”Kun treenaa, voi kehittyä”

Teksti: Merja Määttänen / Kuva: Merja Määttänen

”Tulin kauhean iloiseksi, kun sain kuulla Tukiliiton apurahasta. Se tuli minun omaan harrastukseeni, joka on minulle ihan elintärkeä”, sanoo Pirjo Komppa.

Siskot Piia ja Kirsi Komppa komppaavat. Kaikki tuki tulee tarpeeseen, sillä harrastaminen ja kisamatkat eivät ole ilmaisia.

Mikkelin Kamppailuareenan kahvitilassa vietetään tankkaushetki ennen illan treenejä. Siskokset Piia, 34, Pirjo, 37, ja Kirsi, 39, syövät jugurttia ja hedelmiä, joiden voimin jaksaa vetää randoria tatamilla. Randori tarkoittaa vapaata harjoittelua ottelutyyliin ja tatami on kovista patjoista rakennettu judomatto.

Kaikilla Kompan siskoksilla on ruskea vyö, mikä kertoo vuosia hiotuista taidoista. Seuraava aste on musta, eli paras.

”Ennen vyökoetta opettelimme kata-liikesarjaa puoli vuotta. Kun tekee kataa, ei voi yhtään herpaantua. Se vaatii täydellistä keskittymistä”, Pirjo kuvaa.

Mitalien kimalletta

Kisoissa vyöarvo ei ratkaise, vaan taito ja päivän kunto. Mikkelin Judon sovelletun judon joukkueella se on usein kohdallaan. Kompan siskokset kantavat voittoisan joukkueen menestyksestä ison vastuun.

Kun he alkavat luetella mitalisaalistaan, kuulijaa pyörryttää: Pirjolla on kolmetoista kultaa SM-kisoista ja yksi EM-kisoista, ja hopeaa Special Olympics -kisoista. Piialla on yksitoista SM-kultaa sekä yksi EM-kulta ja MM-hopea. Kirsillä on kaksi SM-kultaa ja yksi Special Olympics -kulta. Kisatarinoissa kierretään maapallo Los Angelesista Pekingiin.

Haastattelun hetkellä SM-kisat olivat vielä edessä, toukokuussa, ja kaikkien tavoitteena on saada lisäkimalletta palkintokaappiin.

Piia Komppa palkittiin tammikuussa Etelä-Savon Urheilugaalassa Vuoden vammaisurheilijaksi.

”Hieno pokaali, olen ylpeä siitä.”

Palkintoperusteluissa viitattiin sovelletun judon ensimmäisiin MM-kisoihin, jotka järjestettiin viime vuoden lokakuussa Saksan Kölnissä. Piia palasi Kölnistä hopeamitali kaulassaan

”Yleensä en enää kovin paljon jännitä kisoja, mutta MM-tatamilla kyllä puntti tutisi”, Piia myöntää.

Lisäjännitystä tuotti se, että yleensä alle 57-kiloisissa kisaava Piia ylitti kisapunnituksessa painorajan – täpärästi, mutta kuitenkin. Alle 63-kiloisten sarjassa hän oli muihin verrattuna ”alipainoinen”, mutta tekniikka korvasi massan. Vain ensimmäiselle vastustajalleen hän hävisi.

”Sitten päätin vain unohtaa sen ja voittaa seuraavan. Miun vahvin heitto on lonkkaheitto, sen minä sitten tein”, Piia kertoo.

Kirsin bravuuri on uchi mata -jalkaheitto ja Pirjon harai goshi -jalkaheitto. He ottelevat Piiaa raskaammassa sarjassa ja kisaavat usein kirkkaimmista mitaleista keskenään.

Elämäntapa yhdistää

Sovelletun judon harjoituksia on kahdesti viikossa, mutta joskus judokat harjoittelevat myös niin sanottujen vammattomien ihmisten kanssa. Judosta tuli siskosten yhteinen elämäntapa jo kauan sitten. He aloittivat harrastuksen vuonna 1995, teinityttöinä.

”Koulussa annettiin lippulappuset, joissa kerrottiin tästä. Me tultiin ja jäätiin”, he kertovat.

Sovellettua judoa valmentavat Jukka Tarkiainen ja Kimmo Töttölä. ”Joukkueessa on tunnollisia treenaajia, joita on todella mukava valmentaa”, kiittää Jukka Tarkiainen.

Piia Komppa löysi tatamilta myös rakkauden. Kihlattu Jani Kokkonen tosin asui ja treenasi alun perin Lappeenrannassa, mutta vuosia kestänyt rakkaus kypsytti päätöksen Mikkeliin muuttamisesta. Nyt Piia ja Jani asuvat yhdessä kerrostaloasunnossa ja saavat asumiseensa tukea Savaksen TUPA-palveluiden kautta.

Kirsi asuu Savisillan palvelutalossa ja Pirjo Rantakylän palvelutalon yhteydessä, omassa rivitaloasunnossa. Siskokset tekevät avotyötoimintana siivous- ja keittiötöitä, kukin eri paikassa.

”Kun ei olla tatamilla, ollaan aika paljon Messengerissä yhteydessä”, he kertovat.

Ennen oman harjoituksen alkua Jani käy viereisellä tatamilla vetämässä lasten ryhmän alkulämmittelyn. Jani ja Kompan siskokset ovat käyneet apukouluttajakoulutuksen ja voivat nyt vetää harjoituksia muille.

Lisää unelmia!

Piia, Pirjo ja Kirsi Komppa ovat samaa mieltä: parasta judossa on kisaaminen ja kisareissut – myös ulkomaille. Ja treenaaminen!

”Kun harjoittelee, voi kehittyä. Kun keskittyy ja oppii, voi pärjätä kisoissakin, vaikka tulisi kova vastus”, pohtii Piia Komppa.

”Jos ei treenaa, ei opi mitään”, sanoo Pirjo.

”… ja taidot vain ruostuvat. Jos vain on kotona ja katsoo televisiota, ei pärjää tosi tilanteessa”, täydentää Kirsi.

”Ja on hyvä päästä haastamaan itseään”, Piia lisää.

Välillä tulee loukkaantumisia, mutta niitä ei jäädä muistelemaan. Mielessä on jo uusia unelmia ja uusia kisamatkoja. Vuonna 2019 Special Olympics -kesämaailmankisojen isäntäkaupunkina toimii Arabiemiraattien Abu Dhabi…

* Artikkeli on julkaistu myös Tukiviestissä 2 / 2018.

Lahjoita apuraha

Haluatko sinä auttaa ja antaa kehitysvammaiselle ihmiselle mahdollisuuden harrastaa ja kuulua joukkoon? Lahjoitukset käytetään kehitysvammaisten ja samankaltaista tukea tarvitsevien ihmisten apurahoihin. Apurahatoiminnan tavoitteena on edistää kehitysvammaisten henkilöiden osallisuutta ja osallistumista vapaa-ajan toimintaan.

Lahjoita tilisiirtona: Nordea IBAN FI49 1146 3007 2069 12 ja käytä viitettä 10003.
Lahjoita tekstiviestillä: Lahjoita 20 euroa lähettämällä tekstiviesti KOHTAAMUT20 numeroon 16499.

Lisätietoa lahjoittamisesta: www.tukiliitto.fi/lahjoita

Tukiliiton Paikka auki -mediatiimi teki Mikkeliin kuvaus- ja haastattelumatkan helmikuussa. Nyt Piia, Pirjo ja Kirsi Kompan judoharrastuksesta kuvattu aineisto on päätynyt osaksi Tukiliiton apurahoista kertovaa videota.

Videosta tehtiin myös versio, jossa on tietoa hakijalle.
Video ja lisätietoa apurahan hakemisesta löytyy täältä:
www.tukiliitto.fi/tukiliitto-ja-yhdistykset/tukiliiton-apurahat