Hyvä itsetunto turvaa seksuaalista kehitystä

Teksti: Tuula Puranen

Lapsen tai nuoren seksuaalisuus saattaa joskus hämmentää paitsi häntä itseään, myös vanhempia ja muita lähi-ihmisiä. Seksuaaliterapeutti Tiina Pöystin viesti vanhemmille on selvä. Oman lapsen seksuaalista kehitystä voi tukea, ja keinot ovat lopulta yksinkertaisia.

Kehitysvammainen lapsi ja nuori käy läpi tavanomaiset seksuaalisen kehityksen vaiheet, omaan tahtiinsa. Oikea tieto seksuaalisuudesta auttaa tukemaan lapsen kehitystä iän ja kehitysvaiheen mukaisesti.

Tiedon kanssa yhtä tärkeää on lapsen itsetunnon tukeminen pienestä asti. Siihen kuuluu myös kehitysvammasta juttelu myönteisillä tavoilla.

”Voi kertoa esimerkiksi, että vamman takia tarvitsee joissakin asioissa ikätovereita enemmän ohjausta ja tukea, mutta tästä huolimatta jokaisella on monia taitoja ja vahvuuksia”, Tiina Pöysti sanoo.

Vahva itsetunto antaa suojaa siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa murrosiässä verrata itseään muihin. Hyvällä itsetunnolla varustettu nuori on sisäistänyt, että hän on arvokas ja tärkeä sellaisena kuin hän on, myös keholtaan.

”Kun arvostaa omaa kehoaan, haluaa suojella sitä ja voi suhtautua sallivasti kehon ja mielen muutoksiin.”

Oikeat tiedot, itsen arvostaminen ja lähi-ihmisten hyväksyvä asenne seksuaalisuutta kohtaan luovat ilmapiirin, jossa lapsi voi kehittyä rauhassa. Hän uskaltaa kysyä, kertoa ja jutella seksuaalisuuteen liittyvistä asioista.

Joskus vanhemmat kysyvät seksuaaliterapeutilta, villitseekö seksuaalisuutta koskevan tiedon antaminen lasta tai nuorta käyttäytymään ”miten sattuu”.

”En ole urani aikana nähnyt koskaan, että niin olisi tapahtunut. Päinvastoin: kun tietoa seksuaalisuudesta annetaan ajoissa ja kehitysvammaisen henkilön käsityskyvyn mukaisesti, se tasoittaa tietä monella tavalla”, Tiina Pöysti sanoo.

Hän työskentelee Tays:n kehitysvammahuollon tukikeskuksessa Pitkäniemessä Nokialla sekä kehitysvammapoliklinikalla Tays:n kampuksella. Ensi vuoden alusta koko Tays kehitysvammahuolto on ”saman katon alla”, kun kehitysvammapoliklinikka muuttaa Tampereelta Pitkäniemeen.

Kehitysvamma poista ihmisen seksuaalisuutta. Tiina Pöysti näkee työssään, miten tärkeää on, että vanhemmat ja lähi-ihmiset ymmärtävät tämän. Hän ei ole uransa aikana tavannut yhtään vanhempaa, joka kieltäisi lapsensa seksuaalisuuden.

”Tapaamani lähi-ihmiset ovat todella hyvin mukana yhteistyössä lapsen tai nuoren seksuaalikasvatuksessa ja seksuaalisuuden kohtaamisessa.”

Oikeus tietoon

Seksuaaliterapeutti Tiina Pöysti perustaa työnsä seksuaalioikeuksiin. Seksuaalioikeudet kytkeytyvät vahvasti ihmisoikeuksiin, ja yksi olennainen oikeus on saada oikeaa ja ymmärrettävää tietoa. Tiedon pitää olla tieteellisesti pätevää. Seksuaalioikeuksiin kuuluu myös oikeus päättää itse omaa seksuaalisuuttaan ja kehoaan koskevista asioista.

Kun kehitysvammainen asiakas tulee vastaanotolle, tärkeintä on luoda luottamusta ja tutustua rauhassa. Joskus asiakas on saattanut päättää jo etukäteen, että hän ei puhu mitään

”Seksuaalisuus on kuitenkin hyvin laaja, koko elämän kattava asia, joten voimme keskustella monenlaisista elämään kuuluvista asioista. Siirrymme sitten pikkuhiljaa asiakkaan tahdissa asiaan, jonka takia hän varsinaisesti on asiakkaani”, Tiina Pöysti kertoo.

Hän tapaa asiakkaan noin 2–5 kertaa, ja tapaamisissa käsitellään aiheita, joista asiakas tarvitsee tietoa. Tärkeitä aiheita ovat muun muassa tunteiden tunnistaminen ja säätely, ihmissuhteet, hygienia ja muu itsestä huolehtiminen sekä tytön ja pojan kehityksen kaari vauvasta vanhukseksi, joten myös sukuelimet ja niiden toiminta käydään läpi.

Tiina käyttää monenlaista vuorovaikutusta helpottavaa oheismateriaalia, kuten kuvia, pelejä, erilaisia kuvakortteja ja harjoitteita. Niiden avulla juttelu on helppoa, asiat havainnollistuvat ja niitä on helpompi ymmärtää. Lisäksi asiakkaalla voi olla rennompi olo, kun pelataan tai katsotaan kuvia pelkän tuolissa istumisen sijasta.

Asiakkaat ovat olleet 5–64-vuotiaita. Tiina Pöysti tapaa avohuollon asiakkaita sekä kuntoutus- ja tutkimusjaksolla olevia ihmisiä. Alun perin aloite vastaanotolle hakeutumisesta on voinut tulla esimerkiksi vanhemmilta tai ohjaajilta.

Omat ja toisten rajat

”Lasta on tärkeä ohjata kotona oman kehon ja sen yksityisyyden arvostamiseen ja tietoisuuteen siitä, että hän määrää omasta kehostaan”, Tiina Pöysti sanoo.

Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kun lasta hoidetaan ja kosketetaan, hänelle kerrotaan, mihin häntä kosketaan ja mikä kosketuksen tarkoitus on.

Vanhempien kannattaa opettaa lapselle, että kaikki, mikä jää uimapuvun alle, on yksityistä aluetta. Siihen kukaan ei saa koskea ilman lupaa. Tiina Pöysti näyttää pahvinukkeja, joiden avulla hän kertoo kehon yksityisyydestä. Myös miesnukella on kokouimapuku uimahousujen sijaan.

”Kaikilla ihmisillä on samanlainen oikeus koskemattomuuteen, ja miehen ja pojan yksityisin kehon alue on sama kuin naisella ja tytöllä.”

Tiina Pöystin mukaan turvataitokasvatus on luontevinta erilaisissa arjen tilanteissa, esimerkiksi kosketusten yhteydessä perheen sisällä. Samalla voi ohjata nuorta toimimaan oikein perheen ulkopuolella.

”Lapsi on ehkä pienestä asti tullut syliin ja todella lähelle, aivan kiinni. Nyt nuorena olisi kuitenkin hyvä alkaa ohjata häntä enemmän etäisyyteen, hän sanoo.

Etäisyys ei tarkoita torjumista eikä yksin jättämistä, vaan omien ja toisten rajojen tunnistamista ja kunnioittamista. Läheisyys on edelleenkin tärkeää, mutta nyt vanhempi voi ehdottaa esimerkiksi hartioiden tai jalkojen hierontaa. Samalla nuorta voi ohjata siihen, että jos hän tapaa kodin ulkopuolella kivan oloisen ihmisen, tätä ei saa noin vain halata.

”Läheisen kanssa voi halata, jos siihen on molemminpuolinen suostumus. Nuoren on opittava omat ja toisen rajat, ja kunnioitettava niitä.”

Vanhemman ja nuoren luontevaa läheisyyttä on esimerkiksi sohvalla istuminen vierekkäin. Vanhempi voi ottaa nuoren kainaloon, kuunnella ja jutella, antaa jakamattoman huomionsa. Vapaamuotoiset keskusteluhetket vahvistavat nuoren itsetuntoa ja arvostusta.

Käytännön keinoja

Lapsen ja nuoren kysymykset, jotka koskevat seksuaalisuutta ja seksiä, kuuluvat hänen luonnolliseen kehitykseensä. Murrosiän lähestyessä lapsen tai nuoren on tärkeää saada tietoa kehon ja mielen muutoksista, tunteista ja seksuaalisista tarpeista.

Muutokset voivat olla hämmentäviä, jos niistä ei tiedä etukäteen mitään. ”Koulussa saa seksuaalikasvatusta, mutta ryhmät ovat isoja, eikä kehitysvammainen lapsi tai nuori välttämättä saa tietoa tarpeeksi yksilöllisellä tavalla”, Tiina Pöysti sanoo.

Lapsi tai nuori voi etsiä seksuaalista aineistoa esimerkiksi netistä yksin ja kavereiden kanssa, mutta tiedon löytäminen voi olla vaikeaa. Vanhemmat ovat avainasemassa oikean tiedon ja myönteisten asenteiden väittämisessä sekä lapsen toiminnan ohjaamisessa.

”Esimerkiksi itsetyydytyksestä voi kertoa, että se on hyvä ja tärkeä, mutta yksityinen asia, jota voi toteuttaa kotona omassa huoneessa.”

Murrosiässä hygieniasta tulee entistä tärkeämpää hormonitoiminnan muutosten myötä. Hygieniasta huolehtimista voi tukea kalenterin tai viikko-ohjelman avulla. Kalenteriin merkitään suihkupäivät ja muut hygieniatoimet. Kun nuori tekee sovitut asiat, häntä kannattaa kehua – ja oikeasta näkökulmasta.

”Kannattaa kiinnittää huomio siihen, mitä hyötyä hygieniasta on nuorelle itselleen. Voi sanoa esimerkiksi, että hienoa – suihkunraikkaana ja puhtaissa vaatteissa sinun on mukavampi olla toisten seurassa”, Tiina Pöysti sanoo.

Myös älypuhelimen käyttöön kannattaa kiinnittää huomiota, rakentavasti. Tiina Pöysti kannustaa vanhempia sopimaan lapsen kanssa jo ensimmäistä älypuhelinta hankittaessa, että sitä tarkastetaan säännöllisesti yhdessä.

”Näin siitä tulee alusta asti luontevaa vuorovaikutusta. Lapsi tai nuori ei välttämättä tunnista epäasiallista viestiä sellaisen saadessaan, tai hän voi lähettää sellaisen itse. Viesteistä on tärkeää puhua yhdessä.”

Älypuhelinta ei kannata ottaa lapselta tai nuorelta pois suojelutoimenpiteenä. Silloin hän on somessa ja netissä kavereiden puhelimesta, ja esimerkiksi aikuisseksin käsittelyyn lapsen tai nuoren käsityskyky voi olla riittämätön. Vanhempien kannattaakin puhua selkeästi, miksi erilaisille sisällöille on ikärajoja ja mitä varten niitä pitää noudattaa.

Vaikka kännykän käytössä sattuisi ikäviäkin asioita, Tiina Pöysti kehottaa vanhempia säilyttämään rauhallisuutensa ja olemaan vihastumatta, kuten muussakin turvataito- ja seksuaalikasvatuksessa.

”Lähi-ihmisten rauhallisuus on tärkeää asiassa kuin asiassa.”

Arikkeli on julkaistu myös Tukiviestissä 4 / 2019.