Omaa polkua ammattiin asti
Tamperelainen Joona Korpinen on suorittanut yleisopetuksessa sekä pääosan peruskoulua että ammattiopinnot. Tänä vuonna Joona on tehnyt totta lapsuuden unelmasta ja aloittanut työt kokkina.
Arkiviikko on takana. Joona Korpinen, 19, on jo ehtinyt kotiin työpaikaltaan Kaukajärven koulukeittiöstä, ja myös muu perhe alkaa saapua tahoiltaan perjantai-illan viettoon.
”Tänään en kyllä jaksa enää laittaa ruokaa. Olen tehnyt sitä töissä koko päivän”, Joona huokaa ja istahtaa keittiönpöydän ääreen.
Äiti Johanna laittaa sienikeiton hellalle lämpenemään ja paljastaa, että Joona kyllä jaksaa yhä innostua ruoanlaitosta usein myös vapaa-aikana. Palkkatyötä valmiina kokkina on nyt takana muutama kuukausi.
Ammatti on ollut Joonalle pitkäaikainen haave. Jo 13-vuotiaana koulupoikana hän ilmoitti lehtihaastattelussa, että haluaa aikuisena työskennellä kokkina. Ja omalta ala tuntuu edelleen haaveen toteuduttua.
”Kivointa on päästä tekemään ruokaa. Olen pilkkonut kananmunia pinaattikeittoon, pyörittänyt lihapullia ja auttanut pääruokien tekemisessä. Joskus olen salin puolella tai otan tiskejä vastaan”, Joona kertoo tehtävistään.
Ruokailijoita Kaukajärven koulussa riittää yli 700 henkeä eskari-ikäisistä aina yläkoululaisiin. Joona työskentelee keittiössä 4,5 tuntia päivässä, ja vuoro alkaa aina henkilökunnan yhteisestä aamupalasta. Työmatkat hän kulkee itsenäisesti bussilla.
Motivaatio kesti läpi opintojen
Joonan tie haaveammattiin ja palkkatyöhön on ollut varsin epätyypillinen. Hän oli luultavasti ensimmäinen tamperelainen, joka kävi peruskoulunsa pääosin yleisopetuksessa Downin oireyhtymästään huolimatta. Joonan jälkeen useat muutkin Down-lapset ja -nuoret ovat menneet Tampereella tavallisille luokille.
Eikä Joona tyytynyt oppivelvollisuuden jälkeenkään niihin vaihtoehtoihin, joita kehitysvammaiselle nuorelle yleensä on tarjolla. Hän suoritti kokin tutkintonsa tavallisessa ammattiopistossa ilman minkäänlaisia helpotuksia.
Ammattiopisto Treduun Joona pääsi niin kutsutun harkinnanvaraisen haun kautta. Ensiksi hän ehti kuitenkin käydä tutustumassa useisiin erityisoppilaitoksiin, joihin kehitysvammaiset nuoret useimmiten hakeutuvat. Mikään niistä ei tuntunut oikealta paikalta.
”Valma-vuottakin Joonalle ehdoteltiin, mutta se vaikutti aika turhalta. Eikä mikään erityisoppilaitos tuntunut vastaavan suoraan Joonan tarpeisiin”, äiti Johanna kertoo.
Tapio-isä huomasi netin uudesta yhteishakuportaalista mahdollisuuden harkinnanvaraiseen hakuun. Peruskoulutodistuksen ja henkilökohtaisen haastattelun perusteella Joona valittiin Tredun opiskelijaksi. Ensimmäinen vuosi oli pienryhmä- ja kaksi seuraavaa yleisopetusta.
Joona ja vanhemmat kertovat, että helppoa ei aina ollut. Sinnikkäästi Joona kuitenkin suoritti kaikki kurssit, käytännön jaksot vieläpä hyvin arvosanoin.
”Fysiikka meinasi olla vähän vaikeaa − samoin ruotsi, sillä sitä en ollut lukenut koulussa. Mutta opettelin vaan keittiösanoja ruotsiksi niin kauan, että muistin ne. Ja läpi meni, niin kuin kaikki muutkin kokeet”, Joona kertoo.
Vahvuuksikseen opiskelijana hän sanoo tunnollisuuden ja täsmällisyyden.
”Minulla oli motivaatio kohdillaan. Kaikilla muilla ei ollut”, Joona toteaa.
Ystävien vähyys miinuspuoli
Vanhempien mukaan ammattiopiston henkilökunta suorastaan yllätti asenteensa ennakkoluulottomuudella.
”Peruskoulussa opettajat menivät herkästi sen taakse, ettei heillä ole erityisosaamista kehitysvammaisen lapsen kanssa työskentelemiseen. Ammattiopinnoissa suhtautuminen olikin ilahduttavasti sellainen, että keinot kyllä löytyvät.”
Johanna ja Tapio Korpinen rohkaisevat kehitysvammaisten nuorten perheitä harkitsemaan muiden vaihtoehtojen rinnalla myös tavanomaisia ammattiopintoja, jos ne nuorta itseään kiinnostavat.
”Kyllä me vanhemmat tunnemme nuoremme. Aina ei tarvitse tyytyä siihen polkuun, joka kehitysvammaiselle ihmiselle mielletään kuuluvan. Tämä on ollut Joonan valinta, vaikkei aina se kaikkein kevein tie.”
Yksi iso varjopuoli koulu- ja opiskelutaipaleeseen vammattomien nuorten joukossa on liittynyt. Joona kertoo, että hänen on aina ollut vaikea ystävystyä luokka- tai kurssitovereiden kanssa. Saman ikäisten kavereiden vähyys tuntuu ikävältä, vaikka kotona onkin seuraa veljistä ja vanhemmista.
”Ja oli minulla Best Buddies -kaveri, mutta hän muutti Helsinkiin”, Joona mainitsee.
Joonan nuorempi veli Tuukka on vastikään hakeutunut Best Buddies -kaveritoimintaan ja saanutkin jo kaverin.
”Meitä nuoria vammattomia miehiä ei kuulemma ole mukana yhtään liikaa. Luulen, että syy on lähinnä tiedon puutteessa. Moni ei tunne ainuttakaan kehitysvammaista ihmistä, ja tiedotusvälineistäkin voi saada aika väärän kuvan”, Tuukka pohtii.
Hän itse sanoo osallistuvansa kaveritoimintaan ennen kaikkea saadakseen kivoja kokemuksia ja tutustuakseen uusiin ihmisiin. Kaverinsa Saken kanssa Tuukka suunnittelee puuhailevansa kaikenlaista liikunnallista ja toiminnallista.
Haaveissa oma koti ja tyttöystävä
Valmistumisensa jälkeen Joona sai tukea ensimmäisen palkkatyön löytämiseen tutulta Tredun opettajalta. Tämä oli huomannut Joonan motivoituneisuuden ja uskoi hänen mahdollisuuksiinsa. Töiden alettua myös esimiesten palaute on ollut positiivista.
”Joonan työnantajalle on myönnetty puolikas palkkatuki. Kyllä minun nähdäkseni investointi on ollut yhteiskunnan kannalta varsin kannattava. On valtavaa tuhlausta ohjata päivätoimintaan kehitysvammaisia ihmisiä, jotka kykenevät oikeisiin töihin ja haluavat niitä tehdä”, Tapio-isä sanoo.
Suunnitelmia ja haaveita Joonalla riittää edelleen, vaikka yksi iso tavoite on nyt saavutettu. Suurkeittiöstä kiinnostaisi jossakin vaiheessa siirtyä pienempään ruokaravintolaan.
”Haluaisin joskus vielä perustaa oman lounaspaikan”, Joona paljastaa.
Muita haaveita ovat esimerkiksi oma koti ja tyttöystävä.
”Ja rooli Salkkareissa”, Joona lisää.
Vanhemmat arvelevat, että työelämän auettua seuraava iso askel onkin muuttaminen pois lapsuudenkodista. Joona kertoo, että haluisi mieluummin aivan tavallisen asunnon kuin paikan ryhmäkodista tai asuntolasta.
”Ja sen pitäisi olla sellainen talo, etteivät naapurit kovasti häiriinny pianonsoitosta”, musiikkia harrastava Joona huomauttaa.
Vanhemmat pohtivat, kuka tulevaisuudessa viikkaa perheen puhtaat pyykit säntillisen ja siisteyttä rakastavan Joonan muuttaessa omilleen.
”Osaammekohan me muut enää edes tehdä sitä?”
Harkinnanvarainen haku
- Kaikkiin ammatillisiin opintoihin on nykyään mahdollista hakea harkinnanvaraisen valinnan kautta. Tällöin oppilaitos voi valita hakijan opiskelijakseen valintapisteistä riippumatta. Perusteita voivat olla esimerkiksi oppimisvaikeudet, sosiaaliset syyt tai peruskoulutodistuksen puuttuminen. Harkinnanvaraisesti hakeneille voidaan järjestää erillinen oppimisvalmiuskoe.
- Lisätietoa saa oppilaitoksista sekä osoitteesta opintopolku.fi.
* Artikkeli on julkaistu myös Tukiviestissä 4 / 2018.