Positiivinen erityiskohtelu ja kohtuulliset mukautukset

Vammaisten henkilöiden yhdenvertaiset osallistumis- ja toimintamahdollisuudet edellyttävät kohtuullisten mukautusten tekemistä.

Eriarvoinen kohtelu voi laissa säädetyillä edellytyksillä olla oikeutettua. Esimerkiksi syrjinnälle alttiiden ryhmien kuten vammaisten henkilöiden positiivinen erityiskohtelu eli sellainen oikeasuhtainen erilainen kohtelu, jonka tarkoituksena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistäminen taikka syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäiseminen tai poistaminen, on yhdenvertaisuuslain mukaan sallittua. Vammaisille henkilöille voidaan näin ollen antaa esimerkiksi erityisiä palveluita tai etuisuuksia, joiden tarkoituksena on edistää heidän lähtökohtaisesti muuhun väestöön verrattuna rajoitetumpia osallistumisen mahdollisuuksiaan.

Velvollisuus tehdä kohtuullisia mukautuksia vammaisten henkilöiden tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistämiseksi on uudistetussa yhdenvertaisuuslaissa ulotettu työnantajien ja koulutuksen järjestäjien lisäksi viranomaisiin sekä tavaroiden tai palveluiden tarjoajiin kuten kauppoihin, ravintoloihin tai hotelleihin. Näiden toimijoiden tulee tehdä asianmukaiset ja kulloisessakin tilanteessa tarvittavat kohtuulliset mukautukset, jotta vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa asioida viranomaisissa sekä saada koulutusta, työtä ja yleisesti tarjolla olevia tavaroita ja palveluita samoin kuin suoriutua työtehtävistä ja edetä työuralla. Keskeistä mukautusten toteuttamisessa on se, että palvelut tulevat mukautuksilla vammaisten henkilöiden saataville, vaikka niiden tarjoamisen olosuhteet eivät olisi heille mukautusten jälkeenkään täsmälleen samat kuin vammattomille henkilöille.

Mukautusten kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan huomioon vammaisen ihmisen tarpeiden lisäksi mukautuksia toteuttavan toimijan koko, taloudellinen asema, toiminnan luonne ja laajuus sekä mukautusten arvioidut kustannukset ja niitä varten saatavissa oleva tuki. Esimerkiksi isolta vakavaraiselta palveluyritykseltä voidaan edellyttää rampin rakentamista, jotta sen toimitiloihin on mahdollista päästä myös pyörätuolilla, kun taas pieneltä kivijalkakaupalta voi riittää se, että sieltä jollain tavalla tuodaan tuotteet vammaisen henkilön saataville, vaikka kauppaan ei esteetöntä pääsyä olisikaan.