Laitoksesta karaokelavoille – ja esikoiskirjailijaksi

Kauko Kivinen oli haaveillut tarinansa kirjoittamisesta 1960-luvulta saakka. Vuonna 2016 löytyi vihdoin kirja-avustaja. Muistelmateoksessaan Kauko rohkaisee muitakin kertomaan tarinansa.

Kuusijalkainen on valmis! Kauko Kivisen pyynnöstä kerron, miten kirja syntyi.

Kaikki alkoi kesällä 2016, kun sain tiedon, että Vantaalla asuu mies, joka laatii muistelmia ja tarvitsisi siinä paljon apua. Yhteinen tuttavamme oli tavannut Kaukon taksijonossa ja suositellut minua tuohon tehtävään.

Kun pääsimme aloittamaan vihdoin syksyllä 2017, Kaukon alkuperäinen käsikirjoitus oli ehtinyt kadota. Tietokoneen päivitys oli tuhonnut tiedoston, eikä sitä saatu enää palautettua. Jouduimme aloittamaan homman ihan alusta.

Tuosta syksystä 2017 kesään 2018 Kauko muisteli elämäänsä ja haastatteli lähipiirinsä ihmisiä. Minä kirjoitin kaiken ylös. Kauko saneli vapaasti muistellen, sitä mukaa, kun asioita mieleen tuli. Aika ja aihe saivat hyppiä.

Haastateltavilta kysyttiin aina sama kysymys: ”Millainen mies Kauko on?” Sen jälkeen sana oli vapaa. Saneluja kertyi 35 kappaletta, haastatteluja 46. Luin niitä Kaukolle ääneen, ja hän vielä täydensi joitakin kohtia. Lopulta tekstiä oli kasassa noin 100 000 sanaa. Se on melkoinen tekstimassa, sopisi vaikkapa tutkimusaineistoksi, ja Kauko tallettikin siitä yhden kopion arkistoon ihan sellaisenaan, tulevaisuuden vammaistutkijoiden käyttöön.

Tämän jälkeen sitten alkoi varsinainen kirjantoimitustyö. Ensiksi luin tekstiä sillä silmällä, mitä aiheita Kauko saneluissaan toistaa. Mihin elämänvaiheisiinsa hän palaa yhä uudelleen? Mitä hän pitää tärkeimpinä, kertomisen arvoisina juttuina? Näistä aiheista tuli Kuusijalkaisen kuuden luvun runko:

  • Lapsuus
  • Laitos
  • Vaellusvuodet
  • Yhteiskunnallinen Kauko
  • Taide ja ihmisluonto
  • ”Millainen mies Kauko on?”

Sitten järjestin haastatteluvastauksetkin kuuden aiheen mukaan. Sinne tänne rönsyilleet tarinoinnit sommiteltiin johdonmukaiseksi vuoropuheluksi. Seuraavaksi vielä vähän tiivistin tekstiä, jotta sitä olisi helpompi lukea. Teksti sai kuitenkin jäädä puhekieliseksi, jotta kirjassa kuuluisi ihmisten ääni ja etenkin Kaukon oman puheen poljento.

Muille kirjanteosta haaveileville Kauko käski kertoa vielä sen, että malttakaa odottaa. Tekstiä pitää muokata, kuvia pitää käsitellä, teksti ja kuvat pitää taittaa kirjansivun näköiseksi; pitää soitella kirjapainoihin, hakea apurahaa kirjan painatuskustannuksiin, odotella apurahapäätöstä. Koko ajan pitää toppuutella ihmisiä, jotka kysyvät, onko kirja jo valmis. ”Se kestää.”

Se todella kestää. Tätä kirjoittaessani elämme talvea 2018–2019. Taksijonossa kerrotusta kirjahaaveesta tähän päivään on kulunut yli kaksi ja puoli vuotta. Kuusijalkainen oli pitkä, hyvinkin vaivalloinen, paikoin ihan hermoja raastava projekti. Kirjan lopussa Kauko kiittää niitä, jotka auttoivat.

Kuusi kantavaa jalkaa

Nimi Kuusijalkainen tulee Kaukon tokaisusta, että pyörätuolin neljä pyörää ovat hänen lisäjalkojaan. Voidaan kuitenkin ajatella myös niin, että hänellä on kuusi elämänaluetta, jotka jalkojen tavoin pitävät häntä pystyssä tässä elämässä.

Kaukon kanssa jutellessa hänen puheessaan toistuu ilmaus ”paikan tavalla”. Hän on sopeutuvainen ihminen, joka helposti myötäilee kulloistakin ympäristöä. Ehkä se on lapsuudesta periytyvä perustarve pysyä porukan mukana. Veljessarja perheineen on Kaukon ensimmäinen jalka, ja myös isovanhempien hyvyys kantaa tähän päivään.

Kauko on myönteinen ihminen. Hän löytää huumoria kaikesta ja käyttää sitä selviytymiskeinonaan. Olkoon tämä positiivisuus Kaukon toinen jalka, se, johon tukeutuen hän kesti laitosvuodetkin.

Kauko on auttavainen tyyppi, joka mielellään tukee muita, huomaa syrjityt, ottaa uudet mukaan ja joskus jopa tekee toistenkin läksyt ja työt. Tämä luonteenpiirre korostui vaellusvuosina, joina Kauko kiersi asuin- ja opiskelupaikasta toiseen. Tässä voisi olla kolmas jalka.

Vammaisten oloja Suomessa Kauko on kritisoinut jo varhain, ja siinä asiassa hän on usein erittäin eri mieltä kuin muut. Läpi vuosien hän on antanut palautetta vammaisalan tekijöille ja kuulunut vammaisyhdistyksiin. Tämä yhteiskunnallinen näkökulma on Kaukon neljäs jalka.

Kauko itse on maininnut parhaiksi piirteikseen seuraavat asiat: ”maalaus ja musiikki” sekä ”muu itseilmaisu”.

Olkoon taide Kaukon viides jalka. Maalaus on kulkenut mukana lapsesta asti, samoin keramiikka; musiikissa esiin nousevat tietyt bändit, sanoitusten sepittäminen ja karaokelava. Taiteesta puhuessaan Kauko kuvailee ihmismieltä ja luovaa prosessia hyvin laajasti: luonnonvesissä uimisen parantavaa voimaa, rocktähteyttä, urheilun merkitystä ja matkustushaaveita.

Kuudenneksi jalaksi jää siten ”muu itseilmaisu”. Kaukoa kiinnostaa, millaisen kuvan hän on onnistunut antamaan muille ihmisille ja voisiko tuota kuvaa vielä parantaa. Kirjan viimeiseen lukuun ”Millainen mies Kauko on?” on koottu Kaukon tuntevien ihmisten vastauksia tähän kysymykseen, ja lopuksi Kauko pohtii vastausta myös itse.

Haaveet voivat toteutua

Kuusijalkaisen julkkarijuhlat juhlittiin 13. helmikuuta 2019 Vantaan Vernissassa, karaokediskon yhteydessä. Juhlat järjesti Vantaan Kehitysvammaisten Tuki ry. Hienon maljapuheen piti Kaukon luottohenkilö, Vantaan tukiyhdistyksen aktiivitoimija Kristiina Mäkelä.

* Kirjoitus on ote esipuheesta, jonka Kauko Kivisen kirja-avustaja, kustannustoimittaja Anu Lahtinen kirjoitti Kuusijalkainen-kirjaan.
* Kauko kiittää Kehitysvammaisten Tukiliittoa kirjan verkkoversion julkaisemisesta.

Lue kirjan verkkoversio (pdf) linkistä: Kuusijalkainen

Kansikuva Kauko Kivisen muistelmakirjasta Kuusijalkainen.