Roope Parma sai tuen omaan kotiin

Hoivakotien kartoittamisen jälkeen Roope Parmalle löytyi ikioma koti Tuusulan keskustasta. Tukena on hoitajien tiimi ympäri vuorokauden.

Roope Parma on 22-vuotias hurmaava nuori mies. Vuonna 2020 hän muutti ensiasuntoonsa, uuteen kerrostalokaksioon Tuusulan keskustassa. Roope viihtyy nyt hyvin, mutta tie omaan asuntoon ei ollut aivan mutkaton.

Roopen äiti Kirsi Wiitala kartoitti neljän vuoden aikana 13 erilaista hoivakotia, jotka hän totesi Roopelle sopimattomiksi. Roope oli asumiskokeilussa kahdessa eri ryhmäkodissa, eikä kumpikaan kokeilu johtanut pidemmälle.

Kirsin mielestä hoivakodeissa luvataan helposti kaikenlaista kivaa ja mukavaa tekemistä siinä vaiheessa, kun muuttoa harkitaan. Todellisuudessa paikat ovat osoittautuneet varsin laitosmaisiksi.

”Yksilöä ei huomioida, eikä hoitajia ole tarpeeksi. Myös asukkaiden ikähaitari 20-vuotiaasta kuusikymppiseen ihmetyttää. Mitä yhteistä Roopella on vanhusten kanssa?” äiti ihmettelee.

Uusi ratkaisu asumiseen

Asumiskokeiluissa Roope oli poissa tolaltaan ja menetti oman iloisen ja kujeilevan itsensä. Kirsi alkoi pohtia muita ratkaisuja Roopen asumiseen.

Tärkeimpänä kriteerinä oli sijainti keskustassa, missä palvelut ja tapahtumat sekä äidin koti olisivat lähellä. Hoitajat ja kaverit pääsisivät helposti Roopen luokse julkisilla kulkuvälineillä. Kunnolliset äänieristeetkin tarvitaan, sillä nuori mies pitää välillä meteliä.

Kirsi löysi sopivan pienen kaksion kerrostalon alakerrasta Tuusulan keskustasta. Siinä vaiheessa Kirsi oli kuntaan yhteydessä ja kertoi ajatuksensa Roopen muutosta omaan kotiin.

Koska Roopella oli jo olemassa ympärivuokautinen palveluasumispäätös kotiin, estettä palvelun siirtämiseksi hänen omaan asuntoonsa ei ollut. Ratkaisu ei ollut kovin tavanomainen, mutta se saatiin onnistumaan. Myös palvelusuunnitelmaan tehtiin tarvittavat muutokset.

”Kunta kysyi jopa, tarvitaanko jotakin palvelua lisää. Vielä ei ole tarvittu. Liimailin itse seinien kulmiin suojia ja poistin ovia, jotta saatiin enemmän kääntymistilaa”, Kirsi kertoo.

Tien toiselle puolelle valmistuvat lukio ja kulttuurikeskus Monio. Vieressä on uimahalli, ja korttelin päähän on suunnitteilla Hyrylän palvelukeskus, johon tulee Prisma ja muita liiketiloja. Myös kirjasto, muut kaupat ja apteekki ovat lähellä.

”Paikka on erinomainen, keskellä Tuusulan keskustaa ihan palvelujen äärellä. Haaveena on ollut, että ympäristössä olisi mielenkiintoista katsottavaa ja toimintaa, joka olisi saavutettavissa pyörätuolillakin. Tässä paikassa yhdistyvät nämä kaikki”, Kirsi kertoo tyytyväisenä.

Roope Parma soittaa kotonaan pianoa. Äiti Kirsi Wiitala katsoo vieressä.
Roope Parma saa elää omassa kodissaan näköistään elämää. Hän nauttii esimerkiksi pianon soittamisesta. Kuva: Laura Vesa

Musiikki tuo iloa elämään

Roope on asunut omassa kodissaan kohta kaksi vuotta. Sinä aikana koronapandemia on rajoittanut elämää.

”Olemme välttäneet kontakteja. Roope on osallistunut Teamsilla bändikerhoon, josta on kyllä nauttinut kovasti”, Kirsi sanoo.

Jaatisen Majalla Helsingin Malminkartanossa kokoontuvaan bändikerhoon voi osallistua myös etänä.

”Äänikirjoja olemme kuunnelleet ja leffoja katsoneet. Ulkoilu on myös Roopen juttu silloin, kun se on kelien puolesta mahdollista. Lapsuudenkodissa lähes asutaan ulkona kesäaikaan.”

Roope viettää äidin luona välillä pitkiä viikonloppuja ja käy siellä toisinaan viikollakin.

”Pepsi-koira on Roopelle tärkeä. Minun luonani he ovat paljon yhdessä”, Kirsi mainitsee.

Roope kuuntelee mielellään ääneen lukemista. Yksi suosikeista on Harry Potter. Lähihoitaja Henna Nuorivaaran lukiessa velho-oppilaan tarinaa Roope seuraa rentoutuneena.

Henna on toiminut Roopen hoitajana lähes neljä vuotta ja tuntee Roopen hyvin. Henna tietää Roopen rakastavan myös musiikkia.

”Roope soittaa mielellään pianoa ja kuuntelee musiikkia. Hän tykkää popista. Justin Bieber on meidän yhteinen salaisuutemme. Ennen koronaa käytiin Mäntsälässä discossa kerran kuussa”, Henna kertoo.

Roope antaa näytteen soittotaidoistaan sähköpianolla. Hän naksuttaa suullaan tyytyväisenä.

”Seisomatelineessä Roope käy kerran päivässä. Hieromme jalat, ja suihku iltaisin on huippujuttu. Kesäisin ulkoillaan päivittäin, kun päästään liikkumaan pyörätuolilla. Roope viihtyy ulkona: on kiva, kun maisema vaihtuu ja kuuluu erilaisia ääniä”, Henna kertoo.

Kunta heti mukaan

Kirsillä on useita vinkkejä vastaavanlaista asumisratkaisua suunnitteleville.

”Kunta kannattaa ottaa mukaan heti alkuvaiheessa ennen ensimmäistäkään sopimusta. Omien suunnitelmien on oltava kristallinkirkkaat mutta realistiset. Jos nuori asuu lapsuudenkodissa, siellä voi harjoitella ja hioa toimintoja hoitajien kanssa.”

Palveluntuottajan valintaan on Kirsin mukaan syytä kiinnittää huomiota, jotta yhteistyö sujuisi hyvin ja mutkattomasti.

Äiti on tiiviisti mukana Roopen asioiden hoitamisessa ja käy Roopen luona lähes joka päivä. Hän koordinoi lääkärikäynnit, apuvälineet sekä lääkkeiden, hoitotarvikkeiden ja kodin kulutustavaroiden tilaukset. Tarvikkeet on jaoteltu listoihin, menekki arvioidaan, ja kolmen kuukauden tarpeet hankitaan kerralla, jottei tilauksia tarvitsisi täydentää jatkuvasti.

Kirsi on havainnut tärkeäksi reaaliaikaisen yhteydenpitokanavan, josta voi seurata Roopen tilannetta. Jokainen hoitaja tekee Teamsiin pienen raportin vuorostaan ja täyttää erilliseen Excel-seurantaan kohtaukset, lämmöt, muun terveydentilan sekä seisomatelineen ja iPadin käytön. Seurantaan merkitään myös kotityöt, jotka kukin vuoro on tehnyt.

”Koska hoitajien on oltava paikalla ympäri vuorokauden, tiimiltä vaaditaan sitoutumista. Tähän työhön on löydettävä vakiohoitajat – pelkästään keikkalaisilla ei tiimi toimi”, Kirsi toteaa.

Roopella on jatkuvasti paljon muutoksia lääkkeissä, tavoissa hoitaa asioita, apuvälineissä ja aikatauluissa.

”Ennen kaikkea epilepsiakohtaukset ovat kovin vaihtelevia. Ihan pystymetsäläiselle tämä paikka ei siis ole sovelias”, äiti sanoo.

Jatkuvuus on kaikkien etu

Ongelmana on hoitajapula ja henkilöstön vaihtuvuus. Mitä mieltä on Roopen hoitaja Henna? Miten näihin asioihin voisi vaikuttaa?

Hänen mieleistään rekrytointi pitäisi järjestää tiettyyn tiimiin, eikä heitellä ihmisiä sinne tänne. Hoitajien tulisi tietää, mihin he sitoutuvat.

”Sovitut pisteet ja asiakkaat ja hoidon jatkuvuus toisivat sekä asiakkaille että hoitajille turvan, kun on molemmin puolin tutut ihmiset ympärillä. Tärkeää on myös avoimuus, jotta voidaan puhua huonoistakin asioista ja pitää yhtä tiimin kanssa”, Henna pohtii.

Palkka, urakehitysmahdollisuudet, koulutus ja itsensä kehittäminen ohjaavat hänen mukaansa hoitajien valintoja.

Entä mikä työssä on parasta?

”Saa olla ihmisen elämässä läsnä ja olla osa perhettä. Ihmisiin kiintyy paljon, mikä on voimavara. Olen saanut toteuttaa laadukasta hoitotyötä”, Henna vastaa.

Hänen mielestään on tärkeää saada viedä asiat loppuun.

”Ihmisten kotona työskenteleminen on ollut kivointa koko hoitoalalla. Siinä saa olla oma itsensä ja voi saavuttaa perheen luottamuksen. Saa olla osa heidän arkeaan ja mahdollistaa omannäköistä elämää”, Henna kiteyttää.

Äiti Kirsi Wiitala vierailee usein omassa kodissaan asuvan Roope Parman kotona.
Äiti Kirsi Viitala ajattelee, että Roope Parman arki on nyt hyvää. Kuva: Laura Vesa.

Omannäköistä elämää

Tutut hoitajat ovat tärkeitä Roopelle. Kestää kauan ennen kuin uusi ihminen oppii tunnistamaan, mitä Roope milloinkin haluaa tai tarvitsee.

”Roopelle sopivaa kommunikaatiokeinoa ei ole löydetty. Hän turhautuu, jos ei ymmärretä, mitä hän tarkoittaa”, Kirsi sanoo.

Henna jatkaa:

”Pienikin ilme on merkityksellinen: missä asennossa suu on, kulman kurtistus, hiljaisuus, onko Roope poissaoleva vai läsnä hetkessä. Roope osoittaa, miellyttääkö jokin homma vai ei.”

Hennan mukaan Roope on yleensä rento nostolaitteessa, mutta uuden ihmisen kanssa hän jännittää. Roope vaistoaa herkästi, millä tuulella toinen on ja peilaa tämän tunnetta. Tyytyväisenä Roope naksuttaa suullaan.

Jatkossa äiti toivoo Roopelle päivätoimintapaikkaa, jossa tehtäisiin aisti- ja kommunikaatioharjoitteita. Ehkä päivätoimintaa voitaisiin järjestää myös Roopen kotona.

”Kunta aina muistuttaa, että hoivakotiinkin on mahdollisuus, mutta meidän pienelle perheellemme tämä järjestely sopii paremmin kuin hyvin. Haluamme elää tätä hetkeä nyt ja iloita siitä”, Kirsi sanoo.

Tänään Roope on saanut soittaa pianoa äidin kanssa ja kuunnella Hennan lukemaa kirjaa. Hän saa elää näköistään elämää ja asua omassa kodissaan, kuten kuka tahansa nuori. Roope naksuttaa suutaan. Hän näyttää varsin onnelliselta.

Artikkeli on julkaistu myös Tukiviestissä 2 / 2022. Lehden teemana oli Muutosten aika.

Katso YouTubessa Roopen kodista video ”Oikeus omaan kotiin”.