Jacobin maailma on täynnä naurua

Jacob Anttila on huumorintajuinen velmuilija, joka tietää, mitä tahtoo.

Tamperelaisen Jacob Anttilan arjessa on paljon samaa kuin kenellä tahansa viisivuotiaalla vesselillä. Hän käy päivähoidossa, leikkii isosiskon kanssa ja tykkää hassutella vanhempien kanssa. Moni asia on kuitenkin toisin kuin useimmilla. Vain 885-grammaisena pikkukeskosena syntynyt Jacob tarvitsee runsaasti tukea liikkumisessa, kommunikoimisessa ja kaikissa päivittäisissä toimissa.

Jacobin elämän alkuvaiheet ovat jääneet vanhempien mieleen usvaisena ja kaoottisena aikana. Raskausviikolla 27 syntyneistä kaksosista vain toinen eli Jacob selviytyi, ja hänkin joutui viettämään elämänsä ensimmäiset kolme kuukautta Taysin tehohoidossa.

”Se oli tiukka paikka. Rahwa oli Jacobin luona yleensä aamupäivät. Iltapäivällä sitten vaihdoimme, ja minä menin vuorostani sairaalaan”, isä Timo Anttila muistelee.

Isosisko Abigail oli tuohon aikaan kolmivuotias, eikä omien sanojensa mukaan muista ajasta juuri mitään.

”Onneksi Abilla oli silloin tosi joustava perhepäivähoitopaikka. Se oli hänelle kuin toinen koti. Huoli Jacobin tilanteesta vei valtavasti meidän vanhempien voimavaroja”, Timo sanoo.

Eleet kertovat

Vaikka puhuminen ei ole Jacobin tapa kommunikoida, hän osaa tehdä toiveensa selviksi perheenjäsenille. Hän ilmaisee myöntämistä ja kieltämistä elein. Muita ahkerassa käytössä olevia merkkejä ovat esimerkiksi ”minä”, ”yhdessä”, ”katsoa tv:tä” ja ”kuunnella musiikkia”.

”Jacobillahan on hyvin vahva oma tahto. Välillä hän lyö suorastaan nyrkkiä pöytään. Vaikkapa automatkoilla voi nousta aikamoinen mekkala, ellei kaiuttimissa soi oma lempimusiikki”, Timo mainitsee.

Musiikki on Jacobille todella tärkeää, etenkin suosikkiartistit JVG, Tuure Kilpeläinen ja Teflon Brothers. Kotona televisiossa pyörivät yhä uudelleen Vain elämää -musiikkisarjan jaksot.

Leikeistä tämän hetken ehdoton suosikki on kokkailu siskon tai vanhempien kanssa. Jacob valitsee pehmoleluvihanneksista pataan kulloinkin herkullisimmilta vaikuttavat raaka-aineet. Sitten hämmennellään ja maistellaan, kunnes soppa on valmis. Tällä kertaa keitokseen tulee ainakin kaalia, porkkanaa, purjoa, tomaattia ja valkosipulia. Ja kun ruoka on kypsää, aloitetaan uuden kattilallisen keittäminen.

”Jacob jatkaisi ruokaleikkiä loputtomasti. Hän on myös ilmoittanut haluavansa tulla isona kokiksi”, isä ja äiti kertovat.

Toinen suosikki on vanha kunnon piiloleikki. ”Jacobia alkaa vaan aina naurattaa niin, että piilo löytyy heti”, Abigail-sisko sanoo.

Jacob Anttila viettää mieluiten aikaa sylissä halitellen. Yksi parhaista syleistä on Abigail-siskon.

Avustajan kanssa jätskille

Vanhemmat ja isosisko kuvailevat Jacobia kivaksi ja iloiseksi pojaksi. Jopa vitsailu onnistuu ilman sanoja.

”Röyhtäistyään Jacob voi ihan pokkana osoittaa isää, että tuo se oli”, Rahwa-äiti nauraa.

Toisaalta Jacob on hyvin empaattinen ja herkkä, ja havaitsee erittäin tarkasti toisten ihmisten hätää ja pahaa oloa. Esimerkiksi muiden lasten itku tekee pojan aina surulliseksi. Sorin Sirkuksen joulunäytöksestäkin piti lähteä kesken pois, kun Jacob oli niin huolissaan erään esiintyjän puolesta.

Yksin olemisesta Jacob ei tykkää yhtään, vaan hän viettää mieluiten aikaa sylissä halitellen. Kotona jommankumman vanhemmista onkin pidettävä pojalle seuraa käytännössä jatkuvasti.

”Aika usein voimat ovat kieltämättä olleet vähissä. Niin aurinkoinen persoona kuin Jacob onkin, hänen hoitamisensa on myös vaativaa ja sitovaa”, vanhemmat sanovat.

Oman henkilökohtaisen avustajan seurassa Jacob pääsee ulkoilemaan tai vaikka jätskikioskille ilman äitiä ja isää – niin kuin viisivuotias poika jo haluaakin. Ja vanhemmat saavat pienen hetken omaa aikaa. Tosin avustajan hankkiminen kesti luvattoman pitkään, ja koko prosessi on jätetty yksin perheen vastuulle. Lisäksi avustustunteja saisi vanhempien mielestä olla enemmän: 50 tuntia vuodessa tarjoaa kovin vähän hengähdystaukoja.

Terapioita lähes päivittäin

Päivähoidossa Jacob tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa. Kivointa on, kun tytöt antavat kovat vauhdit istuinkeinussa. Myös vanhemmat ovat erittäin tyytyväisiä päivähoitoon integroidussa ryhmässä.

”Kaikki hoitajat ovat tottunut työskentelemään erityislasten kanssa. Kalevanharjun päiväkoti on paras mahdollinen paikka Jacobille”, Rahwa-äiti kiittelee.

Päivähoidossa Jacob käyttää toiveidensa ilmaisemiseen esimerkiksi leikinvalitsemistaulukkoa. Myös muuta kuvakommunikaatiota harjoitellaan parhaillaan. Tablettitietokone toimii sähköisenä reissuvihkona kodin ja päivähoidon välillä. Hoitopäivän tapahtumat ja kotipuuhat tallentuvat tabletille valokuvina, ja Jacob pystyy näin kertomaan kuulumisistaan.

Lisäksi Jacobin arkea rytmittävät lähes päivittäiset kuntoutus- ja terapiakäynnit. Erityisesti hän pitää puheterapiasta ja allasterapiasta.

”Minäkin pääsen välillä mukaan uimaan”, Abi-sisko kertoo.

Tulevaisuutta vanhemmat kertovat miettivänsä pieni pätkä kerrallaan. Seuraavaksi toiveissa on, että koulun aloittaminen sujuisi yhtä hyvin kuin päivähoito.

”Yritämme olla menemättä asioiden edelle.”

Artikkeli on julkaistu myös Tukiviestissä 3 / 2020.

Jacob isän sylissä, ryhmähalissa myös sisko.
Ryhmähali Anttilan tyyliin.