Yksinäisyys vaikuttaa koko elämään

Kati Wuorio istuu sohvalla ja kertoo yksinäisyydestä. Papu-koira nojaa leukaansa Katin polveen.

Kissat Jäpäleissön ja Miro
käyvät välillä puskemassa,
mutta kolmas kissa, Julia, on ujo.
Se on mennyt piiloon haastattelun ajaksi.
– Eläimet ovat tuki ja turva,
Kati Wuorio sanoo,
ilman niitä olisin ahdistunut.

Öisin Papu ja kissat nukkuvat Katin kanssa.
Kun hänellä on kipuja,
joku kissoista nukkuu vatsan päällä.
Silloin olo tuntuu paremmalta.

Eläimistä on paljon lohtua,
etenkin nyt eron jälkeen.
Ihmisten kanssa on aina
ollut vaikeampaa.

 

Erilaisuus johti yksinäisyyteen

Kati Wuorio on 38-vuotias,
ja hän on ollut yksinäinen
suuren osan elämästään.
Hänestä tuntui jo koulussa,
että hän on erilainen kuin muut.
Hän oppi hitaammin,
ja etenkin matematiikka ja
kielet olivat vaikeita.

Erilaisuuden tunne jatkui,
kun hän meni töihin.
Hän oppi uusia tehtäviä
hitaammin kuin muut.

– He tarvitsivat opastusta
vain pari viikkoa,
mutta minä olisin tarvinnut
puoli vuotta, Kati kertoo.

Hitaus ärsytti muita,
eikä Kati saanut kavereita.
– Muut ihmiset ovat aina
halunneet muuttaa minua,
mutta vaikka yritin muuttua,
he eivät hyväksyneet minua.
Lopulta jäin aina yksin, Kati kertoo.
Hän ajatteli, että yksinäisyys
on hänen oma vikansa.

Kati Wuorio on tiennyt vasta pari vuotta,
että hänellä on kehitysvamma.
– Ymmärrän nyt, mistä
erilaisuus johtui, hän kertoo.
– Hain valtavasti hyväksyntää,
ihan liikaa.
Olin kiltti enkä uskaltanut
puolustaa itseäni, hän miettii.

 

Elämällä voi olla uusi suunta

Tieto kehitysvammasta auttoi
Kati Wuoriota ymmärtämään,
miksi hän oppii hitaammin
kuin muut ihmiset.
– Tiedon ansiosta on nyt
helpompi elää, hän sanoo.

Katin mielestä kehitysvamma
olisi pitänyt selvittää jo pienenä.
– Uskon, että elämä olisi ollut
silloin parempaa, hän arvelee.

Katilla on sydänystävä Heidi,
joka on kokenut saman kuin Kati.
– Myös hänelle selvisi
vasta vähän aikaa sitten,
että hänellä on kehitysvamma.
Siinä tilanteessa emme voineet
enää muuta kuin nauraa, Kati kertoo.

Katista on tärkeää tuntea
samankaltaisuutta ystävän kanssa.
Heidi on tukenut Katia vaikeina aikoina,
esimerkiksi eron jälkeen.

Kati ja Heidi käyvät yhdessä
ulkoiluttamassa koiria.
Heidin koirat, Lara ja Tyson,
ovat Papu-koiran kavereita.
Sydänystävät soittelevat toisilleen päivittäin.
He käyttävät myös uutta tekniikkaa
ja pitävät yhteyttä WhatsApp- ja
Facebook-palvelujen välityksellä.

Kati Wuoriolla on pari kolme
muutakin ystävää.
Kuitenkin yksinäisyyden vaikutukset
näkyvät yhä hänen elämässään.
Hän kärsii masennuksesta
ja unettomuudesta.

Ystävät ja eläimet antavat voimaa,
ja vaikeuksista huolimatta
jokin on muuttumassa.
– Uskallan tehdä uusia asioita,
ja aion elää itselleni, eläimilleni
ja ystävilleni, Kati sanoo.

 

Jotta kukaan ei jäisi yksin

Kehitysvammaisten Palvelusäätiö
vähentää yksinäisyyttä
uuden hankkeen avulla.
Hankkeen nimi on”Jotta kukaan ei jäisi yksin”,
ja se on alkanut tänä vuonna.

Kati Wuorio toivoo hankkeelta
erityisesti yhtä asiaa:
Kiusaaminen pois kouluista,
työpaikoista, mediasta ja koko arjesta!

Artikkeli on julkaistu selkolehti Leijassa numero 5/2017.