Vammaisten lasten tukeen varhaiskasvatuksessa tarvitaan toimiva malli

Varhaiskasvatuslakiin on jo pitkään ollut tarkoitus lisätä tarkemmat säännökset varhaiskasvatuksen tuesta. Tukisäännösten puuttuessa vammaisten ja muiden tukea tarvitsevien lasten tosialliset mahdollisuudet saada varhaiskasvatuslain mukaista laadukasta ja heidän osallisuutensa turvaavaa varhaiskasvatusta vaihtelevat suuresti. Kun lapsen tuen tarpeisiin ei riittävästi vastata, jää monen vammaisen lapsen oikeus saada varhaiskasvatusta yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa toteutumatta.

Lapsen edun mukainen ratkaisu vaatii yksilöllistä arviointia. YK:n lapsen oikeuksien sopimus (LOS) edellyttää, että lapsen etu on otettava ensisijaisesti huomioon kaikessa lapsia koskevassa päätöksenteossa. Vammaisten lasten osalta lapsen edun ensisijaisuuden periaatetta vahvistaa vielä YK:n vammaissopimuksen velvoite vammaisen lapsen edun ensisijaisuudesta. Sekä vammaissopimuksen että lapsen oikeuksien sopimuksen peruslähtökohta on, että vammaiset lapset eivät muodosta yhtenäistä ryhmää, jossa kaikki tarvitsisivat samanlaista tukea tai apua. Jokaisella lapsella on omat yksilölliset tilanteensa, tarpeensa, mahdollisuutensa ja toiveensa. Lapsen edun mukainen ratkaisu vaatii väistämättä yksilöllistä ja tilannekohtaista harkintaa. Tämä tulee ottaa huomioon myös varhaiskasvatuksen tukea suunniteltaessa.

Perusopetuksen kolmiportainen tuki ei suoraan sovi varhaiskasvatukseen

Säännökset varhaiskasvatuksen tuesta on vihdoin tällä hallituskaudella tarkoitus lisätä varhaiskasvatuslakiin. Luonnospykälät tuesta olivat lausunnolla touko-kesäkuussa, ja lakimuutokset on tarkoitus hyväksyä tänä syksynä budjettilakina. Myös Kehitysvammaisten Tukiliitto ja Lastensuojelun Keskusliitto antoivat lausuntonsa ehdotuksesta. Tukiliiton lausunto löytyy täältä ja Lastensuojelun Keskusliiton lausunto täältä (siirry LSKL:n sivustolle).

Kolmiportaisen tuen mallin ulottamista varhaiskasvatukseen voidaan muun muassa tuen jatkumon turvaamiseksi pitää hyvänä lähtökohtana varhaiskasvatuksen tuesta säädettäessä. Perusopetuksen kolmiportaiseen tukeen on kuitenkin liittynyt ongelmia, joiden toistamista varhaiskasvatuksen tuesta säädettäessä on vältettävä. Tukimallia varhaiskasvatuksessa on kehitettävä eteenpäin sellaiseksi, että tuen lähtökohtana ovat selkeämmin kunkin lapsen yksilölliset tuen tarpeet sekä hänen etunsa turvaavat ratkaisut ja toimet. Tuen ja sen portailla siirtymisen tulee olla saumatonta ja joustavaa. Tukea tulee saada myös yksityisten toimijoiden järjestämässä varhaiskasvatuksessa.

Lapsen näkemykset selvitettävä

Lapsen ja hänen huoltajiensa oikeudet varhaiskasvatuksen tuen saamisen ja siihen liittyvien menettelyiden osalta on oltava selkeitä. Lapsen oma näkemys myös hänen varhaiskasvatuksen tukeensa liittyvistä asioista tulee lapselle sopivin keinoin selvittää. Myös yhteistyön vanhempien kanssa tukea koskevissa asioissa tulee olla kiinteää. Lähtökohtaisesti vanhemmat ovat oman lapsensa ja hänen tuen tarpeidensa parhaita asiantuntijoita. Toimivaa yhteistyötä tarvitaan usein myös esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon, mukaan lukien kuntoutuksen, ammattilaisten kanssa.

Varhaiskasvatuksen tukeen liittyvää sääntelyä on kehitettävä edelleen

Lastensuojeluliitto ja Kehitysvammaisten Tukiliitto pitävät erittäin tärkeänä, että kauan odotettu ja lasten yhdenvertaisuuden vaatima tukisääntely nyt etenee suunnitellussa aikataulussa. Varhaiskasvatuksen tukeen liittyvää sääntelyä on kuitenkin syytä jatkossa edelleen kehittää. Erityisenä huolenamme on rakenteellisten, resursseja vaativien, tukitoimien saatavuus. Lainsäädäntö on väljä eikä se nykyisellään turvaa mm. sitä, että varhaiskasvatuksen erityisopettajan palveluita on saatavilla yhdenvertaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että erityisopettajan antamaa opetusta saa vain harva tukea tarvitseva lapsi. Tämä voitaisiin ratkaista säätämällä varhaiskasvatuksen erityisopettajille lakisääteinen mitoitus (minimisuhdelukuna 1:50 eli vähintään yksi erityisopettaja 50 tukea tarvitsevaa lasta kohti) ja lapselle selkeämpi oikeus yksilöllisten tarpeidensa mukaiseen erityisopettajan tukeen.

Samalla on tärkeä muistaa, että tuen kysymyksiä ei voi tarkastella ottamatta huomioon varhaiskasvatuksen laatuun yleisesti liittyviä tekijöitä. Laadukas pedagoginen toiminta on tuen toteutumisen perusta – henkilöstöllä tulee olla herkkyyttä ja ammattitaitoa tunnistaa niin tuen tarpeet kuin arjen eri tilanteiden mahdollisuudet. Myös tämä edellyttää aikaa ja resursseja. Tässä ammattitaitoinen, pysyvä henkilöstö sekä hyvä johtaminen ovat avainasemassa.

Lakimuutosten vaikuttavuuden varmistaminen edellyttää riittäviä resursseja

Perusperiaatteena tulee pitää sitä, että vammaisella lapsella on oikeus nauttia täysipainoisesta ja hyvästä elämästä oloissa, jotka takaavat ihmisarvon, edistävät itseluottamusta ja helpottavat lapsen aktiivista osallistumista yhteisönsä toimintaan (LOS 23.1 artikla). Kyseisen velvoitteen ydinajatus on se, että vammaisten lasten tulisi olla osallisina yhteiskunnassa ja sen eri toiminnoissa. Sekä vammaissopimus että lapsen oikeuksien sopimus edellyttävät yleisessä koulutusjärjestelmässä annettavaa inklusiivista varhaiskasvatusta riittävällä, lapsen tarpeiden mukaisella tuella. Jotta tämä voi toteutua, varhaiskasvatukseen on suunnattava riittävästi inhimillisiä ja taloudellisia voimavaroja. Tätä edellyttää myös YK:n lapsen oikeuksien komitea yleiskommentissaan lapsen oikeuksien täytäntöönpanosta varhaislapsuudessa. Lakimuutosten vaikuttavuuden varmistamiseksi on olennaista varata niiden toteuttamiseen riittävät resurssit.

Varhaiskasvatuksen tukimallia on kehitettävä eteenpäin sellaiseksi, että tuen lähtökohtana ovat selkeämmin kunkin lapsen yksilölliset tuen tarpeet. #YKvammaissopimus #LapsenOikeudet

Blogin kirjoittajista Kaisu Muuronen toimii Lastensuojelun Keskusliitossa erityisasiantuntijana varhaiskasvatukseen sekä lapsi- ja perhepolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä. Tanja Salisma on Kehitysvammaisten Tukiliiton lakimies.