”Sussa olis komea mies mulle”
Sen piti olla ystävyyttä, mutta rakkaus vie, kun haluaa. Tuija Jaakamo ja Matti Larinaho olivat tahoillaan kokeneet parisuhteen jo monta kertaa, mutta vasta nyt tuntuu, että vierellä on juuri oikea ihminen.
Tuija Jaakamo pani Facebookissa merkille mielenkiintoisen miehen ja lähetti rohkeuspuuskan vallassa suoran viestin: Sussa olis komea mies mulle.
Silloin elettiin kesää 2020. Matti Larinahon edellinen parisuhde veteli viimeisiään, mutta selvitettävää oli vielä. Matti oli jo päättänyt, että seuraavaksi olisivat vuorossa poikamiespäivät. Ei parisuhdetta, ei ainakaan kahteen vuoteen.
Nyt kihlapari istuu kylkikyljessä Matin kotona Nokialla. Molempia hymyilyttää, Matti sieppaa välillä puheenvuoron, mutta se ei näytä Tuijaa haittaavan. Hän odottaa rauhallisesti sopivaa hetkeä, ja kertoo sitten oman mielipiteensä. Pariskunta tuntuu ajattelevan niin samalla tavalla, että on oikeastaan sama, kumpi asian sanoo ääneen.
”Saatetaan ajatella samaa asiaa ihan yhtä aikaa, eikä tiedetä, että toinenkin ajattelee”, Matti aloittaa. Ja Tuija jatkaa:
”Matilla käy avustaja. Hän oli lomalla ja tulikin tumpelo sijainen. Ajattelin, että siitä ei kyllä tule mitään.”
Samaan aikaan Matti pohti pyykkituvassa, pitäisikö pyytää uusi avustaja, kun sijaisesta ei tuntunut olevan apua.
Matti ja Tuija asuvat samassa kerrostalossa, molemmat omissa kaksioissaan, joissa on yhdistetty keittiö-olohuone ja parveke. Asuntoja vuokraa Vihnusrinnesäätiö. Talossa on aiemmin toiminut vanhainkoti.
Piti pysyä poikamiehenä
Matti katsoo Tuijaa ja puristaa käsivarresta. Molemmat hymyilevät paljon, vaikka välillä puheenaiheet vakavoittavat. Kuten silloin, kun Tuija muistelee omaa elämänpolkuaan. Hän ehti olla naimisissa 20 vuotta. Puoliso Olli sairastui dementiaan ja menehtyi.
Tuija mietti jo, ettei sitä oikeaa ehkä koskaan kohdalle satukaan.
Matti muistaa tarkasti ensimmäisen viestin päivämäärän: juhannusaatto 2020. Viestit alkoivat kulkea puolin ja toisin, puhtaasti kaveripohjalta, tuumi ainakin Matti. Lopulta Tuija kutsui Matin luokseen kylään Tampereelle. Vieraita oli muitakin ja kyläily sujui mukavasti. Kun muut lähtivät, Matti jäi vielä hetkeksi.
”Siihen se kaveruus loppui”, Matti toteaa hymyillen. Hän antoi tilaa rakkaudelle.
”Henkilökohtainen avustajakin nauroi, että olipas se lyhyt kaksi vuotta.”
Tampereelle muutto ja kaupungin tarjoamat mahdollisuudet yhdistystoimintaan houkuttelivat Mattia, innokasta järjestöihmistä. Hän on yksi Me Itse ry:n perustajajäsenistä ja on toiminut myös CP-liitossa.
Yhteiseksi asuinpaikaksi valikoitui kuitenkin Nokia, kun Tuijalle löytyi koti Vihnusrinnesäätiön Vastamajasta vuosi sitten. ”Matin perässä muutin Nokialle”, sanoo koko ikänsä Tampereella asunut Tuija.
Kotipaikan lisäksi Tuija vaihtoi työtoimintapaikkaa, kun matkat Tampereelle kävivät raskaiksi. Uusi paikka, Hempankaari, on vain kymmenen minuutin kävelymatkan päässä kotoa. Työtoimintapäivien määrä viikossa kasvoi tänä syksynä neljästä viiteen.
Matti muutti Vastamajan taloon Vihnuskadun kodistaan vapun aikaan tänä vuonna.
Arki sujuu mukavasti. Kun Tuija käy työtoiminnassa, Matti hoitaa kotihommia, muun muassa pesee pyykit. Vaikka molemmilla on oma koti, ovat he käytännössä aina jommankumman luona.
Tuijan kotona on kotoisaa, Matilla sisustaminen on vielä vähän kesken. Uusi parempi sänky on hankittuna, mutta sohva puuttuu. Pariskunta aikoo hankkia sen yhdessä, kun rahaa on tarpeeksi säästössä.
Kulut ja kotityöt jaetaan
Tuijalle on tärkeää, että molemmat hoitavat oman osansa yhteisen elämän kuluista. Matille se oli aluksi outoa. Hän oli aiemmissa suhteissaan tottunut siihen, että hän on se, joka vastaa kaikesta.
”Tuija on ensimmäinen nainen, joka on osallistunut kodin kustannuksiin. Ensimmäistä kertaa tuntuu, ettei tarvitse olla yksin, vaan toinen on oikeasti tukena”, Matti liikuttuu.
Toki Tuija turvautuu Matin osaamiseen, sillä omien rahojen hallinta on hänelle uutta. Aiemmin hänen raha-asioitaan hoitivat sosiaaliviranomaiset ja hän sai tietyn summan viikossa omiin menoihinsa. Tuijalla on edelleen oma sosiaalityöntekijä, vaikka raha-asiat ovat aiempaa enemmän omalla vastuulla.
Lisäksi Matti auttaa Tuijaa kaikenlaisissa arkielämän asioissa.
”Olen saanut Tuijan syömään puuroa ja salaattia. Tuijan elämä muuttui”, Matti kertoo.
Tuijaa naurattaa. Puuro ei aiemmin ollut hänen lempiruokiaan. Puurosta, salaatista ja yhteisistä pitkistä kävelylenkeistä on seurannut mieluisa yllätys: vuoden aikana Tuijan paino on pudonnut 16 kiloa.
Tuija kiittelee Mattia siitä, että mies antaa hänelle omaa aikaa, jos hän sellaista tarvitsee. Hän saa lukea rauhassa lehtiä ja mennä ajoissa nukkumaan, jos siltä tuntuu.
Matti kutsuu Tuijaa sielunkumppanikseen. Tuntuu, että nyt vierellä on oikeanlainen nainen, monen harharetken jälkeen. Matti oli avioliitossa 16 vuotta. Eron jälkeen hän koki syvää yksinäisyyttä. Seurasi muita suhteita, joita Matti kuvaa laastarisuhteiksi. Eivät ne olleet todellista rakkautta.
Tuija kuuli sanan sielunkumppani Matilta ensimmäisen kerran. Vaikka sana ensin vähän ihmetytti, mutta ajatus tuntui hyvältä.
Hän itse seurusteli muutamaan otteeseen sen jälkeen, kun jäi leskeksi. ”Ehdin olla kihloissakin kolme kuukautta. Yhden miehen heitin ulos, koska hän käytti niin paljon alkoholia.”
Onneksi se vaihe on takana. Yksinäisyys ja väärät kumppanit.
Nopeita käänteitä
Tuija järjesti seurustelun alkuvaiheessa sydämentykytystä Matille ilmoittamalla, että tämä loppuu nyt.
”Sanoin että sori Matti, lopetan suhteen kanssasi, olen rakastunut toiseen”, kertoo Tuija. Melkein saman tien hän tajusi erheensä. Ei se toinen ollut Matin veroinen.
Heinäkuussa seurustelun aloittanut pari kihlautui saman vuoden syyskuussa. Kihlat ja avioliitto olivat tärkeät erityisesti Tuijalle. Matti ei niin muodollisuuksista välitä.
”Tunteet merkkaa, ei sormukset. Ilman tunteita sormuksilla ei ole mitään merkitystä”, hän kiteyttää.
Tuija kuitenkin ilmoitti napakasti, että kihloissa ainakin pitäisi olla, jos kerran tosissaan ollaan. Matillekin ajatus kelpasi. Sormuksia oli jo käyty katsomassa, mutta varsinainen kosinta tuli lopulta yllättäen. Joku voisi sanoa, että se oli ennemmin käytännöllinen kuin romanttinen, mutta aikaa ei ollut tuhlattavaksi.
”Minulla on kuudes aisti kaikkien alennusten suhteen. Sanon sitä ale-aistiksi. Sain päähäni, että pitää käydä katsomassa, onko kultasepänliikkeessä vielä se sormus. Siellä olikin alennusmyynti”, kertaa Matti.
Saman tien mies tarttui luuriin ja soitti rakkaalleen. Tokaisi vain, että nyt täällä kaupassa on veroale, olisiko nyt aika ostaa ne sormukset?
Kun vastaus oli myöntävä, Matti läksi Tampereelle sote-kyydillä hakemaan tulevaa kihlattuaan. Sormukset ostettiin, ja niihin kaiverrettiin päivämäärä 22.9.2020. Siinä ne sormessa kiiltelevät.
Osaa Matti olla romanttinenkin. Ensimmäisellä tapaamisella hän vei Tuijalle kukkia.
”Tuija taisi ajatella, että tuon ehkä yhden ruusun, mutta veinkin kymmenen”, Matti muistelee.
Enemmän kuin kukkia Tuija taisi odottaa rommileivosta. Hänen ystävänsä oli joskus vitsaillut, että ei se ole mies eikä mikään, joka ei rommileivosta tuo tuliaisina. Tuija mainitsi tästä Matille, joka seuraavalla kerralla toi kuin toikin leivoksen. Viimeistään silloin Tuija tiesi, että tästä jutusta voisi jotain tulla.
”Matti on myös ensimmäinen mies, joka on muistanut minua vuosipäivänä”, lisää Tuija.
Kirjoituslipaston päällä seisoo kullanvärinen kupukello muistona tärkeästä päivästä.
Ollaan sitten näin
Alussa ulkopuolisilla oli omat epäilyksensä rakkauden aitoudesta ja kestävyydestä. Mattia haukuttiin Tuijalle ja miehen arveltiin vain käyttävän Tuijaa hyväkseen. Joku kysyi, että miten Tuija uskaltaa olla Matin kanssa, kun mies on niin sairas. Tosiasiassa Matin epilepsia on hyvin hoidossa ja kohtauksia tulee harvoin. Tuija on nähnyt kohtauksen vain kerran, eikä siitä jäänyt traumaa.
Tuija luotti omaan vaistoonsa, eikä antanut pahojen puheiden vaikuttaa.
”Ei Tuijakaan osattomaksi jäänyt. Minulle sanottiin, että varo, tuo nainen on huijari!” muistelee Matti.
Tuija arvelee, että ne puheet kumpusivat hänen perheestään. Kun äiti on valkolainen ja isä romani, on altis ennakkoluuloille.
Matin isäkin oli pitkään epäileväinen.
”Sitten isä sanoi puhelimessa, että nyt sinä Matti olet onnellinen. Silloin tiesin, että hän hyväksyy Tuijan”, Matti muistelee.
Tulevaisuuden haaveita parilla ei juuri nyt ole. Matin sanoin: Kela vei viimeisen haaveen. Pariskunta mietti kyllä avioliittoa ja virallisesti yhteen muuttamista. Perusteellisena miehenä Matti kysyi Kelasta, miten avioliitto vaikuttaisi asumistukiin.
”Siellä sanottiin, että vaikka meillä on eri asunnot, niin meidät luettaisiin perheeksi ja toinen asumistuki lähtisi pois.”
Pari tuumi yhdessä, että ollaan sitten näin. Suhde voi paremmin, kun talousasiat ovat kunnossa.
Mitä se rakkaus sitten lopulta on?
”Ihana tunne, mutta samalla sana, joka velvoittaa. Jokainen ansaitsee rakkauden. Siinä on mukana velvollisuus huolehtia kumppanista.”
Seksikin rakkauteen kuuluu – totta kai. Ei siitä tällä kertaa sen enempää kuin että hyvin toimii.
Tuija kuuntelee tarkkaan Matin näkemyksiä rakkaudesta ja toteaa sitten:
”Minulla on kaikki.”
Artikkeli on julkaistu myös Tukiviestin rakkausteemanumerossa 4 / 2021.
