Tampereen opetustoimi hankki oppilaiden käyttöön liikkumisen apuvälineitä

"Opettajan asenne ja tietämys ratkaisevat minkä verran liikuntarajoitteinen lapsi pääsee mukaan liikuntatunneille", pohtii fysioterapeutti Jaana Koiso-Virtanen Tampereen Pohjoisen alueen avokuntoutuksesta.

Tampereen opetustoimi on hankkinut oppilaiden käyttöön liikkumisen apuvälineitä, joiden maksutonta lainaamista Koiso-Virtanen koordinoi. Kokemukset lainaustoiminnasta ovat olleet lupaavia ja tiedonvälitystä aiheesta tehostetaan.

Oikeanlainen liikkumisen apuväline tekee liikuntarajoitteisen oppilaan liikuntatunneista, välitunneista ja koulun retkistä onnistuneet. Kun koululainen saa opetustoimen kautta käyttöönsä esimerkiksi luistelukelkan ja matkaansa avustavan henkilön, pääsee hän jäälle muiden luokkalaistensa sekaan. Näin hän voi kokea samanlaista liikunnan ja oppimisen iloa kuin toisetkin. Tällöin puhutaan yhdenvertaisuudesta.

Lapsen tai nuoren vamma ei saa estää häntä osallistumasta koulun toimintaan. Laki määrittelee, että ellei liikuntarajoitteiselle oppilaalle järjestetä kohtuullista mukautusta, on kysymyksessä syrjintä. Joissakin kunnissa vanhemmat ovat jo jyrähtäneet koulun suuntaan, jos oma liikuntarajoitteinen lapsi on joutunut jäämään retkeltä tai liikunnasta pois puutteellisten järjestelyiden takia.

Luistelu onnistuu kelkkojen avulla.
Pihlajakummussa koulua käyvä Abel Sarlund ja koulunkäynninohjaaja Enni Vänttilä ottavat lisää vauhtia luistelukelkan alle. Abelin koulukaveri Aarni Tähtinen ja koulunkäynninohjaaja Sanna Risteli viilettävät parivaljakon perään omalla kelkallaan.

Sammon koulussa kaikki osallistuvat liikuntaan

Koiso-Virtanen työskentelee Sammon koulussa, joten ainakin hänen koulunsa lapset ovat päässeet käyttämään liikkumisen apuvälineitä tunneilla ja retkillä.

Fysioterapeutin työhuone on nykyään osan työviikkoa eri rakennuksessa kuin välineet, mutta lanaamistoiminta sujuu. Välineitä ovat kuljettaneet lainaavien koulujen vahtimestarit ja opettajat.

Fysioterapeutti on levittänyt välinetietoutta erityisluokkien opettajille ja välineitä on lainattu muun muassa Vuorekseen erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden käyttöön. Haasteeksi Koiso-Virtanen kokee yleisopetuksessa opiskelevien liikuntarajoitteisten oppilaiden löytämisen.

”Joissakin kouluissa saattaa olla vain yksi liikuntarajoitteinen oppilas luokassa. Informaatio lainavälineitä ei ole välttämättä kulkeutunut tähän kouluun, vaikka säännöllisesti tiedotamme eri kanavissa aiheesta”, fysioterapeutti pohtii.

Välinevalikoimaa ulko- ja sisäkäyttöön

Kaupungilla on tarjolla eri-ikäisille oppilaille muun muassa pyörätuoliin kiinnitettäviä suksia, luistelu- ja hiihtokelkkoja, kelkkoja pulkkamäkeen, luistelutukia ja sisäpalloiluun soveltuvia pelituoleja. Lisäksi lainattavissa on yksi maastopyörätuoli.

Lainavalikoimassa on lisäksi kolme maalipalloa ja peliin kuuluvia pelaajien silmät peittäviä silmäsuojia. Näiden avulla kaikenlaiset koululuokat pääsevät kokeilemaan näkövammaisille suunniteltua kuuloaistiin perustuvaa joukkuepeliä.

Fysioterapeutti vakuuttaa, että lapset voivat tehdä vaikka mitä, kunhan lähdetään liikkeelle avoimella, tiedonhaluisella asenteella. Hän haluaa muistuttaa, että pihalle kannattaa suunnata talviliikkumaan juuri silloin, kun kelit sen sallivat. Siksi kouluissa olisi hyvä jättää liikuntatuntien suunnitelmiin joustovaraa.

Hän korostaa, että liikunnan opetuksen apuvälineet on järkevä kirjata lapsen HOJKS:n eli henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevaan suunnitelmaan. Siihen kootaan oppilaan koulunkäyntiin liittyvät järjestelyt, menetelmät sekä tuen- ja ohjauksen tarpeet.

Lisää välineitä ja yhteistyötä

Tampereen opetustoimen lainavälineiden hankinnasta on vastannut suunnittelija Miina Mäkinen. Hän työskentelee Lupa liikkua, lupa harrastaa -toiminnassa. Tarkoitus on tukea lasten ja nuorten hyvinvointia ja luoda yhdenvertaisia käytäntöjä päiväkodista perusopetuksen loppuun saakka.

Suunnittelija on hankkinut lainattavat välineet asiantuntijoita, kuten Maliketta konsultoiden.

Hankinnat alkoivat nelisen vuotta sitten yhden aktiivisen vanhemman aloitteesta. Mäkinen tutki asiaa ja heräsi siihen, ettei Tampereen liikuntapalveluilla ollut tarjota minkäänlaisia liikkumisen apuvälineitä liikuntarajoitteisille.

Jatkossa tavoitteena on hankkia apuvälineitä lisää ja sijoittaa ne eri kouluille pysyvästi.

”Välineiden hankkimista suunnitellaan laajemmin koko kaupungin tasolla. Tarkoitus on hankkia yhdenvertaisuusperiaatteella niitä kouluille omaksi. Keräämme myös jokaisesta koulusta liikunnan yhteyshenkilöiden tiedot ja levitämme ideoita heidän kauttaan koulujen henkilökunnalle.”

Mäkinen haluaa selvittää tarkkaan, missä kaikissa kouluissa liikuntarajoitteisia lapsia opiskelee ja mitä välineitä he tarvitsisivat, jotta yhdenvertaisuus toteutuisi.

”Suunnittelemme lisäksi laskettelukelkan hankkimista Tampereen Mustavuoreen. Kelkkaa voisivat käyttää rinteessä vierailevat oppilaat liikuntapäivinä ja vapaa-ajallaankin”, Mäkinen kertoo.

Nuori mies istuu jäällä luistelukelkassa ja hänen takanaan istuu nainen jääkiekkokelkassa. Naisella on käsissään lyhyet kelkkakiekkoon sopivat jääkiekkomailat.
Kaikilla lapsilla ja nuorilla on oikeus osallistua koululiikuntaan. Kuva: Kaisa Pakkanen

Perusopetuslain mukaan

Opetustoimi on velvollinen järjestämään vammaiselle tai muuten erityistä tukea tarvitsevalle oppilaalle maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämät palvelut, kuten apuvälineet liikunnan opetukseen osallistumisen mahdollistamiseksi. Samat välineet mahdollistavat myös välituntileikkeihin ja koulun retkille osallistumisen.

Erityisen tuen oppilaan tarvitsemista apuvälineistä määrätään erityisen tuen päätöksessä.

Lisäksi erityisen tuen oppilaalle laaditaan henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS), joka ohjaa erityisen tuen päätöksen suunnitelmallista toimeenpanoa. Myös HOJKS:n kirjataan tarkasti oppilaan tarvitsemat tukimuodot, kuten liikunnassa käytettävät apuvälineet.

(Saara Kokko, juristi, Kehitysvammaisten Tukiliitto)

Artikkeli on julkaistu Liikkeelle!-lehdessä 2024.