Jokaisella on oikeus omannäköiseen elämään

25.08.2022

Oona Lipponen.

Omannäköinen elämä tarkoittaa sitä, että voi elää merkityksellistä arkea itselleen sopivalla tavalla. Kyse on oman elämän osallisuudesta; siitä, että saa tehdä elämäänsä koskevia päätöksiä sekä osallistua täysimääräisesti niihin toimintoihin, jotka kokee mieluisiksi ja tärkeiksi.

Yhtä lailla osallisuus yhteisöihin sekä laajemmin ympäröivään yhteiskuntaan ja kulttuuriin ovat olennaisessa asemassa mielekkään elämän toteutumiseksi.

Omannäköistä elämää voi tarkastella monella tasolla. Esimerkiksi vammaispolitiikan tasolla omannäköinen elämä ja sen edistäminen edustavat vammaispoliittista tavoitetilaa, palvelujärjestelmätasolla erästä sosiaali- ja vammaispalvelujen tehtävää – ja yksilötasolla, johon tässä kirjoituksessa keskityn – hyvää, toimivaa ja omanlaista arkea.

Tarkastelin sosiaalityön pro gradu -tutkielmassani kehitysvammaisten nuorten aikuisten kertomuksia omannäköisestä elämästä. Tutkielmani haastatteluihin osallistui kahdeksan nuorta aikuista, joita sydämellisesti kiitän oman tarinansa jakamisesta.

Nuori aikuisuus on muutosten aikaa, jolloin pohdittavaksi tulee uudenlaisia isoja kysymyksiä. Haastattelemani nuoret kertoivat muun muassa itsenäistymisen ja omaan kotiin muuttamisen, opiskelun, työllistymisen ja palkan, harrastusten, ystävien ja seurustelun teemoista.

Moni nuori pohti, että sopiva tuki ja luotettava turvaverkko ovat tärkeitä omannäköisen elämän toteutumisessa. Eräs nuorista nosti esiin tuetun päätöksenteon. Hän totesi, että omista asioista päättäminen on jokaisen velvollisuusasia, ja mahdollisuus saada tukea eri vaihtoehtojen puntaroimiseen on eri asia kuin puolesta päättäminen. Tärkeää on, että nuoren oma näkemys tulee kuulluksi, kunnioitetuksi ja pääosaan.

Nuoret pohtivat omannäköisen elämän toteutuvan silloin, kun on erilaisia mahdollisuuksia valita ja toimia. Erään nuoren sanoin elämässä on ja täytyykin olla tarjolla kirjo toimintavaihtoehtoja, eivätkä tuen tarpeet ole osallistumisen esteenä.

On tärkeää, että elämässä tarjoutuu mahdollisuuksia kokeilla, oppia ja ehkäpä välillä erehtyäkin. Monet nuoret kertoivat mieleenpainuvaksi kohdaksi elämää sen, kun he olivat huomanneet, että jokaisella ihmisellä on oikeus osallistua esimerkiksi työelämään tai poliittiseen toimintaan.

Toisaalta nuoret nostivat esiin myös omannäköistä elämää rajoittavia tekijöitä, kuten vaikeuksia päästä palkkatyöhön tai opiskelemaan kaikille nuorille suunnattuun ammattikouluun toiveista huolimatta. Myös kielteisiksi tai vähätteleviksi koetut asenteet nousivat esille tarinoissa nuorten kohtaamista haasteista.

Yksi nuorten esiin nostama näkökulma oli, että omannäköinen elämä vaatii yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden toteutumista.

Nuorten aikuisten kertomuksissa omannäköistä elämää rakensivat jo eletyt kokemukset, tämänhetkinen elämäntilanne sekä tulevaisuuden toiveet. Unelmilla oli tärkeä merkitys nuorten tarinoissa myös siitä näkökulmasta, että ne paljastavat, millaisia tavoitteita kohti nuori pyrkii ja millaisia muutoksia hän elämäänsä toivoo, jotta elämä olisi yhä omannäköisempää.

Osallisuus ja yhdenvertaiset mahdollisuudet toimia niin omassa elämässä kuin laajemminkin yhteisöissä ja yhteiskunnassa ovat olleet vammaispoliittisia tavoitteita jo pitkään. Ymmärrystä siitä, kuinka vammaispoliittiset tavoitteet toteutuvat arkielämässä, saadaan vammaisten ihmisten kertomia elämäntarinoita ja kokemuksia kuuntelemalla ja tutkimalla.

Omannäköistä elämää ja sen edistämistä on hyvä tarkastella järjestö- ja vaikuttamistoiminnassa, vammaissosiaalityössä ja esimerkiksi asumisyksiköissä ja muissa palveluissa. Sen lisäksi, että omannäköisen elämän toteutuminen voi edellyttää yksilöllisiä tukikeinoja, on tärkeässä asemassa myös yhteistyössä eri toimijoiden kanssa tehtävä yhteiskunnan rakenteita muuttava työskentely, jonka päämääränä on lisätä osallistumisen mahdollisuuksia kaikille ihmisille.

 

*Kirjoittaja työskentelee sosiaalityöntekijänä vammaispalveluissa.

 

Ymmärrys siitä, miten #osallisuus ja yhdenvertaiset mahdollisuudet toimia toteutuvat arjessa saadaan vammaisten ihmisten elämäntarinoita ja kokemuksia tutkimalla.