Leffoja, kohtaamisia ja sopivasti täsmäpommeja
Lukeva ry teki yhteistyöstä taidetta. Syntyi elokuvajuhlien kova-toka-sikamainen teemapäivä, joka kutsui mukaan päivällä koululaiset ja illalla loput ihmiset. Ja se oli vasta alkupamaus.
Kuoppanummen koululla Vihdin Nummelassa makaronilaatikko katoaa lautasilta vauhdilla. Kaikki tietävät, että pian alkaa tapahtua, arvovieraita odotetaan hetkenä minä hyvänsä.
Lukeva, eli Luoteis-Uudenmaan kehitysvammaisten tuki, on järjestänyt erityisen teemapäivän osana Kino Iglun viikon kestäviä elokuvajuhlia.
Ensin päivällä koululaistapahtumassa katsellaan porukalla Kovasikajuttu (2012) ja tavataan erilaisuuden kokemusasiantuntijoita. Illalla juhlat jatkuvat Karkkilassa kaikille avoimessa tapahtumassa, jonka kohokohtana nähdään uutuusleffa Tokasikajuttu.
Tapahtuman takana on iso vyyhti yhteistyötä. Lukevan puheenjohtaja Mika Kaartinen kertoo, että alun perin idea syntyi yhdessä elokuvakerho Kino Iglun kanssa. Toinen yhteistyökumppani, Kuoppamäen koulu, tarttui ehdotukseen empimättä. Kuvio täydentyi, kun Lukeva ja Lyhdyn ’Ihminen on hyvä asia’ -hanke löysivät toisensa.
Katsokaa hyvällä silmällä
”Morjesta kaikki, mä oon Sami, yksi näistä naamoista tässä leffassa. Kohta näette, millaista on oikeasti kehitysvammaisen elämä”, tervehtii Sami Helle noin 350-päistä koululaisyleisöä.
Paikalla on noin puolet Kuoppanummen ala- ja yläkoululaisista, viidesluokkalaisista ylöspäin. Noin kolmasosa koulun oppilaista on jollain tavalla erityistä tukea tarvitsevia. Opetusta annetaan pienryhmissä, mutta rajojen yli loikitaan, ja erityis- ja yleisopetuksen oppilailla on koko ajan yhteisiä projekteja. Leffayleisössäkin on läsnä kaikenlaisia lapsia. Mika Kaartisen Luka-poika on yksi kuudesluokkalaisista.
Ennen elokuvaa päivän kokemusasiantuntijat kertovat itsestään. Lyhdyn Kivimedian Inka Timgren kertoo työstään radiotoimittajana. Kaksoset Joonas ja Niklas Nyholm kertovat tarinansa yhdessä, vuorotellen lauseita aloittaen ja lopettaen. Koulutarinakin on yhteinen.
”Neljä ensimmäistä luokkaa meni erityisluokalla ja penkin alle. Sitten historian opettaja huomasi meidän kiinnostuksen ja otti meidät tavallisille historiantunneille. Sitten siirryimmekin kokonaan yleisopetuksen puolelle ja pärjäsimme.”
Molemmilla oli peruskoulun päättötodistuksessa historiasta kymppi. Nyt nuoret miehet tekevät palkkatuella lajittelutyötä Punaisen Ristin Kontissa – suurella ammattiylpeydellä.
”Se on tärkeää työtä ja tuotto menee hyväntekeväisyyteen.”
”Unelmoimme kyllä myös vaikkapa luentomatkoista, koska tarinamme on ainutlaatuinen…”
”… ja haluamme kertoa ihmisille, että vaikka on autismia tai muuta, niin hyvällä tuella voi päästä mukaan yhteiskuntaan…”
”… joten katsokaa erikoisia ihmisiä hyvällä ja avoimella silmällä. Voitte oppia jotain.”
Saako koulussa kiroilla?
Hyvä! Tosi OK! Aika jees. Tosi tosi hyvä! Koululaisten pikakommentit elokuvasta ovat suopeita ja vieraita piiritetään fanittavin katsein.
Aiemmat Ihminen on hyvä asia -hankkeen koululaisnäytökset tapahtuivat Helsingin Kinopalatsissa. Kouluympäristössä Kovasikajuttu tuntui yllättävän erilaiselta, sen huomasivat myös kokemusasiantuntijat: koulussa huomasi uudella tavalla kirosanojen määrän.
”Se on tehokkaampaa niin. Kauhuelokuvissakin pelottavat ja epänormaalit asiat sijoitetaan keskelle normaalia ympäristöä”, toteaa Joonas Nyholm.
Sami Helteen mielestä kiroilu ja elokuvan muut rosot ovat osa elämää. ”Me kiroillaan ja puhutaan lapsenteosta, mutta niin kaikki tekevät, ei se ole sen kummempaa.”
Kaikkien mielestä on hyvä juttu, että saatiin pureskeltavaa.
”Loistava keskustelun herättäjä”, kiittää koulun rehtori Markku Tolvanen.
”Täsmäpommi”, lisää Niklas Nyholm.
Keskustelu jatkuu, sillä muutaman viikon kuluttua hankkeen iskuryhmä palaa paikalle koko päiväksi. Oppilaiden kanssa pystytetään kuusi työpajaa: Inka Timgrenin vetämä radiopaja, Pertti Kurikan Kalevi Helvetti -piirustuspaja, Sami Helteen Kovasika-bändipaja, Pekka Elomaan valokuvapaja sekä vielä Muffinssimaisemanmakumaalaus-paja ja Tanssilahja-paja. Pajoissa syntyvää saalista puretaan yhteisessä juhlassa.
Kovasikajutun herättämiä ajatuksia aiotaan purkaa koulussa jo ennen työpajapäivää keskustelemalla ja kirjoittamalla.
Makaronilaatikko nro 2 ja kaikki muut herkut
Autossa matkalla Karkkilan leffailtaan Inka Timgren miettii vielä koulua ja kirosanoja.
”Antaisin leffalle muuten neljä tähteä, mutta koulussa vain kaksi. Kiroilua on lapsille liikaa. He voivat ottaa siitä mallia, eikä se ole hyvä”, mietti Inka.
”Haluan keskustella tästä sitten työpajapäivänä ja kertoa oman mielipiteeni.”
Tokasikajutulle Inka antaisi viisi tähteä, koska se on maailman paras. Ja kohta onkin sen vuoro.
Perillä Karkkila-salin takahuoneessa Kino Iglun leffajuhlatiimi tarjoaa seurueelle päivän toiset makaronilaatikot.
”Oijoi, paljon lihaa, hyvä hyvä”, kiittelee seuraan liittyvä Kari Aalto. Ja vaikka leffassa tapellaan, niin tosielämässä Sami ja Kari halaavat pitkään ja hartaasti.
”On ollut ikävä”, herrat hekottelevat.
Miehillä on toki edelleen yhteisiä musiikkikuvioita. Kari soittelee nyt rumpuja, Sami trumpettia, huuliharppua ja suuta.
Karkkila-salissa on tiivis tunnelma. Iltatapahtuman alkajaisiksi Mika Kaartinen kertoo Lukevan toiminnasta. Vammaisvaikuttaja Tuomas Tuure kertoo sotesta ja kannustaa ihmisiä vaikuttamaan päättäjiin. Paikallinen erityismusiikkikerho esittäytyy ja saa palkaksi Kino Iglun Staffi-passin, jolla pääsee ympäri vuoden ilmaiseksi leffanäytöksiin. Lopulta myös itse Chaplin tupsahtaa lavalle, yleisön riemuksi.
Ennen leffaa haastatellaan vielä tähtiä. Miltä se oikein tuntui, kun koko ajan kuvattiin?
”Normaalilta. Nyt kun ollaan ilman kameroita, tuntuu epänormaalilta”, sanoo Sami.
”Kameroiden takana oli oikein hauskoja henkilöitä”, lisää Kari.
Vaikeampaa Samin mielestä on nähdä itsensä valkokankaalla.
”Ihan jees se on itseään katsella”, tuumaa Kari.
Välillä bändiä tulee ikävä. Siksikin molemmista tuntuu hyvältä, että Pertti Kurikan Nimipäivät soittaa vielä yhden keikan. Bändi teki julkisen lupauksen vielä yhdestä keikasta, jos Ei myytävänä! -kansalaisaloitteen 50000 nimeä saadaan kokoon. Nimet tulivat täyteen jo lokakuun alkupuolella ja kalenterissa lukee 5.12. kohdalla Me ei olla myytävänä! – Pertti Kurikan Kiitospäivä Helsingin Kansalaistorilla.
”Perttikin totesi, että pakko kai opetella taas soittamaan”, Sami kertoo.
Elokuvassa elettiin uudestaan taikavuosi 2015: viisukarsinta, UMK-voitto, mediahype – ja putoaminen Wienin semifinaalista.
Milloin pettymys vaihtui iloksi?
”Jos oltais voitettu, meidän elämä olisi ollut yhtä juhlaa ja hulinaa. Kun ei voitettu, ei ole, mutta elämä jatkuu kaikilla muilla herkuilla”, sanoo Kari Aalto.
Elokuvan jälkeen fanikuviin jonotetaan vielä pitkään.
* Tukiliitto on Lyhdyn yhteistyökumppanina mukana Ihminen on hyvä asia -hankkeessa. Nimensä hanke sai – kuten niin moni muu asia – Pertti Kurikan lausahduksesta.
* Lue leffa-arvio Kerran vielä, Pertti
Humppaa, asiaa ja Troijan hevosia
Lukeva eli Luoteis-Uudenmaan kehitysvammaisten tuki ry toimii Vihdin ja Karkkilan alueella kahden kärjen periaatteella.
”Humppaa ja asiaa”, kiteyttää puheenjohtaja Mika Kaartinen, Vihdissä asuva entinen karkkilalainen. Eli tapahtumia, mukavaa yhdessäoloa, tiedon välittämistä ja vaikuttamistyötä.
Hallitus on koottu niin, että mukana on sekä kokemusasiantuntijoita että paikallisia vammaisalan toimijoita. Yhteinen tavoite on viedä kehitysvammaisen ihmisen näkökulmaa verkostoihin.
”Kokouksissa on tekemisen meininki. Käsittelemme asiat ja sovimme vastuunjaot. Kaikilla on omat perhe- ja työkiireensä, joten tyyli on aika suoraviivainen.”
Yhdistys järjestää kylätapahtumia, kulttuuritempauksia ja keskusteluiltoja eri teemoista, kuten asumisesta ja itsemääräämisoikeudesta. Elokuvayhteistyön esinäytös koettiin jo viime vuonna, kun Lukeva ja elokuvakerho Kino Iglu järjestivät kahdessa päivätoimintakeskuksessa Chaplin-tempauksen, johon saapui paikalle myös Chaplin itse.
Jokaisella tapahtumalla on yksi vastuuhenkilö, joka jakaa tehtävät muille. Ketään ei jätetä yksin puurtamaan. Mika itse on elokuvajuhlien teemapäivän vastuuhenkilö.
”Se taas on esimerkki Troijan hevosesta: tärkeitä asioita humpan varjolla.”
*
Palveluiden saatavuus on yksi ikuisuusaihe myös Lukevan alueella. Kipuilua aiheuttavat esimerkiksi henkilökohtaista apua tai taksimatkakortteja koskevat päätökset. Mika Kaartisen mukaan ongelmat palautuvat aina tutulle sylttytehtaalle: resursseihin.
”Yhdistys ei voi tässä asettua rintamasotaan. Meidän pitää rakentaa yhteistyötä, sillä tietoon perustuva päätöksenteko on kaikkien etu”, hän sanoo.
Tietoa voi välittää vaikka tarjoamalla jouluglögit kunnanvaltuustolle. Kouluohjaajaresursseja koskevasta väännöstä pyydettiin audienssi lautakuntaan.
Puheenjohtajan mielestä Lukevan vahvuus on se, että pienillä resursseilla syntyy yllättävän paljon näkyvää. ”Tällaisessa lähes ilman rahaa pyörivässä vapaaehtoistoiminnassa ideat ratkaisevat. Lisäksi täytyy osata karsia rönsyjä ja keskittyä siihen, mikä on tärkeää. ”
Haasteena hän pitää sitä, että tärkeä asia välittyisi myös ”kuplan” ulkopuolelle.
”Me tavoittelemme yhdenvertaisuutta ja oikeutta hyvän elämän perusasioihin: asumiseen, koulutukseen, työhön ja esteettömyyteen. Miten saisimme ihmiset ymmärtämään, että tämä ei koske vain kehitysvammaisia, vaan vaikuttaa ihan kaikkien elämään.”
Haaste konkretisoituu myös markkinoinnissa. Millä taikatempulla Lukevan leffailtaan saisi mukaan yhtä paljon vammattomia ja vammaisia ihmisiä?
”Reaalimaailman tosiasia on se, että kehitysvammaisuus pelottaa ihmisiä, joille asia on vieras. Helposti ihmiset astuvat askeleen taaksepäin. Meidän pitää auttaa heitä astumaan askel eteen.”
*
Lukevan alueella ei toimi paikallista Me Itse -ryhmää. Perustamisesta on kyllä keskusteltu, mutta tekoihin ei olla vielä ryhdytty. Käytännössä kehitysvammaiset ihmiset ovat tukiyhdistyksen toiminnassa mukana, hallitusta myöten.
”Me emme erottele vamman mukaan: kaikki ovat yhtä tervetulleita.”
Niihin aikoihin, kun Mika itse löysi Lukevan, kävi ilmi, että yhdistys kaipasi uutta puheenjohtajaa, hän oli valmis.
”Yhdistystoiminta on loistavaa! Sen kautta saamme uskottavuuden toimijana ja voimme tehdä mitä vaan. Toivoisin, että jengi tajuaisi tämän: yhdistys ei ole riippakivi, vaan mahdollistaja. Kokouksia tarvitaan, mutta tärkein tapahtuu niiden välissä. Tässä pääsee tekemään.”
Mika Kaartinen: #Yhdistystoiminta on loistavaa! Sen kautta saamme uskottavuuden toimijana ja voimme tehdä mitä vaan. @Tukiliitto #vertaistuki #vaikuttaminen