Kohtaamisia muutoksessa

Työskentelin aiemmin asumispalveluissa ja pohdin usein, mistä syntyy onnistunut muutosvaihe perheen näkökulmasta, mutta myös meidän työntekijöiden näkökulmasta.

Asukkaat olivat lapsuudenkodista muuttavia nuoria aikuisia, joilla kaikilla oli erilaista tuen tarvetta. Kaikki nuoret muuttivat omaan kotiin, yksiöön tai kaksioon, tavalliseen kerrostaloon, jonne saivat tarvitsemansa tuen ja avun. Ennen varsinaista muuttoa tapasimme säännöllisesti nuorta sekä perhettä kuukausien ajan.

Tutustuimme toisiimme, juteltiin muuttoon liittyvistä asioista, teimme nuoren tykkäämiä asioita, pakkasimme yhdessä muuttolaatikoita, hoidimme yhdessä nuoren kanssa virallisia asioita kuten muuttoilmoituksen tekemisen ja asumistuen haun ja kävimme tutustumassa uuden kodin ympäristöön: missä on kauppa, mikä on uusi bussireitti, mistä löytyy mukavia kävelyreittejä ja missä voi tavata muita.

Työntekijän näkökulmasta tämä oli todella arvokasta aikaa ja varmasti myös kunnan taloudellisesta näkökulmasta. Oli kaikille selvää, että tähän vaiheeseen kannattaa satsata. Saimme tutustua nuoreen ja koko perheeseen ennen muuttoa. Ei tarvinnut arvailla, kun pystyi kysymään asioista, koska tunnettiin ja oli syntynyt luottamusta. Myös itse nuoret ja perheet arvostivat sitä, että heillä oli aikaa tutustua meihin työntekijöihin, jolloin itse muutto tuntui helpommalta, kun vierellä oli tuttuja ihmisiä.

*

Tuula Koivisto ja Veera Korpela ovat tutkineet muuttoprosessia pro gradu -työssään Kehitysvammaisen nuoren lapsuudenkodista omaan kotiin muuttaminen: vanhempien näkökulma (Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta 2018). Tuula Koivisto oli kertomassa vanhempien kokemuksista Muuttoja ja muutoksia -vertaisoppimisen päivässä. Hän nosti esiin muutostilanteen taustalla olevan luonnollisen ihmisen elämään kuuluvan asian, nuoruuden kehitystehtävän.

Nuoruuden kehitystehtävä on siirtymä aikuisuuteen: irrottautuminen vanhemmista ja oman paikan löytäminen. Sama pätee myös vanhempiin: pitää päästää irti ja löytää oma paikka uudelleen. Tutkimuksen perusteella kehitysvammaisen nuoren lapsuudenkodista irtaantumisen vaihe on vanhemmille kuormittavampaa kuin vammattomien nuorten vanhemmille.

Perheet tarvitsevat tietoa asumisen vaihtoehdoista ja mahdollisuuksista, ja ammattilaisten tukea muutoksen suunnitteluun. Vanhempien sopeutumista uuteen elämäntilanteeseen helpottavat useat yksilölliset tekijät, joista merkittävimpiä ovat kokemus asumisen palveluiden toimivuudesta, tyytyväisyys työntekijöihin nuoren asuinpaikassa sekä kokemus nuoren sopeutumisesta. Toisilta vanhemmilta saatu vertaistuki auttaa sopeutumaan nuoren muuttoon liittyvässä elämän muutoksessa. Vanhempien sopeutumista taas vaikeuttaa huoli siitä, miten nuori pärjää tai osataanko nuoresta pitää hyvää huolta.

*

Muuttoja ja muutoksia -päivässä kysyimme osallistujien kokemuksia muutostilanteesta. Mitä toiveita vanhemmilla on työntekijöille ja päinvastoin? Mikä muutostilanteessa on kaikkein vaikeinta tai hankalinta? Mitkä asiat edistävät onnistunutta muutostilannetta? Millaisia hyviä kokemuksia on työntekijöiden ja vanhempien välisen luottamuksen rakentamisesta?

Vanhempien vastauksissa korostui toive siitä, että he ja nuori tulevat kohdatuksi työntekijöiden taholta. Toivottiin aitoa kiinnostusta ja kuuntelemista. Työntekijät toivoivat vanhemmilta avoimuutta ja luottamusta työtekijöihin ja nuoren pärjäämiseen. Vaikeana asiana pidettiin epävarmuuden sietämistä muutostilanteessa, kun kaikki on uutta, eikä ole syntynyt vielä luottamusta siihen, että asiat hoituvat nuoren, työntekijöiden ja vanhempien näkökulmista.

Edistävinä asioina pidettiin halua yhteistyöhön, riittävää tiedon saantia puolin ja toisin ja luottamuksen syntymistä tapaamisten ja keskustelujen kautta. Yhtenä tärkeänä asiana koettiin aika. Asioille, tutustumiselle, muutokselle, harjoittelulle, kokeilulle ja luottamuksen syntymiselle kaikkien osapuolien välillä pitää antaa aikaa. Ei voi kiirehtiä.

Kun itse aikoinaan tapasin nuoren tai perheen, pohdin paljon kohtaamisen tapoja. Miten kohtaan kunkin ihmisen eri tilanteissa? Miten toivoisin, että minut kohdataan? Päädyin yksinkertaisiin vastauksiin. Kohtaaminen vaatii pysähtymistä, läsnäoloa, avointa mieltä, herkkyyttä, rohkeutta, vuorovaikutusta ja paljon muuta. Jos kaiken ajattelun, tunteen ja toiminnan taustalla on toisen ihmisen kunnioittaminen, ei voi mennä paljon pieleen.

* Muuttoja ja muutoksia – miten selvitä ja miten tukea? -päivä järjestettiin 17.9.2018.
* Kehitysvammaisten Palvelusäätiön ja Tukiliiton yhteisen vertaisoppimisen päivän anti on koostettu kolmen blogikirjoituksen sarjaan. Ensimmäinen, Verna Vaherjoen Muuttoja ja muutoksia, julkaistiin KVPS:n sivuilla 1.10. Toinen, Sanna Salmelan Pahaa lasta ei ole julkaistiin Tukiliiton blogissa 3.9.
* Kolmannen blogin kirjoittaja Riikka Manninen toimi Tukiliiton verkkoauttamisen Tuleva-hankkeen projektipäällikkönä. 

Verkkoauttamista itsenäistyvien nuorten perheille – taitoa tulevaan

Mietityttääkö sinua nuoresi tulevaisuus ja itsenäistyminen? Tarvitsetko uusia näkökulmia ja taitoa perheesi muutosvaiheeseen? Tukiliiton Tuleva-hanke tarjoaa itsenäistyvien nuorten perheille verkkokursseja palvelu- ja tukimuodoista, voimavarakeskeistä verkkovalmennusta vanhemmuuden taitoihin nuoren itsenäistymisvaiheessa ja verkkovertaistukea eri elämänvaiheisiin.

Lue lisää: Tuleva-hanke