Uusia elämyksiä Lumella-lomalla Vuokatissa

Kyllä onnistuu!

– On ihanaa, kun sanotaan, että kyllä onnistuu, kuusivuotiaan Asserin äiti Annina Sundqvist iloitsi Lumella-perhelomalla Vuokatissa. Aina löytyy väline, jonka avulla vaikeasti vammainen lapsi pääsee osallistumaan perheen yhteisiin harrastuksiin.

Malikkeen ja Vuokatin urheiluopiston järjestämän perheloman aikana seitsemän perhettä kokeili laskettelun, hiihtämisen ja pulkkamäen välineitä vaikeasti vammaisten lastensa kanssa. Annina Sundqvistista on tärkeää, että lapset ja vanhemmat kokeilevat toimintavälineitä ja saavat uusia kokemuksia nimenomaan yhdessä.

– Asser pääsee kokeilemaan kaikkea juuri minun kanssani. Hän osallistuu koulussa ja päiväkodissa monenlaiseen toimintaan, mutta perheloma on meidän kahden juttu.

Annina ja Asser Sundqvistille, kuten monelle muullekin perheelle, kolmipäiväisen tapahtuman tärkein päivä on ollut laskettelupäivä.

– Laskettelu oli huippukivaa, ja kun sattui rohkea laskettaja, Asser pääsi menemään lujaa, hän ei tykkää hidastelusta.

Osalle perheistä vaikeasti vammaisille lapsille sopivat lasketteluvälineet ja lasketteluun liittyvät ratkaisut olivat uusia. Niihin tutustuminen sekä tiedon ja kokemuksen karttuminen avasivat uusia mahdollisuuksia tuleviin talviin.

– Olemme saaneet valmiudet lähteä perheen kesken rinteeseen tulevaisuudessakin, Jarmo ja Pia Venäläinen sanovat. Jarmo kertoo, että heidän 3-vuotias Lenninsä pitää laskettelusta enemmän kuin hiihtämisestä. – Vauhti on Lennistä mukavaa, sen näkee hänen ilmeistäänkin.

Perheloman toisena päivänä tehtiin noin kuuden kilometrin hiihtoretki, jolla aikuiset vetivät lapsia ahkiossa tai pulkassa. Meno oli ainakin 10-vuotiaalle Alexander Kapaselle turhan verkkaista.

– Hän haluaa mennä lujempaa kuin ahkiolla pääsee. Hyvähän se ahkiosta on huutaa, että lujempaa, Alexanderin äiti Riikka Kapanen nauraa.

Vanhemmat iloitsevat lapsiensa ilosta, ja lasten pärjääminen saa ylpeyden pakottamaan rinnassa. Lapset voivat olla pieniä kooltaan, mutta sisussa ja sinnikkyydessä he ovat suuria. Hymyt, hihkaisut ja olemuksen valppaus kertovat lasten tunnelmista, olipa laji mikä tahansa, vaikkapa ajelu huskyvaljakossa perheloman viimeisenä päivänä.

Rekien eteen valjastetut koirat malttoivat juuri ja juuri odottaa liikkeelle lähtemistä. Ne haukahtelivat, ulvahtelivat ja hypähtelivät valjaissaan. Aja!-käskyn kuultuaan ne ampaisivat kiitoon, jossa tassut näyttivät vain hipaisevan maata.

Malike oli varautunut tukemaan vaikeasti vammaisia lapsia rekeen sopivin istuinratkaisuin. Matka jäi kuitenkin lumen vähäisyyden takia niin lyhyeksi, että lapset istuivat sen ajan vanhempiensa sylissä; läheisyydestä tuli osa elämystä.

Vuokatin urheiluopistosta perheloman tapahtumissa oli mukana liikunnanopettaja Anu Heikkinen. Kun hän viimeisenä päivänä pari tuntia ennen perheloman päättymistä katseli yhdessä puuhaavia perheitä, hän sanoi näkevänsä paljon rakkautta.