minä en suostunut muuttamaan Savoon”, Elina nauraa.
Tampereen puolesta vaakakupissa painoivat muun muassa hyvät palvelut. Esimerkiksi toimiva julkinen liikenne on välttämätön Aleksille, koska ainakaan toistaiseksi hän ei ole oppimisen ja hahmottamisen vaikeuksien vuoksi uskaltanut mennä autokouluun.
Toiveet Tampereen hyvistä palveluista osoittautuvat paikkansapitäviksi Elinan tultua raskaaksi. Tällä kertaa moni asia meni toisin kuin Aleksin valmistautuessa ensimmäisen lapsensa syntymään.
Pari otti heti raskausajan ensimmäisellä neuvolakäynnillä puheeksi Aleksin oppimis- ja keskittymisvaikeudet sekä Elinan mielenterveyden haasteet. Heidät ohjattiin seurantaan perhetukikeskus Päiväperhoon – tai ”erityisneuvolaan” kuten Aleksi kutsuu Päiväperhoa.
”Siellä saa käydä juttelemassa joka viikko. Ja meillä on mukava isäryhmä. Oli tylsää, kun ryhmä meni koronan takia tauolle”, Aleksi kertoo.
Perhetukikeskuksessa vanhempien ohjaamiseen ja tukemiseen on varattu runsaasti aikaa. Aleksille on tärkeää, että kaikki uudet asiat käydään läpi rauhassa ja tarvittaessa useita kertoja.
”Tukea siis saa, mutta sitä pitää kehdata itse pyytää ja ottaa vastaan”, Aleksi ja Elina toteavat.
Jännittävä hetki
Otson syntymä maaliskuussa 2020 on jäänyt Aleksille mieleen jännittävänä tapahtumana. Koronaepidemia oli juuri alkanut, mutta synnytykseen sai onneksi mennä mukaan. Sairaalaan Aleksi lähti kuitenkin vasta, kun työkaverit silloisessa työpaikassa patistelivat pitämään kiirettä.
”Napanuoraa en halunnut leikata. Se oli vähän liikaa”, Aleksi muistelee.
”Hyvin sinä olit tukena ja kuuntelit minun kiroilemista”, Elina kiittää.
Aleksi kertoo, että vastasyntynyttä Otsoa hoitaessa asiat piti opetella enimmäkseen uudelleen.
”Tuttipullohommat ja muut eivät olleet oikein jääneet mieleen esikoisesta. Vaippojen kanssa oli vähän helpompaa.”
Asiakkuus perhetukikeskuksessa tavanomaisen neuvolan sijaan jatkuu edelleen Otson kouluikään saakka. Neuvonnan ja ohjauksen lisäksi tarjolla on konkreettista, materiaalista apua. Saatavilla on esimerkiksi suosittu vaihtopiste, johon perheet voivat tuoda ja josta voivat ottaa lastentarvikkeita.
”Otsolle on löytynyt sieltä vaatteita ja leluja. Lisäksi erityisneuvolasta käytiin yhdessä katsomassa, miten Hopessa asioidaan”, Aleksi mainitsee.
Hope ry on vapaaehtoisjärjestö, joka auttaa tukea tarvitsevia lapsiperheitä erilaisin tavoin.
Nyt elämä maistuu
Vanhemmuus on Aleksille tärkeä ja omalta tuntuva tehtävä. Hänen mukaansa vastuu ei pelota. Päinvastoin: tuntuu hyvältä, kun joku tarvitsee.
”Elämä on erilaista kuin ennen. Nyt se on sellaista kuin kuuluu”, hän pohtii.
Aleksi määrittelee haluavansa olla hyvä ja turvallinen isä.
”Sellainen, joka pitää huolta ja on oman pikkuisen kanssa. En ole liian tarkka enkä ankara. Leikin ja laulan Otson kanssa.”
Puoliso Elina näkee Aleksissa paljon vahvuuksia vanhempana.
”Aleksi on hyvä, rakastava ja huomioiva isä. Hän on rehellinen ja luotettava. Aleksi ei koskaan esitä muuta kuin on tai vedä roolia.”
Elinan mukaan haasteita tulee silti varmasti eteen Otson kasvaessa. Aleksin on joskus hankala hahmottaa, että lapsen muuttuessa ja oppiessa uutta myös vanhemmilta vaaditaan uudenlaisia asioita. Toisinaan esikoisen tai Otson tavanomaiset, ikään kuuluvat mielenilmaukset saavat Aleksin reagoimaan turhankin herkästi ja pahoittamaan mielensä.
Tänä syksynä arki muuttuu jälleen, kun Otso aloittaa päivähoidossa. Henkilökunnalle on jo etukäteen kerrottu Aleksin tuen tarpeesta ja oppimisen vaikeuksista.
”Tällaisista jutuista on paras puhua ajoissa ja avoimesti. Aleksihan näyttää niin sanotusti ihan tavalliselta. Mutta kun hän pian vaikka hakee Otsoa päiväkodista, jokin ohimennen huikattu tärkeä tieto voi helposti mennä ohi”, Elina sanoo.
Hän kertoo edelleen joutuvansa välillä muistuttamaan itseäänkin siitä, että puoliso tarvitsee aikaa ja paljon toistoja uuden omaksumiseen. Malttia siis vaaditaan myös kumppanilta.
Aleksille iloa tuo tällä hetkellä oman perheen lisäksi mieleinen työkokeilu Tampereen Etappi ry:ssä, joka tukee työttömien aktiivisuutta ja eteenpäin menoa.
”Olen enimmäkseen asiakaspalvelutöissä, ja lisäksi on kaikenlaisia huoltohommia. Mukavaa on ollut. Toivottavasti töitä riittää jatkossakin.”
Juttu on julkaistu alun perin Tukiviesti 3/2022 -lehdessä. Lehden teemana olivat isät.
Tulkkaus helpottaa yhteistyötä
- Tukiliiton uusi Tilke-hanke helpottaa tukea tarvitsevien vanhempien ja perheen kanssa työskentelevien ammattilaisten yhteistyötä.
- Hanke tarjoaa tulkkausta eli ohjattua keskustelua ja edistää näin hankalien tilanteiden ratkaisemista yhdessä.
- Tulkkaus auttaa vanhempaa ymmärtämään palveluiden sisältöä. Työntekijää se puolestaan auttaa ymmärtämään vanhempien kokemuksia, tarpeita ja toiveita.
- Tulkkausta voivat pyytää joko vanhemmat tai työntekijät ottamalla yhteyttä Tilke-hankkeeseen.
- Lue lisää tukiliitto.fi/tilke