Kohti esteetöntä partiota

Partiolaisten Roihu-suurleirin toimintavälineradalla riittää kokeilijoita ja lainaajia. "Siinä lähti Malikkeen Hippocampe vuokralle englantilaiselle tytölle", esteettömyysmestari Mia Kylén ilahtuu. Malike järjesti Roihu-leirin tekijöille kolme esteettömyys- ja toimintavälinekoulutusta, ja vaikutus näkyy monella tavalla.

Mia Kylén sai sittemmin paloksi roihahtaneen esteettömyyskipinän neljä vuotta sitten partiolaisten Ilves-suurleirillä, kun Erja Pentti tuli pyörätuolillaan häntä vastaan leiripolulla.

Mia vastasi sudenpentujen seikkailulaaksosta, ja hetki polulla oli kenties lyhyt, mutta sitäkin herättävämpi:  “En ollut tavannut sisupartiolaista aikaisemmin, ja nolostuin siitä, ettei seikkailulaaksoon pääse pyörätuolilla. Tajusin, että jos olisin miettinyt pääsyä etukäteen, niin meidän pisteelle asti olisi tehty polku, jota pitkin kuka tahansa olisi voinut tulla paikalle. Mutta ei minulle ollut tullut mieleenkään!”

Myös Erja Pentti muistaa kohtaamisen. “Mia tuli juttelemaan kanssani, ja hänelle jäi palo lähteä viemään esteettömyyttä eteenpäin.”, hän kertoo. Tuo palo sai Mian soittamaan Malikkeen verkostokoordinaattorille Tanja Taurialle. “Kerroin, että partiolaisille on tulossa Roihu-suurleiri 2016 ja kysyin, olenko ihan pöhkö, jos alan kehittää leirin esteettömyyttä. Tanjasta asia oli hieno, ja hän ehdotti, että järjestetään Malikkeen kanssa koulutuksia leirin tekijöille.”, Mia kertoo.

Mia puhui esteettömyydestä Roihun johtajille ja sai perustettavakseen esteettömyystyöryhmän. Siihen hän pyysi Erja Pentin asiantuntijajäseneksi. Työryhmän tehtävänä oli tuoda esteettömyys mahdollisimman monen partiolaisen tietoisuuteen. “Ryhmä oli leirin tekijöiden tukena ja konsultaatioapuna kaikissa esteettömyyteen liittyvissä asioissa leirin suunnittelussa ja rakentamisessa sekä leirin aikana yhteistyössä Sisu-työryhmän kanssa.”

Työ Roihun esteettömyyden eteen kesti puolitoista vuotta. “Malike järjesti leirintekijöille kolme esteettömyys- ja toimintavälinekoulutusta, ja saimme vuokrata leirille Malikkeelta toimintavälineitä. Olemme myös saaneet neuvoja ja vinkkejä muun muassa esteettömästä luontorakentamisesta ja erilaisista opasteista. Yhteistyö Malikkeen kanssa on ollut aivan korvaamatonta.”

Erja Pentille Malike tuli tutuksi koulutuksen myötä. Hän vaikuttui Malikkeen toiminnasta.  “Olin kuin Naantalin aurinko, kun pääsin mukaan kanoottiin ja yhdellä valtavalla vekottimella metsään. Silmiäni avasi paljon, että toimintavälineillä ja muilla ratkaisuilla pystytään mahdollistamaan paljon muutakin kuin perusliikkumista.”, hän kertoo.  “Malike on oiva kokonaisuus, ja olen omassa työssäni Nurmijärven sosiaali- ja terveysjohtajana aitiopaikalla levittämään siitä tietoa.”

Mukaan kuin muutkin


Petteri ja Nina Harjulehtoa sekä heidän lapsiaan Pietaria, Aleksanteria, Nikolaita ja Katariinaa voi hyvällä syyllä kutsua partioperheeksi. Vanhemmat ovat harrastaneet partiota nuoruudestaan ja lapset syntymästään saakka. Roihu on 11-vuotiaan Pietarin kolmas suurleiri. “Olemme ajatelleet, että lihassairaus ei saa estää partiotoimintaan osallistumista, vaan Pietarin pitää päästä mukaan siinä kuin muidenkin”, Petteri Harjulehto kertoo.

Pietari pystyy kävelemään päivittäin muutaman kilometrin verran, eikä hän tavallisessa arjessaan käytä pyörätuolia. Roihu on kuitenkin levittäytynyt Hämeenlinnan Evoon laajalle alueelle, ja toimintapisteiden välimatkat voivat olla pitkiä. Harjulehdot ovatkin vuokranneet Hippocampen Malikkeelta.

“Kuljetan Pietarin eri toimintapisteisiin, jolloin keskimääräinen rasitus saadaan siedettäväksi ja hän voi säästää kävelyn osallistumista varten. Tähän asti olemme pärjänneet lasten rattailla ja maitokärryillä, mutta nyt totesimme, että tarvitsemme jotakin parempaa. Hippocampe on ollut aika hyvä.”, Petteri kertoo.

Hänen mielestään Roihun esteettömyysratkaisuista toiset ovat onnistuneet paremmin, toiset huonommin. Esimerkiksi leirin pääväylä on leveä ja niin tasainen, että sillä pystyy rullaamaan pienirenkaisellakin pyörätuolilla. Vessojen yhteydessä on inva-wc, ja luiska helpottaa pääsyä moneen paikkaan. “Joidenkin ständien edessä on kuitenkin korotettu lattia, jolle Hippocampe nousee, mutta sähkäri ei. Myös perheleirin toimintapisteiden paikat ovat vaikeapääsyisiä, ja olemme kahden ihmisen voimin repineet Hippocampea metsään.”

Roihua edeltäneeseen Kilke-leiriin verrattuna Harjulehdot pitävät suuntaa kuitenkin oikeana. “Leirin teemana esteettömyys osoittaa, että siihen on alettu kiinnittää huomiota. Toivon, että seuraavalla suurleirillä ollaan taas askelen verran pitemmällä.”, Petteri Harjulehto sanoo.

Tietoa ja kokemuksia yli rajojen

 

Roihuun osallistui noin 17000 partiolaista Suomesta ja ulkomailta. Esteettömyysrata infopisteineen leirin pääkadun varrella oli esteettömyysmestari Mia Kylénin mukaan erittäin suosittu: “Tavalliset leiriläiset kokeilevat välineitä ja saavat ehkä oivalluksen, että hei, myös liikuntavammainen kaverini voi tulla mukaan partioon! Myös moni Roihun johtaja on saanut esteettömyys- ja toimintavälinekoulutusta ja voi soveltaa oppimaansa omassa lippukunnassa.”

Yksi yhteistyön merkittävä vaikutus on, että Suomen Partiolaiset tuki Roihun esteettömyysprojektia hankkimalla leirille Hippocampeja, Trionicwalkereita, nokkapyörän ja kaksi stabilotyynyä. Toimintavälineiden hankinta edistää jatkossakin vammaisten lasten ja aikuisten osallistumista partiotoimintaan. Malike toivoo, että lippukunnat käyttävät tämän mahdollisuuden hyväkseen.

Mia Kylén muistuttaa, että lippukunnat voivat myös hakea tämänvuotisen yhteisvastuukeräyksen tuotosta rahaa toimintavälineiden hankkimiseen. Hän uskoo, että esteettömyyttä ja erilaisia ratkaisuja koskeva tieto ja osaaminen alkavat pikku hiljaa näkyä lippukunnissa. Vammaisten partiolaisten osallistumisesta tulee yhä itsestään selvempää, ja esteiden sijaan aletaan nähdä osallistumisen mahdollistavia ratkaisuja.

“Ennen kaikkea kysymys on asenteista ja siitä, että tahdomme vammaisten lasten, nuorten ja aikuisten voivan harrastaa partiota yhdessä muiden kanssa.”

 

Juttu on julkaistu alunperin Malikkeen Liikkeelle-lehdessä 2017.