Suomesta löytyi toivoa
Ivan tuli perheensä kanssa turvapaikanhakijoina Ukrainasta Suomeen. Uusi kotimaa on tarjonnut tukea, josta ei ennen voinut edes haaveilla. Malike-loma oli irtiotto, joka valaisee koko tulevaisuutta.
Espoolaiset Anna Tsepkovska ja Oleksandr Husarenko kehuvat uutta kotimaataan vuolaasti.
”Elämänlaatumme on Suomessa erinomainen ja saamme tukea.”
Perhe saapui Ukrainasta Suomeen turvapaikanhakijoina heinäkuussa 2015, kun Ivan oli neljävuotias. Pojalla oli todettu määrittelemätön kehitysvamma ja CP-oireyhtymä. Suomessa perheelle järjestyi nopeasti vuokra-asunto Espoosta. Anna ja Oleksandr saivat työluvat ja löysivät heti työpaikat.
Anna työskentelee siivoojana ja Oleksandr rakennusmiehenä. Molemmat ymmärtävät suomea jo melko hyvin, mutta eivät vielä uskalla puhua paljon. Anna kuulee ja oppii työssään enemmän suomea, Oleksandr vähemmän. Asiointiin on ollut mahdollisuus käyttää apuna tulkkia.
Vanhemmat kertovat, että Ukrainassa he eivät saaneet juuri mitään tukea Ivanille.
”Siellä vammaiset lapset eivät pääse päiväkotiin tai kouluun. Opettaja olisi tullut kotiin kahdeksi tunniksi kerran viikossa. Yhden vanhemman olisi pitänyt olla jatkuvasti kotona ja olisi ollut mahdotonta tehdä töitä”, Anna kertoo.
Suomessa on toisin. ”Koulun työntekijät, lääkärit ja terapeutit suosittelevat, mitä Ivan tarvitsee. Tieto on tullut meille helposti. Täällä ihmiset ymmärtävät perheemme tilanteen, eikä ole kiusaamista tai häpeää.”
Perhe kuuluu kirkkoon ja on saanut sieltä apua. Espoon kaupungin kautta Ivan on saanut tarvitsemansa apuvälineet. Puhe- ja fysioterapeutit ovat myös auttaneet paljon. Suomessa Ivan on myös oppinut käyttämään kuvakommunikaatiota.
”Ukrainassa meille sanottiin, että tulkaa puheterapiaan sitten, kun lapsi puhuu.”
Perhe pääsi kahden viikon kuntoutusjaksolle Ouluun. Siellä sai keskustella muiden vanhempien ja psykologin kanssa, mutta pitkäaikaisempaa vertaistukea vanhemmat eivät ole vielä löytäneet. Esteenä on kielimuuri. Molemmat vanhemmat haluaisivat opetella paremmin suomea, mutta työ ja lastenhoito ovat vieneet kaiken ajan.
Hyvä tiimi
Vuonna 2019 Ivanille syntyi pikkuveli David. David juttelee Ivanille, leikkii ja halaa veljeään. Vanhemmat katsovat hellästi molempia poikiaan.
”Meillä on nyt kaikki hyvin. Olemme tottuneet tilanteeseen ja teemme kaikkemme, jotta myös Ivanilla olisi hyvä olla. Olemme yhdessä hyvä tiimi”, Oleksandr sanoo katsoen Annaa. Anna nyökkää.
Vanhemmilla on tuttavia Suomessa, mutta sukulaisia tai muuta läheisten ihmisten turvaverkkoa ei ole. Sellaisessa tilanteessa vanhempien hyvä yhteistyö ja vastuunjako on erityisen tärkeää.
”Jos on ongelmia, keskustelemme niistä yhdessä ja mietimme, mitä tilanteelle voi tehdä. Jos meillä on uupumusta ja väsymystä, pidämme pienen loman”, Oleksandr jatkaa.
Omaishoidon sijaishoitaja käy perheen apuna 10 tuntia kuukaudessa, mutta kahdenkeskistä aikaa vanhemmilla ei juuri ole. Kun Oleksandrin äiti oli Suomessa kesällä, vanhemmat kävivät kerran kahvilassa kahdestaan.
”Siitäkin tuli huono omatunto. Haluamme olla yhdessä koko perheenä”, Anna sanoo.
Kiitos Malike!
Maaliskuussa 2021 koko perhe pääsi Malikkeen tuetulle lomalle Vuokatin Urheiluopistolle. Annan silmät syttyvät loistamaan, kun hän kertoo, miten perhe pääsi laskettelemaan ja pulkkailemaan rinteillä. Viikon loma oli perheen yhteinen irtiotto arjesta.
”Pidimme lomasta todella paljon. Saimme kokeilla erilaisia välineitä ja koko perhe pääsi rentoutumaan. Malikkeen työntekijät olivat mukavia ja selittivät helpolla suomen kielellä, miten asiat toimivat. Kaikki oli hyvin järjestetty”, Anna kehuu.
”Tykkäämme aktiviteeteista ja meille loma oli tosi iso asia. Arvostamme sitä, miten hieno maa Suomi on. Täällä on paljon mahdollisuuksia”, Oleksandr jatkaa.
”Olemme saaneet apua ja tukea ihanilta ihmisiä. Ihmisillä on halu auttaa”, Anna sanoo.
Tulevaisuudessa perhe toivoo saavansa pysyvän oleskeluluvan Suomesta. Annan tavoitteena on oppia lisää suomen kieltä, opiskella ja päästä avustajaksi päiväkotiin tai kouluun. Hänellä on kotimaastaan ukrainan kielen opettajan tutkinto. Oleksandr toimi Ukrainassa poliisina eikä ehkä pysty hyödyntämään aiempaa tutkintoaan Suomessa. Kieltä opiskelemalla on kuitenkin helpompi päästä eteenpäin ja osallistua yhteiskuntaan.
Vanhemmat ovat päättäneet, että Ivan jää heidän kanssaan asumaan myös koulun jälkeen. Perhe pärjää Suomessa hyvin ja on kiitollinen saamastaan avusta.
”Olisi ihanaa päästä vielä Malikkeen lomalle. Sellaiset mahdollisuudet antavat toivoa hyvästä tulevaisuudesta”, Anna sanoo.
Tulkkina haastattelussa toimi Zanna Santos.
Artikkeli on julkaistu myös Tukiviestissä 1 / 2022. Lehden teemana oli Moninaiset perheet.
Malike
- Tukiliiton Malike-toiminta edistää vaikeasti vammaisten lasten ja aikuisten mahdollisuuksia osallistua ja liikkua toimintavälineiden avulla. Malike järjestää koulutusta, kursseja ja tapahtumia ja vuokraa apu- ja toimintavälineitä.