Kerran vielä, Pertti

Viisi vuotta on sittenkin pitkä aika. Niin erilaiselta tämä nyt tuntuu.

Kovasikajuttu (2012) oli mielettömän hieno elokuva, jonka särmikäs charmi avasi suuren yleisön silmät hämmästyksestä selälleen. Ensimmäisen kerran kehitysvammaisuudesta pääsi vuotamaan julkisuuteen jotain niin rehellistä: elokuvan neljä päähenkilöä – punk-bändi Pertti Kurikan Nimipäivät – näytettiin rosoisina ja ristiriitaisina, riitelevinä ja rähjäävinä, rakastavina ja rakastettavina.

Ihmisinä.

Silloinkin katsojaa itketti ja nauratti. Tokasikajutun kanssa reaktio tapahtuu kertoimilla: sisäelimissä tuntuu vielä seuraavana päivänä. Hyvältä ja samaan aikaan joltain muulta. Tuntuu ylipäätään.

*

Minä katsoin aikoinaan Kovasikajutun niin kuin useimmat: kaukaa. Ennen elokuvaa olin koko bändistä vain ohuesti tietoinen. Tokasikajuttu tulee lähelle ja tuntuu henkilökohtaiselta. Se palauttaa hetkiin, jotka olen itse myötäelänyt – niin kuin useimmat jollain tavalla ovat.

Jatko-osa kertoo sen, minkä kaikki tietävät. Kovasikajutun jälkeen tuli taikavuosi 2015: viisukarsinta, UMK-voitto, yhä hurjemmaksi nouseva mediahype, matka Wieniin ja putoaminen semifinaalista. Häviö, josta jäi voiton maku. Suomalaiset yhdistyivät viisuedustajiensa puolelle ennennäkemättömällä tavalla, torilla tavattiin.

Kulissien taakse me emme nähneet, mutta nyt näemme – suoraan tunteiden aallokkoon. Tähteydessä on kipupisteensä ja Kari Aalto oppii tuntemaan omansa. Sami Helle pohtii Jumala-suhdettaan ja samalla etsii reittiä politiikkaan. Rakastunut Toni Välitalo saa murtuman sydämeensä. Pertti Kurikka haaveilee eläkepäivien rauhasta.

Katsoessa kasvaa arvostus. Mikä urakka, millaisessa paineessa. Hattu pois päästä!

Julkinen tunnustus myös siitä, miten bändin taustajoukot työnsä tekivät. Kalle Pajamaa ja Teuvo Merkkiniemi tukevat ihmistä viisaimmalla mahdollisella tavalla: niin, ettei sitä edes huomaa.

Kumarrus myös leffan tekijätiimille. Ohjaaja-käsikirjoittajat Jukka Kärkkäinen ja J-P Passi taisivat vuosien myötä sulautua osaksi bändin arkimaisemaa. Katsojasta tuntuu kuin mitään ei olisi välissä. Materiaalia kertyi leikkaajan painajaiseksi asti, mutta niin vain Otto Heikola ja Riitta Poikselkä järjestivät vyörystä rytmikkään draaman.

*

Tokasikajutussa on lopun tuntu. Pertti Kurikan Nimipäiviä eilen vietettiin, vierahaksi ystävät ja tutut kutsuttiin… Kiitos, kun saimme olla mukana.

Onneksi tiedämme, että ei tämä vielä loppunut. Julkinen lupaus on annettu. Jos Ei myytävänä! -kansalaisaloitteen 50 000 nimeä saadaan ajoissa kokoon, bändi soittaa kerran vielä yhden keikan, tällä kertaa eduskuntatalon portailla. Oi jospa saisin olla mukana.

* Tokasikajuttu-dokumenttielokuvan ensi-ilta elokuvateattereissa 13.10.

Blogi on julkaistu Tukiliiton Ystävänblogissa 9.10.2017