Niilo opettelee ottamaan vastuuta

Teksti: Mari Vehmanen / Kuva: Laura Vesa

Niilo Katajamäen, 13, kertoessa kuulumisistaan puheissa toistuu useasti nimi Juuli. Oma henkilökohtainen avustaja on selvästi tärkeä henkilö Niilon elämässä.

”Voi mennä elokuviin vaikka uutta Star Warsia katsomaan”, Niilo antaa esimerkin siitä, mitä kaikkea avustajan kanssa pystyy tekemään.

Viime talvena Juuli tuli joka torstai-iltapäivä Niiloa vastaan koululle, mistä jatkettiin yhdessä suoraan kokkikerhoon. Paljon muitakin juttuja on jo tehty tai suunnitteilla.

”Mennään Tigeriin ostoksille, frisbeegolfia pelaamaan ja trampoliiniparkkiin. Särkässä Juuli voi tulla mukaan laitteisiin. Linnanmäelläkin on uusi vuoristorata. Haluaisin siihen”, Niilo luettelee.

Hän toteaa, ettei olisi lainkaan yhtä hauskaa käydä kaikissa näissä paikoissa aina vain äidin ja isän kanssa. Toki myös perheen yhteiset reissut esimerkiksi Ahvenanmaalle ovat olleet kovasti Niilon mieleen.

Äiti Minni Haveri ei pane lainkaan pahakseen Niilon haluja päästä tekemään asioita omillaan. Kuukausittaiset 20 avustajatuntia ovat teini-ikää lähestyvälle nuorelle todella merkityksellisiä. Muutoinkin Niilo harjoittelee parhaillaan suoriutumaan yhä itsenäisemmin erilaisista päivittäisistä puuhista. Kotioven avaaminen ja lukitseminen alkavat jo sujua, samoin pienten ostosten maksaminen pankkikortilla.

”Se on helpompaa kuin rahojen laskeminen”, Niilo arvelee.

Mukana kukkarossa kulkevat myös muut tärkeät henkilökohtaiset tavarat: kirjasto-, Museo- ja avustajakortit.

Minecraftia ja lenkkeilyä

Kangasalla asuva Niilo käy Vatialan koulua, jossa toimii rinnakkain sekä yleisopetuksen että pidennetyn oppivelvollisuuden luokkia. Niilo kertoo pitävänsä koulunkäynnistä.

”Enkku on kivointa. Ei oikeastaan mikään aine ole tylsää”, hän tuumii.

Parhaat kaverit ovat omalta luokalta. Heidän kanssaan kuluvat myös välitunnit. ”Ellin kanssa mennään hippaa tai kiipeillään telineissä.”

Vapaa-ajalla kotona isoveli Otto, 16, saattaa joskus ennättää seuraksi hyppimään trampoliinille tai pelaamaan videopeli Minecraftia. Vanhin veli Jani on jo muuttanut Helsinkiin opiskelemaan.

Itsekseen ollessa aika vierähtää mukavasti esimerkiksi legoja rakennellessa. Frisbeegolf on Niilon uusin harrastus. Lisäksi hän käy ahkerasti lenkkeilemässä perheen koirien Leian ja Pennin kanssa.

”Leia on rauhallinen. Se on englanninspringerspanieli. Penni on villi ja hyppää joskus päälle. Mutta välillä Penni ottaa aurinkoa ja näyttää ihan makkaralta”, Niilo kertoo.

Hän myöntää toisinaan uppoutuvansa kaikkien 13-vuotiaiden poikien tavoin älypuhelimen ääreen surffailemaan netissä tai pelailemaan mobiilipelejä.

”Mutta laitan kyllä puhelimen pois, kun täytyy”, Niilo vakuuttaa.

Tubettajaksi tai ravintola-alalle

Eräs ajatus tulevaisuudesta liittyy niin ikään nettiin ja sosiaaliseen mediaan. Jotkut luokkakaverit ovat jo pitäneet omaa Youtube-kanavaa, joten Niilo on alkanut pohtia tubettamista yhtenä ammattivaihtoehtona.

Itse hän kertoo seuraavansa mieluiten sellaisia tubettajia, jotka käsittelevät omien yksityiselämän kuulumisten lisäksi mielenkiintoisia faktoja vaikkapa tieteestä tai maailman tapahtumista.

Myös Hesburger on käynyt Niilon mielessä mahdollisena työpaikkana. ”Siellä voisi olla, jos oppisi tekemään hamppareita”, hän pohtii.

Vielä hän ei ole varma, aikooko aikuisena jäädä asumaan Kangasalle vai muuttaa jonnekin muualle.

Kysymys siitä, mitä merkitsee olla nimenomaan poika, saa Niilon hetkeksi mietteliääksi.

”Ainakin minun kaverini Elli tykkää tehdä ihan samoja juttuja kuin minä. Mutta varmaan tytöt ja pojat ovat joskus eri mieltä. Olisiko niin, että tytöt eivät oikein tykkää yleisurheilusta”, hän vastaa lopulta.

* Artikkeli on julkaistu myös Tukiviestissä 3 / 2020.