Kolme nostoa lakineuvonnan koronakysymyksistä

Tukiliiton lakineuvonta vastaa kehitysvammaisten ihmisten ja heidän läheistensä kysymyksiin siitä, miten ihmisten oikeudet pitää turvata pandemian aikana.

Maaliskuussa 2020 pandemia saavutti Suomen ja lähes koko yhteiskunnan normaali toiminta keskeytettiin valmiuslain nojalla. Tähän tekstiin on poimittu voimakkaasti puhuttaneita yhteydenottojen aiheita korona-ajan lakineuvonnasta.

Jo muutaman esimerkin tarkastelu osoittaa, että koronaviruksen aiheuttama poikkeuksellinen tilanne vaikuttaa monin tavoin kehitysvammaisten ja vastaavaa tukea tarvitsevien ihmisten perusoikeuksien toteutumiseen. Esimerkkitapauksilla on yhtymäkohtia sosiaaliturvaa koskeviin oikeuksiin, yksityisyyden suojaan, oikeuteen elämään, henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen sekä liikkumisvapauteen.

I Oikeus sosiaalipalveluihin pandemian aikana

Kysymys: Onko kuntien vastuuta sosiaalipalvelujen järjestämisessä jollain tavalla kavennettu pandemian aikana? Onko minulla yhä oikeus saada esimerkiksi päivätoimintaa sosiaalihuollon palveluna, vaikka alueeni työ- ja päivätoimintakeskus on suljettu?

Vastaus: Vammaisella henkilöllä on oikeus saada välttämättä tarvitsemansa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut yksilöllisiä tarpeitaan vastaavasti myös pandemia-aikana.

Tällä hetkellä voimassa on normaaliolojen sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskeva lainsäädäntö, eikä palvelujen järjestämisen tai määräaikojen suhteen ole käytössä poikkeuksia. Esimerkiksi palvelusuunnitelmat ja erityishuolto-ohjelmat tulee laatia asiakkaan tarpeen mukaisesti ilman aiheetonta viivytystä. Kaikissa palveluissa on syytä huomioida tarvittavien suojavälineiden käyttö ja muut palveluita koskevat viranomaisten ohjeet.

Epidemiatilanteen huonontuessakaan mitään vammaisille ihmisille tarkoitettua palvelua ei voi kategorisesti kokonaan tilapäisesti lopettaa ilman asiakkaan tilanteen yksilöllistä arviointia. Jos jonkun jo myönnetyn palvelun käyttö kokonaan estetään, tästä on oikeus saada kielteinen päätös muutoksenhakuosoituksineen.

Ryhmämuotoisten palvelujen tilalle on hyvä tarvittaessa etsiä esimerkiksi vakavan koronavirustaudin riskiryhmään kuuluvan asiakkaan kannalta turvallisempia järjestämistapoja. Kunnan on valittava sellainen palvelun järjestämistapa, jota asiakas voi tosiasiallisesti käyttää, ja huomioitava päätöksenteossa ensisijaisesti asiakkaan etu, kuten sosiaalihuoltolain 4 ja 5 § sekä sosiaalihuollon asiakaslain 8 § edellyttävät. Tartuntariskistä ja riskiryhmään kuulumisesta on mahdollista asiakkaan suostumuksella pyytää hoitavan lääkärin arvio, joka tulee ottaa huomioon järjestämistavan valinnassa.

Jos henkilölle on myönnetty päivätoimintaa, ja päivätoimintakeskus on puolestaan suljettu tartuntatautilain 58 §:n nojalla, henkilön oikeus palveluun ei lakkaa, vaan hänelle tulee järjestää korvaava palvelu esimerkiksi yksilöllisenä päiväaikaisena toimintana.

Tilanne nyt: Monien ryhmämuotoisten sosiaalipalvelujen järjestämisessä on ollut edelleen haasteita etenkin tartuntatautitilanteen jälleen heikennyttyä. Lakineuvonnassa on kuitenkin kuultu myös kokemuksia onnistumisista esimerkiksi päivätoiminnan yksilöllisessä järjestämisessä niin, että toiminta tuodaan asumisyksikköön ja toteutetaan esimerkiksi ulkona tai parityöskentelynä.

Myös etäyhteyksin järjestetyistä palveluista on joitakin hyviä kokemuksia, vaikka järjestämistapa ei sovi kaikille asiakkaille. Mikäli kunta ei täytä palveluiden järjestämisvelvollisuuttaan, kunnan toiminnasta on mahdollista tehdä muistutus ja/tai hallintokantelu.

II Vierailut sosiaalihuollon yksiköissä ja asukkaiden kotilomat

 Kysymys: Saanko vierailla läheiseni luona sosiaalihuollon asumisyksikössä? Entä voidaanko läheistäni vaatia pysymään omassa huoneessaan sen jälkeen, kun hän palaa asumisyksikköön vierailtuaan puolestaan minun luonani?

 Vastaus: Tällä hetkellä voimassa oleva laki ei salli oikeudellisesti velvoittavan vierailukiellon asettamista sosiaalihuollon yksiköihin koronaviruksen torjumiseksi. STM ohjeisti pandemian alkupuolella sosiaalihuoltoa asettamaan yksiköihin vierailukieltoja tartuntatautilain 17 §:n nojalla, mutta sittemmin niin laillisuusvalvojien ratkaisukäytännössä kuin korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksessä KHO:2021:1 on todettu, että tartuntatautilaki ei mahdollista vierailukiellon asettamista.

Sosiaalihuollon toimintayksikkö voi suosittaa ulkopuolisten henkilöiden vierailujen välttämistä yksiköissä, mutta edes suositusten ei tule kohdistua yksikön asukkaiden välttämättä tarvitsemiin ammattilaisiin, kuten henkilökohtaisiin avustajiin tai kuntoutushenkilöstöön. Lisäksi ulkopuolisten vierailuja koskevien suositusten tulee olla linjassa hallinnon suhteellisuusperiaatteen kanssa, jonka mukaan viranomaisen toimien on oltava oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden (hallintolaki 2 luku 6 §). Suosituksia tulee esimerkiksi tartuntatilanteen helpottuessa lieventää.

Alueellisen tartuntatilanteen lisäksi vierailuja koskevissa suosituksissa tulee ottaa huomioon kunkin yksikön olosuhteet, esimerkiksi se, onko yksikössä vakavan virusinfektion riskiryhmään kuuluvia asukkaita.

Ihmisillä on oikeus poistua sosiaalihuollon yksiköstä ja palata takaisin yksikköön. Esimerkiksi läheisensä luona vieraillutta, yksikköön palaavaa ihmistä ei voi lain mukaan velvoittaa pysymään omassa huoneessaan tai asunnossaan karanteeninomaisissa olosuhteissa, ellei henkilöä ole tartuntatautilääkärin päätöksellä asetettu karanteeniin tai eristykseen.

Karanteeniin asettamisen tai eristämisen edellytyksenä on, että henkilön on todettu tai perustellusti epäilty altistuneen koronavirukselle tai sairastuneen koronaviruksen aiheuttamaan tautiin. Kehitysvammalain 3 a luvun tarkoittamia rajoitustoimenpiteitä, kuten liikkumisen rajoittamista, ei voi käyttää tartuntataudin torjumiseen liittyvällä perusteella.

Lakiin perustumattomista liikkumisvapauden rajoituksista ja muista toimintayksiköiden toimintaan liittyvistä haasteista kannattaa keskustella yksikön johdon kanssa ja olla tarvittaessa yhteydessä kotikunnan vammaispalveluihin sekä valvontaviranomaisiin, kuten aluehallintovirastoon tai laajempaa aluetta koskevan tilanteen osalta Valviraan. Viime kädessä voi olla mahdollista valittaa hallinto-oikeuteen, jos liikkumisvapautta tai muita perusoikeuksia rajoitetaan ilman lain tukea.

Tilanne nyt: Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) täsmensi vierailuja koskevaa ohjettaan kesäkuussa 2020 ja totesi, etteivät vierailukiellot ole oikeudellisesti sitovia. Yhteydenotot vierailukielloista ovat kevään 2020 jälkeen vähentyneet. Syyspuolella 2020 lakineuvontaan tuli joitakin yhteydenottoja ”epävirallisista karanteenivaatimuksista” kotilomien jälkeen. Tällainen liikkumisen rajoittaminen on lainvastaista.

III Hoidonrajaukset

Kysymys: Olen töissä asumisyksikössä, jossa suunnitellaan asukkaiden etukäteisiä hoidonrajauksia. Miten voin toimia, kun epäilen rajausten tai niiden tekoprosessin olevan lainvastaisia esimerkiksi sen vuoksi, että läheisiä ei oteta mukaan päätöksentekoon, vaikka asukas ei vamman vuoksi itse kykene päättämään hoidostaan? Onko kehitysvammaisella ihmisellä yhdenvertainen oikeus esimerkiksi tehohoitoon?

Vastaus: Kaikki hoidon rajaamista koskevat päätökset, kuten päätös tehohoidon rajaamisesta, ovat aina hoitavan lääkärin vastuulla hänen neuvoteltuaan hoitotiimin ja muiden hoitoon liittyvien erikoisalojen lääkäreiden kanssa. Päätöksiä tehtäessä harkitaan sitä, onko esimerkiksi hengityskonehoito tarkoituksenmukaista akuutisti hoidettavan sairauden kannalta. Lisäksi on pohdittava, onko tehohoidosta saatava hyöty riittävä suhteessa sen aiheuttamiin haittoihin.

Hoidon rajaamista koskevan päätöksen on siis liityttävä mahdollisella tehohoidolla hoidettavaan sairauteen ja sen ennusteeseen, eikä henkilön vammaan tai lääkärin käsitykseen siitä, minkälainen esimerkiksi kehitysvammaisen ihmisen elämänlaatu yleisesti ottaen on. Vamma ei saa missään tapauksessa estää pääsyä tehohoidosta mahdollisesti saatavan hyödyn arviointiin, eikä vamma itsessään voi olla hoidon ulkopuolelle rajaamisen peruste.

Lähtökohtaisesti päätös hoidon rajaamisesta tulee tehdä yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. Jos täysi-ikäinen potilas ei esimerkiksi kehitysvammaisuuden tai muun syyn vuoksi pysty päättämään hoidostaan, potilaan laillista edustajaa tai lähiomaista tai muuta läheistä on ennen tärkeän hoitopäätöksen tekemistä kuultava sen selvittämiseksi, millainen hoito parhaiten vastaisi potilaan tahtoa (potilaslaki 6 §).

Lainvastaisten käytäntöjen osalta tulee ottaa yhteyttä yksikön esimieheen tai hänen esimieheensä. Tilanteessa voi olla yhteydessä myös valvontaviranomaisiin, kuten aluehallintovirastoon. Sosiaalihuoltolain 48 §:n mukaan sosiaalialan ammattihenkilön on ilmoitettava, mikäli hän huomaa tai saa tietoonsa epäkohdan tai ilmeisen epäkohdan uhan asiakkaan sosiaalihuollon toteuttamisessa. Ilmoituksen vastaanottaneen henkilön on ilmoitettava asiasta kunnan sosiaalihuollon johtavalle viranhaltijalle salassapitosäännösten estämättä. 

Tilanne nyt: Hoidonrajauksia koskevat yhteydenotot vähenivät sen jälkeen, kun STM julkaisi huhtikuussa 2020 erikseen tiedotteen, jossa korostettiin, että jokaisella ihmisellä on yhtäläinen oikeus tehohoidon tarpeen arviointiin ja että esimerkiksi vammaisuus ei saa estää pääsyä tehohoidosta mahdollisesti saatavan hyödyn arviointiin.

Tukiliiton lakineuvontaan tuli loppuvuodesta 2020 yksittäisiä yhteydenottoja, jotka koskivat hoidonrajauksiin liittyvää päätöksentekoprosessia, ennen muuta sitä, ettei läheisiä ollut kuultu asiaa käsiteltäessä. Lakineuvontaan kannattaa edelleen olla yhteydessä hoidonrajauksiin liittyvissä havaituissa epäkohdissa.