Kärryllinen iloa koululaisille

Vauhti ja jännitys kuuluvat aivan jokaiselle koululaiselle. Riemunkiljahdukset kertovat talvisten toimintavälineiden suosiosta, kun Malikkeen kärry kaarsi viikoksi oululaisen Tiernan koulun Pihlajakummun toimipaikan pihaan.

”Pukkaapa kenkä pohjaan asti”, koulunkäynninohjaaja Sarianna Huhtala ohjeistaa 12-vuotiasta Otto Lämsää, joka hymyilee pyörätuolissaan.

Otto tekee työtä käskettyä ja pian ulkoilukamppeet on vedetty niskaan hyvässä yhteistyössä. Parivaljakko aikoo viettää yksilötunnin tänään yhdessä hieman poikkeuksellisella tavalla, ulkoilun merkeissä.

Koko viikon ajan Pihlajakummun koululaiset saavat nauttia talviliikuntaan soveltuvista apuvälineistä, jotka on saatu lainaksi Tukiliiton Malike-toiminnalta.

Juuri tällä hetkellä talviliikuntaan soveltuvat välineet nousevatkin arvoon arvaamattomaan: ulkona tuiskuttaa lunta taivaan täydeltä, vaikka kevään pitäisi tehdä jo kovasti tuloaan. Koulun ympäristöön on ehtinyt yön ja aamun aikana sataa komea kerros uutta upottavaa lunta.

”Tavallisella pyörätuolilla ei tällä kelillä enää pääse kunnolla liikkumaan. Tai ainakin se on paljon raskaampaa”, Sarianna kertoo.

Tänään Oton kulkuneuvona onkin hieman isorenkaisempi menopeli. Kangoo-monitoimirattaat kulkevat vaativammallakin polulla sujuvasti, ja mahdollistavat liikkumareviirin laajentamista koulun pihalta lähiympäristöön.

Sarianna pyytää koulunkäynninohjaaja Alina Nylanderin avukseen, ja pian Otto istuu tukevasti menopelissään. Turvavyöt vaativat pientä säätöä, mutta pian kaikki on valmista. Sitten mennään!

Sarianna Huhtala ja Otto Lämsä liikkuvat Kangoo-monitoimirattaiden avulla.
Hanska käteen ja menoksi. Kangoo-monitoimirattailla pääsee! Tuore lumikerros ei ole hidaste, kun alla on kunnon menopeli.

Rajoitteita voi pienentää

”Suurin osa meidän koululaisista istuu pyörätuolissa ja liikkuminen on jokseenkin hankalaa. Osa kävelee, mutta kaikki tarvitsevat jonkinlaista apua. Ihan mahtavaa, kun saatiin kärryllinen ulkoliikuntavälineitä lainaksi, hehkuttaa erityisluokanopettaja Maria Posio.

Eikä hehkutus ole ollenkaan turhaa. Koko Pihlajakummun henkilökunta tietää, että rajoitteiden rooli pienenee, kun apuvälineet ovat kohdillaan. Ja omasta takaa talviliikuntaan sopivaa välineistöä ei tässä pienessä toimipisteessä juurikaan ole.

”Eilen pääsimme luistelemaan toisen luokan kanssa, ja siellä oli useampi oppilas, jotka eivät olleet päässeet aiemmin luistelemaan”, erityisluokanopettaja Satu Muurikainen kertoo.

Välineitä ja neuvoja

Malike-toiminta ja Soveltavan liikunnan apuvälinetoiminta SOLIA ovat käynnistäneet uuden toimintamallin: Kaikki liikkuu – kärry kiertää. Sen tavoitteena on lisätä liikuntarajoitteisten koululaisten osallistumista koululiikuntaan, välituntileikkeihin ja koulun retkiin.

Ennakkoon peräkärryn sisältöön on päässyt tutustumaan Pihlajakummusta kaksi koulunkäynninohjaajaa.

”Ulos talosta, pois pihasta -toimintavälinekoulutuksessa oli mukana porukkaa koulumaailmasta, mutta myös lasten vanhempia. He kertoivat omista kokemuksistaan ja laitteista ylipäätään, sillä osalla näitä apuvälineitä on myös kotikäytössä”, Sarianna kertoo.

”Toisena koulutuspäivänä pääsimme testaamaan apuvälineitä oppilaiden kanssa. Tuli jo valmiiksi kokemus, että luistelukelkkaa voi työntää luistelemalla, ei pelkästään kengillä. Luistelemalla pystyy kyyditettävälle antamaan kunnolla vauhtia.”

Niin ikään koulunkäynninohjaajana työskentelevä Hanna Haanela on marraskuussa käytyyn koulutukseen varsin tyytyväinen.

”Vaikka laitteet eivät sinänsä monimutkaisia ole, ja ne on helppo ottaa käyttöön, tulee koulutuksessa itselle varmuutta apuvälineiden kokoamiseen ja varsinaiseen käyttöön. Neuvoja saa myös siihen, että osaa säätää apuvälineet oppilaille sopiviksi.”

Peräkärry sisältää maastopyörätuolin lisäksi esimerkiksi hiihto- ja luistelukelkkoja, jääkiekkokelkkoja sekä pystyluistelun tukia. Ladulle Pihlajakummun väki ei ole päässyt, mutta muista välineistä otetaan ilo irti niin koulun omassa ympäristössä kuin luistinradalla.

Kokemuksia kaikille

Oton ja Sariannan ulkoilu etenee iloisissa merkeissä. Matka taittuu, ja raittiin ilman sekä liikkumisen ohella parivaljakko käy läpi myös viikonpäiviä ja värejä. Ehtiipä kaksikko kaivaa esiin Oton tablettitietokoneenkin, ja napata muistoksi selfien tuiskun keskellä. Sitten ojennetaan pipoa ja kintaita, ja jatketaan matkaa.

”Otosta näkee, että hän nauttii, mutta yhtä innoissamme taidamme mekin olla”, Sarianna iloitsee koko henkilökunnan puolesta.

”On ensiarvoisen tärkeää, että voimme tarjota monipuolisesti kokemuksia kaikista liikuntalajeista. Se on yksi meidän tärkein kasvatustehtävä, että mahdollistamme liikuntarajoitteista huolimatta tasavertaisia kokemuksia ikätovereiden kanssa”, huomauttavat erityisluokanopettajat Maria ja Satu.

Tätä tehtävää varten Oulun kaupungin liikuntapalveluilla on toki myös oma lainaamonsa. Soveltavan liikunnan harrastevälineitä voi lainata periaatteessa milloin vain, mutta lainaamoon lähteminen vie kuitenkin oman aikansa. Siinäkin mielessä Malikkeen apuvälinekärry on erittäin tervetullut vierailija Pihlajakummun pihassa.

Peräkärryn lainasta ei peritä vuokraa, mutta käyttäjät vastaavat kärryn siirtämisestä aiheutuvista kustannuksista itse. Kärryn luovutuksesta käyttäjälle tehdään kirjallinen sopimus, jolloin vastuu välineiden käytöstä ja kärrystä siirtyy allekirjoittaneelle taholle.

Luistelu onnistuu kelkkojen avulla.
Abel Sarlund ja koulunkäynninohjaaja Enni Vänttilä ottavat lisää vauhtia luistelukelkan alle. Abelin koulukaveri Aarni Tähtinen ja Sanna Risteli viilettävät parivaljakon perään.

Nautinnollinen jännitys

Viikon päätteeksi apuvälineet jatkavat matkaa seuraavalle koululle. Tavoitteena onkin, että kärry voisi kiertää alueella ollessaan useammalla koululla, ja tuottaa iloa mahdollisimman monelle.

“Koululaiset huokuvat hymyä ja tyytyväisyyttä kelkkojen ja rattaiden kyydissä. Ja sieltä tulee myös selvää toivetta, että älkää nostako minua pois, vaikka vähän sormia palelisikin”, Satu-opettaja kertoo edellispäivänä luistelureissun kokemuksista.

“Laitoin välillä vauhtia lisää, ja sieltä tuli naurua ja kihertämistä. Ja välillä koettiin vähän kauhunhetkiäkin, kun luistelukelkka horjahti kaartaessa. Pitää olla myös jännittävää – jännityksestähän kaikki tämän ikäiset nauttivat.”

Niin näyttävät nauttivan: Hetkeä myöhemmin rattaat viilettävät hurjaa vauhtia mäkeä alas. Otto nostaa kädet ilmaan ja kiljuu riemusta, kun Sarianna juoksuttaa.

Artikkeli on julkaistu Tukiviestissä 2 / 2018.