Ystäviä aina ja ikuisesti

Sadepisarat putoavat taivaan harmautta heijastavaan puroon. Sää on sateesta synkkä, mutta puron ylittävällä sillalla paistaa ystävyyden ikuinen aurinko.

Kuopiolaiset Anna Kivelä ja Anna Kumpulainen istuvat Hapelähteen puistoa halkovan puron sillalla ja puhuvat ystävyydestä.

”Muutin Suokadulle kesällä 2011. Sitä ennen opiskelin Laukaalla kolme vuotta kotitalousyrittäjäksi”, Anna Kivelä aloittaa.

”Tapasin Kivelän Puusepässä vuonna 2019, kun pyysin häntä partioon. Sitä ennen minäkin opiskelin Laukaassa Kivelän tavoin. Eri vuosina tosin”, Anna Kumpulainen jatkaa.

Neitokaiset – joksi Annat toivovat itseään kutsuttavan – päätyivät saman katon alle vuonna 2014.

”Vuonna 2019 kysyin Anna Kumpulaiselta, tulisiko hän minun hyväksi ystäväkseni, niin Anna Kumpulainen vastasi…”

”…että kyllä tulee Anna Kumpulainen Anna Kivelälle hyväksi ystäväksi.”

Sinun vuorosi, kultaseni

Kohteliaisuus ja toisen arvostaminen paitsi näkyy, se myös tuntuu. Puhuessaan Annat luovat toisiinsa lempeitä katseita ja puhuttelevat toisiaan kauniisti sanoen kultaseni aina, kun he antavat tai pyytävät saada puheenvuoron.

Neitokaisten puheessa esiintynyt Puuseppä on kehitysvammaisille tarkoitettu asumisyksikkö Kuopion Maljalahden kaupunginosassa, Suokadulla, aivan Hapelähteen puiston vieressä. Ystävyyden vaalimisen kannalta tärkeät kasvokkain kohtaamiset onnistuvat päivittäin asumisyksikön yhteisissä tiloissa. Toisaalta yksityistäkin tilaa itsenäisille hetkille löytyy.

”Puusepässä meillä jokaisella on oma keittiö, olohuone, makuuhuone, wc ja pieni eteinen. Lisäksi meillä on kaikkien talon asukkaiden yhteinen olohuone rakennuksen alakerrassa”, Anna Kumpulainen kertoo.

”Ja jos tulee yöllä ongelmia tai jokin hätä, silloin pitää soittaa vieressä olevaan yksikköön”, Anna Kivelä täydentää.

Ystävyys on rakkautta

Neitokaiset ovat kirjoittaneet ystävyydestään rakkausrunon, joka alkaa näin:

”Kauan sitten minulla ei ollut samannimistä neitokaista, jonka kanssa olla, viettää aikaa ja rakastaa. Hyvä, että nyt minulla on Anna Kumpulainen, joka istuu vieressäni”, Anna Kivelä sanoo.

Neitokaiset pohtivat ystävyyden syvintä olemusta ja toteavat sen olevan sellainen, joka on ihmiselle tärkeä.

”Koska minä olen tärkeä Anna Kumpulaiselle, hän on minun hyvä ystäväni ja hurmaavan kaunis neitokainen”, Anna Kivelä sanoo.

Molemmat neitokaiset ovat yhtä mieltä siitä, että ystävyys on pohjimmiltaan rakkautta. Yhdessäoloajan Annat käyttävät lemmikkiensä hoivaamiseen ja virtuaalimaailmassa seikkailemiseen. Verkossa mieluisat sivustot liittyvät rakkauteen ja ruoanlaittoon.

”Joka tiistai meillä on partio ja sen jälkeen menemme isäni luokse iltakahville. Käymme lisäksi metodistikirkon olkkarissa juomassa iltapäiväkahvit ja keskustelemassa”, Anna Kivelä sanoo.

”Teemme myös retkiä minun sukulaisten luo”, Anna Kumpulainen jatkaa.

Suukko hiukselle

Sade jatkuu, mutta se ei neitokaisia haittaa. Puhe siirtyy hiuksiin ja tarkemmin sanottuna piirustukseen, joka Anna Kivelä jokin aika sitten Kehitysvammaisten Tukiliiton Aarne ja Aune -lehteen Annojen ystävyydestä teki.

Idea piirustuksesta syntyi syksyllä 2020 ryhmätapaamisessa, jonka yhtenä aiheena oli toisiin tutustuminen teatteri-ilmaisun keinoihin.

Kaksi piirroshahmoa joiden keskellä on sydän. Piirroksen ympärillä Annojen oma tarina: Olipa kerran kaunis neitokainen nimeltään Anna Kivelä. Eräänä päivänä Annan hius etsii rakkauden, kunnes tuli toinen neitokainen Anna Kumpulainen nimeltään. Sitten molempien neitokaisten hiukset rakastuivat toisiin, leikkivät yhdessä ja nauttivat elämästä. Ps. Tämä on joulutarina.
Anna Kivelä piirsi tarinan Annan ja Annan ystävyydestä. Hiukset ovat heille ikuisen rakkauden symboli.

”Otamme kumpikin yhden hiuksen omasta päästämme ja annamme niille suukon”, Anna Kumpulainen kertoo.

”Piirustus on taideteos minusta ja Anna Kumpulaisesta. Se on tarina meidän yhteisestä elämästämme, rakkaudestamme ja ystävyydestämme. Meidän molempien neitokaisten hiukset liittyvät siinä ihanaan rakkaustarinaan, joka säilyy aina ja ikuisesti”, Anna Kivelä kertoo.

Kuinka tarinansa vakuudeksi Kumpulainen kaivaa laukustaan itse tekemänsä huopasydämet. Rakkaus on kaikkialla. Sadepisarat jatkavat putoiluaan hiljalleen virtaavaan veteen, missä sinisorsat etsivät ruokaa pyrstö pystyssä pinnalla kelluen. Annat lähtevät kävelemään pitkin puron reunaa yhdessä ja lähekkäin.

Artikkeli on julkaistu myös Tukiviestin rakkausteemanumerossa 4 / 2021. 

Aarne ja Aune

Tukiliiton kehittämishankkeessa (2018–2021) tuetaan nuorten ja aikuisten mielekkään arjen ja vapaa-ajan mahdollisuuksia sekä osallisuutta lähiympäristön ja palveluiden kehittämisessä. Tänä vuonna perustetussa Tukiliiton kokemustoimijaverkostossa Aarnessa ja Aunessa aloitettu vaikuttamistyö saa jatkoa. Kokemustoimijaverkoston kautta Annat ovat päässeet myös toteuttamaan syntymäpäivävideon 60-vuotiaalle Tukiliitolle.