Enkeli ja nallekarhu

Niina Puustinen ja Jussi Jaatinen asuvat itsenäisesti yhdessä, itse valitsemassaan kodissa. Kihlapari saa arjen sujumiseen juuri heidän tarpeisiinsa räätälöidyn tuen.

Nuoripari ottaa vieraat vastaan viihtyisässä kolmiossa, kauniissa Emolan kaupunginosassa Mikkelissä. Niina Puustisella, 27, ja Jussi Jaatisella 28, on ollut tänne – omaan yhteiseen kotiin – neljän vuoden matka.

He tapasivat, kun Niina tuli Savosetin monipalvelukeskukseen, samaan työtoimintapaikkaan Jussin kanssa. Jussi kertoo, että ihastuminen oli välitön. Yhdessä ruvettiin olemaan vähän myöhemmin. Ensin he tapailivat ja kyläilivät, myöhemmin olivat toistensa luona yökylässäkin.

Alkuajoilta on valokuvakansiossa todistusaineistoa, jota Niina esittelee: naamiaispäivänä hän pukeutui enkeliksi ja Jussi karhuksi. Molempia naurattaa. Aivan kuin tuo kuva ennen seurustelun aloitusta kuvaisi nykytilannetta. Niina on Jussin enkeli ja Jussi Niinan nallekarhu.

Jussi halaa Niinaa ja lisää: ”Otin kyllä karhupuvun, koska se oli ainoa, joka mahtui päälle.”

Valokuva valokuvasta.
Niina on takarivissä enkelinä ja Jussi edessä ruskeassa turkissa.

Itse valittu koti

Oman asunnon pariskunnalle järjesti Tupa-palvelut, eli Savon Vammaisasuntosäätiön (Savas) tukiasumista ja elämänhallinnan apua tarjoava palvelu. Jussi asui aiemmin palveluasunnossa, jossa hänellä oli kämppäkaveri, ja Niina asui omassa asunnossaan. Molempien mielestä yhdessä asuminen on kuitenkin parasta.

”Hienointa yhdessä asumisessa on, että saa olla toisen kanssa. Kyllä tätä yhteistä kotia ehdittiin jo odotella, ennen kuin se saatiin”, Jussi kuvaa.

He ehdottivat itse yhdessä asumista ja saivat valita asunnon. Yhdessä Tupa-palvelun ohjaajien kanssa he kävivät katselemassa asuntoja ja kun mieleinen löytyi, se remontoitiin juuri heille sopivaksi. Savas osti asunnon ja vuokrasi sen edelleen pariskunnalle.

Niina ja Jussi ovat viihtyneet Emolassa nyt pari vuotta, hyvin tyytyväisinä. Asunto on kaikin puolin mieluisa ja lähellä palveluja, ja pariskunta esittelee kotiaan ylpeänä: tilavien makuu- ja olohuoneen lisäksi on vierashuone ja sauna.

”Täällä on kyllä vähän sotkua”, pahoittelee Niina vierashuonetta, joka toimittaa myös varaston virkaa.

Keittiössä vieraita odottaa kauniisti katettu kahvipöytä ja olohuoneesta pääsee aurinkoiselle terassille. Se on valmistunut tänä kesänä ja laajentaa asuntoa vehreälle pihamaalle. Terassia kehystää rehevä puistomainen pensaikko, jonka keskellä piha on kuin salainen puutarha. Siellä on mukava istuskella ja nauttia auringonpaisteesta, ja sitä riemua onkin tänä kesänä riittänyt.

Sopivasti tukea

Niina ja Jussi elävät itsenäisesti, mutta pari kertaa viikossa ohjaaja käy auttamassa esimerkiksi kauppalapun tekemisessä. Jussin mielestä apu on tarpeen sen takia, että muuten tulee kiusausta ostaa vain herkkuja. Seuraavaksi he haluavat opetella tekemään ruokaa ihan itse.

Yhteisen kodin lisäksi heillä on edelleen sama työtoimintapaikka. Työmatkat sujuvat yhdessä, mutta päivän ohjelma ja työtehtävät eroavat toisistaan. Kahdeksasta puoli kolmeen Niina työskentelee siistimisen, ja Jussi autojen pesun parissa. Lounaskin syödään eri aikaan, mutta se ei Niinaa ja Jussia haittaa, kun oikeastaan kaikki muu aika kuluu yhdessä. Molemmat tykkäävät lenkkeilystä ja jalkapallon pelaamisesta.

”Eilen käytiin pelaamassa Lähemäen kentällä”, he kertovat.

Talvikaudella ykkösenä on jääkiekko. Sitä he eivät pelaa itse, mutta kannattavat sitäkin innokkaammin Mikkelin omaa liigajoukkuetta, Jukureita. Keittiöstä löytyy Jukurit-muki ja kotipelit pariskunta pyrkii katsomaan ihan paikan päällä.

”Ei kyllä ihan kaikkiin päästä”, Jussi harmittele.

Kesälomaohjelmassa on vierailu Savonlinnaan yhdessä tupalaisten eli toisten Tupa-palvelun kautta itsenäisesti asuvien kanssa.

Jussi Jaatinen ja Niina Puustinen keittiönpöydän ääressä.
Seuraavaksi Jussi ja Niina aikovat opetella yhdessä ruuanlaittoa.

Kaksin kaunihimpi

Katselemme yhdessä pariskunnan kuva-albumia – muistoja yhteisistä hetkistä ja tärkeistä läheisistä. Niinan vuonna 2016 vaikeaan sairauteen menehtyneestä äidistä on monta kuvaa, samoin sisarpuolen lapsista. Sukulaiset ovat tärkeitä ja rakkaita.

”Minusta tulee marraskuussa eno”, kertoo Jussi sisarensa kuvan kohdalla.

Yksi toinenkin iso virstanpylväs oli haastattelua tehtäessä vielä edessä: pariskunta odotti heinäkuussa vietettyjä kihlajaisiaan.

Jälkeenpäin pariskunta kertoo, että kihlajaiset järjestettiin historiallisella Elomaan-talolla Mikkelissä. Talo on alkuperäisessä asussaan pihapiireineen säilynyt 1800-luvun lopun rakennus ja hieno ympäristö arvokkaaseen juhlaan.

Juhlaan saapui vieraaksi kavereita ja sukulaisia. Tunnelmaa kuvastaa niissä lausuttu runo:

Kutsu saatiin kihlajuhlaan, “Tullaan, kiitos kyllä!”
Tässä sitten onnitellaan juhla-asut yllä.
Kauan on jo nähty, että toisistaan nuo tykkää.
Mitäs sitten kihlajaista enää kauemmaksi lykkää?
Kaksin aina kaunihimpi, sanoo sananlasku.
Oli sitten miljonääri taikka tyhjätasku.
Mukavampi ottaa vastaan ilo sekä suru,
Kun on jakamassa sitä oma kullanmuru.

* Artikkeli on julkaistu Tukiviestissä 3 / 2018.