Tukiliitto lausui varhaiskasvatuksen kolmiportaisesta tuesta

Tukiliitto piti lausunnossaan lakiehdotusta yleisellä tasolla erittäin tärkeänä ja kannatettavana. Uudistuksella voidaan Tukiliiton mukaan osaltaan edistää muun muassa YK:n vammaissopimuksen mukaisten oikeuksien toteutumista huomioiden erityisesti koulutusta koskeva 24 artikla ja vammaisia lapsia koskeva 7 artikla.

Tästä lähtökohdasta huolimatta Tukiliitto nosti lausunnossaan esiin joitakin ehdotukseen liittyviä huolenaiheita ja niihin liittyviä parannusehdotuksia.

Inkluusion käsitettä pitää selkeyttää

Tukiliitto piti erittäin hyvänä ja kannatettavana ehdotusta, jonka mukaan varhaiskasvatuksen tavoitteita koskevassa säännöksessä mainittaisiin nimenomaisesti se, että tavoitteena on tukea lapsen oppimisen edellytyksiä ja edistää elinikäistä oppimista ja koulutuksellisen tasa-arvon toteutumista inklusiivisten periaatteiden mukaisesti. Tukiliitto totesi, että inkluusion käsitettä tulisi avata ehdotettua tarkemmin sekä lain kirjaimen tasolla että perusteluissa. Niistä on käytävä ilmi, että inkluusio on ihmisoikeusnormistoon pohjautuva velvoite.

Lain perusteluissa tulee inkluusion osalta käydä selväksi myös se, että erilaiset pienryhmät ja integroidut ryhmät varhaiskasvatuksessa ovat edelleen mahdollisia. Inkluusiossa on kyse ikään kuin liukuasteikosta, jolla toteutetaan kullekin lapselle suurin mahdollinen inkluusio lapsen tarpeet, etu sekä lapsen ja perheen näkemykset huomioiden. Inkluusio ei puolestaan tarkoita sitä, että kaikki lapset tuen tarpeistaan riippumatta olisivat aina yleisissä varhaiskasvatusryhmissä.

Kolmiportaisen tuen jatkuvuus hyvä asia

Tukiliitto piti sinänsä hyvänä asiana, että varhaiskasvatuslakiin ehdotettu kolmiportainen tukijärjestelmä säilyisi samankaltaisena varhaiskasvatuksesta esi- ja perusopetukseen. Samalla Tukiliitto huomautti, että varhaiskasvatuksen osalta on syytä pyrkiä välttämään sudenkuoppia, joita kolmiportaiseen tukeen on tähän mennessä liittynyt esi- ja perusopetuksessa. Perusopetuksen tukea on arvosteltu muun muassa joustamattomuudesta sekä tehostetun ja erityisen tuen rajanvedon epäselvyydestä, ja nämä molemmat ongelmat tulevat selvästi esiin myös Tukiliiton lakineuvontaan tulevissa yhteydenotoissa.

Varhaiskasvatuslakiin lisättävien säännösten tulisi ehdotettua paremmin turvata se, että tukea saisi aina joustavasti silloin, kun sille on tarve. Tukiliiton näkemyksen mukaan olisi niin ikään tärkeää, että lapset ohjautuisivat vahvimman, eli erityisen tuen piiriin nykyistä varmemmin silloin, kun lapset etu ja tarpeet sitä edellyttävät. Tukiliitto katsoi, että ehdotetusta sääntelystä perusteluineen ei käy riittävän selvästi ilmi, että kolmiportaisessa tuessa ei ole kyse porras kerrallaan etenemisestä, vaan riittävän vahvaa tukea on saatava heti, kun sille on tarve.

Erilaiset tuen muodot määriteltävä yksilöllisesti

Tukiliitto totesi, että erilaiset varhaiskasvatuksen tuen muodot ja tukipalvelut olisi selkeyden vuoksi eriyttää omiin momentteihinsa niitä koskevassa säännöksessä. Lisäksi Tukiliitto ehdotti, että laissa todettaisiin nimenomaisesti, että tuen sisältö määriteltäisiin aina lapsen yksilöllisten tarpeiden perusteella.

Lisäksi Tukiliitto totesi, että tuen muotoina tulisi huomioida myös ne muutokset, joita lapsen osallistuminen varhaiskasvatusympäristöön mahdollisesti edellyttää. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi aistiesteettömien tilojen järjestämistä. Avustajapalveluiden osalta lain perusteluissa on aiheellista selventää sitä, että kun lapsella on tarve nimenomaan henkilökohtaiselle avustajalle, avustaja tulee saada henkilökohtaisena. Tukiliitto esitti sääntelyä selkeytettäväksi myös niin, että laista kävisi ilmi, että varhaiskasvatuksesta tulisi järjestää lapselle varhaiskasvatukseen osallistumiseksi tarpeellisia apuvälineitä.

Voit lukea Tukiliiton lausunnon kokonaisuudessaan täällä: https://www.tukiliitto.fi/uploads/2021/06/874eb5cb-tukiliitto_lausunto_hallituksen_esityksesta_eduskunnalle_laiksi_varhaiskasvatuslain_muuttamisesta.pdf